maanantai 4. joulukuuta 2017

Kuravalkku

Perjantai olikin tallin osalta oikea hulina päivä. Kengittäjä tuli laittamaan muutamaa hevosta ja samaan aikaan pyöri tunnit, joten käytävällä oli menoa melkein koko ajan. Aloitettiin Ruupen irtokengän lyömisellä ja jatkettiin Katinkaan, joka oli vähän normaalia nopeampi laittaa, kun kengät oli jo valmiiksi pois. Siltä otettiin kengittäjän viimeksi käydessä kengät pois, jotta se pysyisi talvikelilläkin pystyssä. Kaviot oli vähän kerinnyt lyhentyä, mutta ei onneksi liikaa ja saatiin hyvin kengät kiinni. Katinka oli aika nätisti, välillähän se tuppaa vähän häsläämään kengittäessä. Samuli on onneksi sellainen rauhallinen (mutta tarvittaessa osaa olla napakka jos hevonen ihan hölmöilee) ja pitää esimerkiksi Katinkan jalkaa melko alhaalla mikä on ponille mukavaa (Samulin selälle ei ehkä niinkään).
Katinkan jälkeen vuoltiin Kisu, jotta saisin sen Vellon kanssa pihattoon pois jaloista. En kuitenkaan sitten vienyt kun Anne kävi sanomassa että kentällä pysyy sittenkin paremmin pystyssä ilman kenkiä kuin kengällisillä (tilsat). Päätinkin ottaa Vellon Katin valkkuun, vaikka ensin ajattelin että menisin Mustalla.
Kisun jälkeen oli vuorossa Klaps, joka saatiin valmiiksi juuri ennen kuin tunti alkoi, mihin se oli menossa. Sitten olikin vuorossa Musta. Samuli sai naputeltua "kierteet" paikoilleen, mutta ongelma olikin se, että ne jäi kuitenkin niin alas, ettei mun hokit ylttäneet niihin. Sain siis hokit vain kannoille ja tein jonkinlaiset patenttiratkaisun kärkireikiin (pumpulia ja jeesusteippiä), jotta ne pysyisivät auki. Eli seuraavana päivänä kaupunkiin ostamaan pidemmillä kierteillä olevia hokkeja. Paitsi, että illalla totesin ettei lauantaina ole mikään heppatavarakauppa auki ja en tarvitse sataa kappaletta nyt noita hokkeja, joten en viitsinyt niiden takia sitten Puuiloonkaan ajella..
Mustan jälkeen laitettiin vielä nopeasti Oromikselle tilsakumit etusiin, samaan aikaan kun mä valmistelin sitä ja Velloa Katin valkkua varten. Ja juoksin vielä välissä pihatollekin viemään Kisua ja Ruupea sekä sulkemaan väliaidan portin. Yön sateiden takia lumet taas suli ja hevoset oli pakko sulkea pois pellolta, jossa ne oli edellispäivän saaneet olla.

tässä näkyy, kuinka ns. syvälle nuo kierteet jäi.. ei tosiaan ylttänyt lyhytkantainen hokki

Vellolla tulee aina hiki.. kuva on tosin saman viikon sunnuntailta, perjantaina taisi naamakin olla kurassa..

Vello oli yllättävän rento jo heti alkukävelyissä eli pystyin oikeasti kävelemään sillä melko pitkällä ohjalla ilman että se yritti kadota paikalta. Edellispäivän puurtaminen tuottanut tulosta vai olisiko se ihan oikeasti rentoutumassa ratsastuksessa? Sillä oli tosin pissahätä, mutta ei vaan saanut pissittyä kuin vasta välikävelyiden jälkeen.
Aloitettiin pohkeenväistöillä ravissa, vähän keskilinjan jälkeen käännettiin linjan suuntaisesti, josta väistö uralle. Heti väistön jälkeen tehtiin voltti. Aluksi Vellon kanssa oli paljolti rentouden hakemista, jotta raviin löytyisi tahti. Vello ei todellakaan ole luonnostaan hyvässä tahdissa, vaan heti jännittyessään sen tahti katoaa tyystiin ja ravista tulee lyhyttä ja jopa töksähtelevää. Voltit auttoi paljon, kun silloin mun oli pakko ratsastaa avut läpi kunnolla. Väistötkin alkoi sujumaan rennommalla hevosella ja oli kiva ratsastaa kun tahti löytyi. Raviinkin tuli siihen kuuluva liitovaihe. Tärkeintä tehtävässä oli hyvä ravi ja sen tasainen tahti. Anne teki enemmän kokoamisia ja siirtymiä takaisin harjoitusraviin ja mä hain Vellolle rentoutta ja pitkää kaulaa (sekä liikkuvuutta kaulaan ja sitä myöden niskaan -> koko kroppaan). Pohja oli aika märkä ja ehkä vähän epämiellyttävä aluksi Vellon mielestä, mutta kun se huomasi voivansa liikkua hyvin alkoi se rentoutua kunnolla. Kaulan ojentaminen on sille tosi vaikeaa, eihän sen kaulalla kovin paljon pituutta muutenkaan ole ja sitä on varmasti jo ennen mulle tuloaan ratsastettu lähinnä pakettiin, kun se on niin isosti reagoiva. Vaikeaa se on itsellekin vain antaa sille tilaa, kun se helposti käyttää sen väärin. Teimme väistöjä molempiin suuntiin ja sen jälkeen jäimme pääty-ympyrälle työstämään ravia. Ympyrällä mun on itseni helpompi vähän lintsata, joten en yleensä yksikseni paljon ympyrällä mene vaan mielummin vaikka sitä neliötä mitä edellispäivänäkin.
Annen jo ruvetessa tekemään välikäyntejä me tehtiin Vellon kanssa muutama peruutus. Kati kun sattui kysymään, että miten Vello peruuttaa ja mä rupesin muistelemaan etten oo tainu juuri peruutuksia nyt tehdäkään. Eli ihan vaan peruutus, mutta niin kauan taaksepäin (välillä sai pysähtyä kyllä, mutta ei mennä eteenpäin) että hevonen uskalsi rentoutua. Ja samalla mun piti ratsastaa sitä kaulaa pitkäksi. Aivothan siinä meinasi alkuun mennä solmuun ja ensin päästinkin liian pian pois peruutuksesta ja vähän niin kuin ryntäämään eteenpäin (jonka taidon Vello kyllä osaa), vaikka siis ihan käynnillä lähtikin. Toinen yrittämä olikin jo sitten ihan hyvä ja onnistui se kaulankin pidentäminen ja hevonen rentoutui. Se jopa pärski peruutuksen jälkeen, mitä ei kovin usein ratsastaessa tee, kun on yleensä niin kovin jännittynyt. Kävelyiden jälkeen siirryttiin vielä tekemään laukkaa ympyrällä eli pieni kokoaminen ja siitä siirtymä laukkaan. Laukassa leikittelyä sen verran, että hevosen rentous löytyi (meillä Vellon kanssa) ja vähän kootusta laukasta hyvä siirtyminen raviin. Parhaimmillaanhan hevonen on heti valmis nostamaan uuden laukan, koska tulee niin hyvässä tasapainossa raviin. Vellon kanssa se kyllä ottaa useamman yrityksen, varsinkin oikeasta laukasta mun on tosi vaikea saada se hyvässä tasapainossa rauhalliseen raviin, tosin nykyään se jää jo ihan parin askeleen jälkeen hyvään raviin eli parannusta on tapahtunut.
Onni on nahkavyö..
Valkun jälkeen totesin Vellon olevan puoleen vatsaan asti ihan kurassa, onneksi sen satulavyö on nahkainen, joten sen puhdistaminen oli melko helppoa, kankaisten kanssa täytyy aina odotella kuivumista että saa puhtaaksi jos ei halua joka kerta pestä ihan kunnolla (jolloin kuivuminen taas vie kauemmin). Tunsin kyllä ratsastaessakin välillä kuinka kura roiskui kengille asti, mikä on Vellon kanssa aika harvinaista kun mun jalat jää niin ylös.

Ihan viimeiseksi illalla kävin vielä Mustalla ratsastamassa meidän ns. citymaastoa eli kenttää ja taloa ympäri. Siinä tulee vähän ylä- ja alamäkeä ja se on sen verran valaistu, että näkee aika lailla koko ajan edes jotenkin (pihavalot ja sitten tarhoilla on valo iltaisin). Aika paljon ravailin pitkällä matalalla kaulalla, ylämäissä oikein tunsi kuinka joutui tekemään takasilla ja selällä töitä kun ei vaan saanutkaan tohottaa pää ylhäällä ja vauhdilla. Jonkin verran tein väistöjä sekä käynnissä että ravissa ja ihan muutamia lyhyitä laukkapätkiä myös. Kuitenkin niin, että Musta joutui koko ajan työskentelemään selän läpi ja kantamaan itsensä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Myrskytuulia

Tai ainakin kovia puuskia..

Tiistaina marraskuun loppupuolella meillä madotettiin hevoset. Anne madotti harjoittelijan kanssa Katinkan ja Mustan, mutta Vellon madotin itse. Se kun välillä lähtee siinä tilanteessa aika voimalla taaksepäin, niin se on helpompi hoitaa tallissa, esimerkiksi karsinassa, kuin pihatossa jossa peruuttelua ei pysty estämään.
Ratsastin aluksi Mustan kentällä, ura oli melko ok, mutta Mustalla jäi aika paljon tilsaa hiekka-lumi sekoitteesta, joten menin vain käyntiä ja ravia enkä ottanut laukkaa ollenkaan. Vaatimuksena kuitenkin oli selänläpi työskentely ja itsensä kantaminen. Väistöjä ei oikein pystynyt pelkkää uraa käyttämällä tekemään, joten käytin loivia avoja notkisteluun ja suoristamiseen. Siirtymät ovat parantuneet taas lähes normaalille tasolle eikä Mustalla tule heti tarvetta yrittää juosta alta pois tai nostaa päätä taivaisiin siirtymässä.
Vellon kanssa menimme Annen tunnille, jossa myös aiheena avotaivutukset. Vello on vielä kengätön, joten sille pohja oli hyvä. Avoa piti tehdä tosi loivana, muuten Vello yritti pullauttaa vain ulkolavan pois ja juosta pois tehtävästä. Loppupäässä alkoikin sujua. Teimme myös paljon voltteja tunnin aikana, joissa oikein keskityin käyttämään ulkoapuja, erityisesti pohjetta nyt, kun Vello alkaa sitä jo sietää hyvin ilman karkuun juoksemista. Vello käyttäytyi muutenkin aika nätisti, vaikka oli jo pimeää (valot on kyllä kentällä, mutta kuitenkin) ja kentällä oli muitakin ratsukoita. Muutaman kerran se otti vähän pyrähdys-yrityksiä kun joku tuli ihan lähelle (takaapäin), varsinkin laukassa. Maastossa se sietää hyvin, että joku tulee ihan takana, mutta kentällä toi toisten hevosten liiallinen läheisyys on vielä vähän haasteellista. Mutta tässähän se koko ajan oppii. Vasen laukka on taas pitkään ollut haasteellista nostaa suorana ja jatkaa suorana, Vello mielellään heittää pepun vasemmalle nostossa, vaikka en juuri käyttäisikään ulkopohjetta ja siitä suoristaminen on melkoisen vaikeaa. Muutaman kerran vaihtoi jopa oikeaan laukkaan kun kunnolla rupesin vaatimaan suoristumista. Viimeiset kerrat onnistui jo melko hyvin. Maastossakin tuo ongelma ilmenee, varsinkin jos on joku edessä, jolloin Vellolle saattaa tulla vähän kiire nostaa laukkaa kun kaveri menee jo.

Musta lenkin jälkeen

Keskiviikkona Musta ja Katinka meni lasten alkeistunnilla ja Vellon vain juoksutin kevyesti alakentän vieressä olevalla lumisella kohdalla.

Torstaina oli kunnon tuulinen päivä. Päivällä töissä en tuulta vielä niinkään huomannut, mutta iltapäivällä mitä lähemmäksi kotia tulin ja tallilla ei voinut olla huomaamatta. Rohkeasti kuitenkin lähdin Vellon kanssa kentällä, vaikka en ollut ihan varma mitä se tuulesta sanoo. Kyllähän se muutaman kerran yritti häippästä kun oikein puhalsi eikä se myöskään tykännyt oikein mennä vastatuuleen vaan silloin vauhti hidastui ja yritti siirtyä käyntiin. Muutaman kerran oli oikein kunnon puuskia, jotka sopivasta kulmasta tullessaan heilautti jopa Velloa ja varsinkin mua siellä selässä. Jäin työskentelemään kentän keskelle isolle neliölle, mutta niin, että neliön kulmat oli pitkien sivujen kohdalla ja suorat sivut oli ns. kentän kulmien kohdalla eli ei siis ollut aikaa apuna missään suoralla sivulla. Näin jouduin oikeasti itse ratsastamaan ne suoratkin sivut. Tämä on mulle tosi tehokas kuvio, kun joudun oikeasti keskittymään, niin hahaa, kummasti tulee se hevonenkin avuille kun ei vaan voi matkustella. Vello tarvitsee aika vahvasti pohjetta, mutta jos vaan posottelee suoraan, niin se ottaa sen pohkeen enemmänkin eteenajavana, jolloin sitä ei niinkään tule käytettyä. Mutta kun oli aika lyhyet suorat ja melko tiukat kulmat (varsinkin käynnissä), niin oli vaan pakko käyttää niitä pohkeita. Vello oli monessa pätkässä rento, mutta liekö sitten tuulen vaikutusta vai ratsastajassa vika, niin monesti kyllä oli myös vähemmän rento. Pääasia kuitenkin, että selvittiin hengissä sieltä tuulesta ja Vello pääsi töihin, jotta olisi seuraavan päivän valkussa helpompi lähteä työstämään jo alusta lähtien.

Hämärä myrskypäiväkuva kännykällä.. kuvassa Vello :D
Mustan vain juoksutin, kun en viitsinyt enää toisella hevosella siellä tuulessa heilua. Mustalla olikin vähän meno päällä ja vaikka vähän jäi tilsaa, niin ei näyttänyt sen menoa häiritsevän kun ei kukaan ollut selässä häiritsemässä tasapainoa. Raviakin lähti kauhomaan ihan kiitettävällä vauhdilla, mutta laukassa varsinkin sai hillukohtauksia. Muutamat pukitkin lensi ja aina kun vähän meinasi tulla liukkaampi kohta tai jokin horjahdus pohjan takia, niin Musta vaan lisäsi kaasua ja oli oikein kiukkuisen näköinen. Sen pääkoppa tarvitsisi kyllä kunnon laukkamaastoilut. Onneksi kengittäjä oli tulossa seuraavana päivänä, niin saa Mustallekin hokit alle. Tuo duplo-kenkähän on siitä kiva, että se ei lumella ole oikeastaan yhtään liukas vaan vastaa aika lailla kengätöntä kaviota. Se on muovisekoitetta ja lisäksi sen pohja on kuvioitu, vähän samaan tyyliin kuin joissain ihmisten vaelluskengissä. Eli se pysyi hyvin pystyssä tuolla lumipohjalla vaikka ei ollut hokkeja. Ainoa asia mikä häiritsi oli hetkittäin kertyvät tilsat. Sen takia sille talveksi tuleekin umpipohjalliset duplot, joiden toivon estävän tilsan kertymisen.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Märkää riittää, onneksi on kuiviakin paikkoja

Yhtenä viikonloppuna Anne oli reissussa, joten mä pidin lauantaina lasten alkeistunnin kentällä ja sen jälkeen vedin pari maastoa. Otin lasten maastoon vetoon Mustan ja toiseen vähän reippaampaan Foriolan. Olipa hauskaa taas mennä jollain muulla kuin omillaan. Varmaan vuosi taas kun viimeksi mennyt Foriolalla ja hassultahan se tuntui.
Käärmetien alussa oli jättimäinen vesilätäkkö, kun tien viereiset ojat  oli tulvineet tielle. Ei mitään mahdollisuutta kiertää, vaikka Katinka vähän yrittikin mennä "reunoja" myöden. Sille olikin vettä melkein polviin asti. Kansas näytti myös nostelevan kinttujaan melko korkealle, mutta muut tuli nätisti perässä. Musta onneksi tykkää vedestä, joten sen kanssa ei tullut ongelmia. Foriolakaan ei vedestä pahemmin hätkähtänyt, vähän eteni aluksi varovaisemmin.
Tuoreempien kuvien puutteessa saatte nauttia muutamasta poseerauskuvasta joita otettiin Vellosta joitakin kuukausia sitten.

Seuraavana viikonloppuna Vello pääsikin kunnolla maastoilemaan, kun kävin lauantaina ensin päivällä sen kanssa yksin (sekin meni vedestä nätisti, vaikka aikoinaan vähän vettä jännittikin) ja illemmalla vielä Kisun kanssa. Silloin oli jo hämärää, joten vesi oli Kisulle aika jännittävä. Kovin pitkälle ei muutenkaan päästy, kun yhdellä laitumella tien vieressä oli valkoinen jänis, jota hevoset jäi tuijottamaan. Asiaa ei auttanut jäniksen liikkeelle lähtö, vaan se meinasi aiheuttaa myös Vellon liikkeelle lähdön, ihan väärään suuntaan tosin. Jätettiin maastoilu sitten siihen ja tyydyttiin meidän citymaastoon eli kiertämään kentän ja tallin ympäristöä, jossa tulee vähän nousua ja laskua ja on ennen kaikkea sen verran valoa, että näkee pimeämmässäkin. Sunnuntaina käytiin sitten ihan päivänvalossa. Samalla todettiin että ollaan todella onnekkaita siinä, että koko seutu on hiekkaharjua. Maastot on kuivia (tai ainakin ratsastettavissa), kun edes osa on hiekkateitä koko matkalta. Metsäalueita vältellään näin märkään aikaan, jotta pohja ei kärsi. Samoin tarhat on kaikki vähintään osittain hiekalla ja näin ollen hevosilla on kuivaa tilaa. Metsäosuuden mudatkaan ei ole kovin upottavia, harvalla on edes kaviot kokonaan mudassa vaikka märkää onkin. Samoin meillä on käytössä alakenttä ja vaikka siellä ei olekaan niin hyvää valaistusta pimeällä, on se tähän mennessä ollut kaikkina sadepäivinäkin ratsastuskunnossa. Siinä on sen verran enemmän kaatoa, että vesi valuu suurimmaksi osaksi pois vaikka yläkenttä (se varsinainen kenttä) lilluisikin vedestä.

Edellistiistaina oli tosi hyvät kelit ja Anne pitikin mulle ja Vertsulle estetunnin. Vellosta huomasi ettei se ole hypännyt sitten kisojen, koska meno oli aluksi taas vähän vinhaa.. Meillä oli ihan kaksi estettä ns. kulmittain niin, että molempia tultiin koko rata leikkaalla. Niillä pystyi hyppäämään siis eräänlaista kahdeksikkoa. Aluksi ihan kavalettikorkeudella ja muutamaa peräkkäin. Ihan lopuksi toisesta pystystä tehtiin okseri ja korkeudet olivat jotakin 70-80cm tienoilla. Lopuksi Vellokin oli jo ihan rento ja pystyin itsekin rentoutumaan ja antamaan hevosen vain mennä.

Kuvaan yleensä aika-asetuksilla, mutta nyt päätin kokeilla aukon valinnalla. Näistä tuli itseasiassa aika kivoja ja onneksi menin tarpeeksi lähelle hevosia, jotta kuvat säilyi tarkkoina. Olisi muuten mennyt pari tuntia hukkaan Milan kanssa kun kuvailtiin niitä tallin hevosia, joista vielä puuttui hyvät kuvat tallin face-sivuilta.

Olen asentanut puhelimeeni sport trackerin ja käytän sitä maastoillessani. Siitä on hauska seurata matkan pituutta ja kestoa, sekä nopeuksia. Huippunopeudet se joskus kyllä ottaa ihan oudosti, jonkinlaisena piikkinä enkä millään usko että olisimme esimerkiksi Mustan kanssa laukkailleet askeltakaan nopeudella 67km/h! En tiedä onnistunko liittämään tietoja mitenkään tänne, mutta jos onnistun, niin latailen joskus teillekin dataa nähtäväksi.

Lisäsin myös blogiin kalenterin, johon päivitän hevosten liikutuksia. Näin mun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea tänne teksteihin, jotta muistaisin ne, vaan voin tarkistaa asian kalenterista. Kovin pitkälle taaksepäin en sitä päivittänyt..
Vello poseerasi yllättävän hyvin..

maanantai 20. marraskuuta 2017

Lumi tuli ja suli

HIHS viikonloppuna tuli Vellolle vähän turhasti vapaata eikä homma ainakaan helpottanut kun sain itseni kipeäksi. Tiistaina kävin kyllä maastoilemassa ja Vello oli yllättävän rauhallinen. Loppuviikon olinkin sitten taas pitkää päivää töissä. Seuraavalla viikolla olikin jo lunta ja hevosilla arvatenkin kesäkengät alla. En edes ehtinyt Katinkalle hakea uusia kenkiä, joten siltä otettiin vaan kengät pois, niin pysyy paremmin liukkaalla pystyssä. Mustan kenkähän taas vastaa pinnaltaan paljasta kaviota, joten sillä ei niin suuria ongelmia ollut, paitsi tilsojen kanssa tietenkin. Tilasin sille kuitenkin talveksi sellaiset versiot, mihin hokit saa. Tosin kärkihokin reijät joutuu itse asentamaan, niin sanoakseni. Otin lisäksi versiot, joissa on koko pohja ummessa, jotta ei kertyisi tilsoja niin paljon, toivottavasti ei ollenkaan.


Näihin piti siis itse porata reijät noille kärkihokeille ja sitten tunkea sinne tuollaise metallijutut, jossa ne kierteet on.. Onneksi iskällä oli maalla pystyporakone, niin homma jopa onnistui, käsiporakoneella ei meinaan kyllä onnistunut.

Koska pohjat on olleet vielä liian pehmeät, niin pihattohevoset eivät ole päässeet pellolle ettei se mene pilalle, joten pienemmällä alueella ne ei liiku niin paljon. Vapaapäivät kerää siis Vellollekin yleensä virtaa turhan paljon. Tiistaina juoksutin suosiolla ennen kuin kiipesin selkään ja kyllä se menikin. On jokseenkin huvittavan näköistä kun massiivinen ja vähän (tai aika paljon) pullukka hevonen laukkaa häntä tötteröllä kuin arabilla ikään. Ei jotenkin sopinut tuo häntä loppu kroppaan. Ei voinut muuta kuin nauraa. Kun pahimmat höyryt oli juostu ylös, kiipesin selkään ja käytiin vielä ylämäkimaastossa tekemässä puolen tunnin loppukäynnit. Kävin saman lenkin vielä Mustan ja Katinkan kanssa (Katinka käsihevosena), tosin niiden kanssa ravailtiin ja laukkailtiinkin pätkä. Oli kyllä ihanaa kun pitkästä aikaa ei satanut vaan aurinko paistoi kauniisti ja lumikin valaisi maata.

Liikkuvasta kohteesta kohtalaisen vaikea saada tarkkaa kuvaa, varsinkaan hevosen selästä :D
Ihana aurinko ja lumi!
Keskiviikko aamuna menin Katin kouluvalkkuun, tosin sanoin että otetaan mun kohdalla vähän kevyemmin, kun vähän vielä yskitti. Menimme alakentällä, jossa jatkoksen kohdalla on pieni alamäki. Käytettiin sitä hyväksi ja ensin käynnissä aina vähän koottiin siihen alamäkeen, tai enemmänkin siirrettiin painoa takaosalle. Pieni alamäki auttoi siinä, kun hevoset luonnostaan hidastaa siihen, niin täytyi itse vaan pitää huoli että poljento säilyy. Vello varsinkin otti itsestään jo tosi hyvin painoa takasille. Laskun jälkeen jatkettiin vielä koottuna muutama askel ja sen jälkeen siirtymä raviin. Alamäkeen tultiin taas käynnissä. Lunta oli sopivasti, että Vello luonnostaan vähän rauhoittui ja lisäksi nosteli hyvin jalkojaan. Kun siirtymät ja kokoaminen sujui hyvin jatkettiin kokonaan ravissa niin, että muutaman kokoavan askeleen (ja laskun) jälkeen ratsastettiin ravia pidemmälle askeleelle. Pohja auttoi Vellon kanssa tosi hyvin, kun se vähän hidasti sitä ja antoi hyvin ratsastaa itseään eteen saamatta sätkyjä. Välikäyntien jälkeen siirryimme vanhalle kentän osalle uralle ja jatkettiin ravissa kokoamisia ja askeleen pidennyksiä erittäin loivan sulun ja suoristuksen kautta. Tätä käytettiin lähinnä tarkistamaan että hevoset oli rehellisesti avuilla eli niiden etuosaa pystyi siirtelemään samalla kun ne ottivat painoa taakse ja että ne vastasivat eteen ratsastukseen oikein. Ihan lopuksi tehtiin vielä muutamia kertoja alamäkeä ravissa, josta laukannosto ja rauhallista laukkaa pätkä eteenpäin. Vello teki hyviä nostoja ja jäi rauhalliseen laukkaan, joten tehtiin sen kanssa ihan vaan muutamia nostoja. Molemmat aloimme olla jo vähän väsyneitä, joten kunnon laukkatyöskentelyä oli turha ottaa. Väsyneenä Vello olisi vain paahtanut laukkaa eteenpäin enkä itse olisi jaksanut sitä istunnalla auttaa. Anne teki Oromiksen kanssa vielä laukassa kokoamisia ja askeleen pidennyksiä, kun me jatkettiin jo eteen-alas venyttelyllä Vellon kanssa.
Vello oli tosi toimiva ja antoi hyvin ratsastaa itseään. Vaikka varsinkin alussa se otti Oromiksesta vähän paineita ja yritti hävitä paikalta tuttuun tyyliinsä, niin rauhoittui nopeasti eikä hötkyillyt sen suuremmin.

Keskiviikkona vielä klippasin Katinkan, vihdoin viimein. Olikin jo kertynyt aika paksu turkki.
ponimaastolla

Lauantaina oli vielä sen verran lunta, että kävin ylämäki-alamäki maastossa Vellon kanssa ja samassa maastossa käytiin sunnuntaina Kisun ja Vellon kanssa. Sekä vielä ponimaasto Viljan ja Vertsun kanssa. Katinka ja Bobby oli innoissaan kun pääsi kunnolla maastoilemaan, Musta oli aluksi vähän vastahakoisempi kipittelemään, mutta innostui laukoista kyllä. Sillä vaan tuppasi vähän jäämään tilsaa. Lumen kyllä sitten taas viikolla vesisateiden johdosta suli aika lailla kokonaan pois ja nyt on taas mustaa ja märkää.
Velloa ei kiinnostanut lähteä mukaan.. Oikein heittäytyi kyljelleen kun näki mun tulevan :D

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Piikitys, HIHS ja muuta kivaa lomaviikolla

Kisojen jälkeen maanantaina käytiin Milan kanssa maastossa. Kävimme tien toisella puolella, koska siellä oli kuivinta. Vello ei ole juuri siellä maastoillut ja koska edellämme metsään meni traktori peräkärryn kanssa (suojaamaan taimia tms. peräkärryn sisällöstä päätellen), niin valittiin sellainen tie mihin se ei jälkien perusteella ollut mennyt. Vellolle siis ihan uusi tie. Vello meni kuitenkin rohkeasti eikä yrittänyt kääntyä edes epäilyttävän hylätyn kuorma-auton kohdalla takaisin, vaikka väistikin niin tien reunaan kuin pystyi ja selkeästi odotti sen lähtevän salakavalasti liikkeelle kesken kaiken. Mentiin aika rauhassa, hölköteltiin välillä ja pari laukkapätkää (jotka hevosten valinnan mukaan vähän reippaampia) ja muuten paljon kävelyä. Puolitoista tuntia taisi vierähtää. Musta meni lisäksi vielä alkeistunnille iltapäivällä.

Tiistaina oli Mustan kintereiden piikitys, jota ei siis voitu rokotusten yhteydessä tehdä, koska jos piikityksestä seuraisi tulehdus, ei voisi olla varma onko noussut kuume seurausta piikityksestä vai rokotuksesta. Kun kerran eläinlääkäri oli tulossa niin päätin samalla ottaa koirille rokotukset, joten ei tarvitse niitäkään nyt erikseen raahata eläinlääkärille. Tosin Merci tarvitsee jossain vaiheessa hammaskivien poiston, Dinolla ei juuri mitään ollut hampaissa. Musta jäi siis karsinaan loppupäiväksi, kun kortisonin piikityksen jälkeen pitäisi piikitetty kohta olla mahdollisimman liikkumatta. Virittelin sille sitten heinäsäkin, että ei tarvitsisi antaa ihan hirmuista määrää heinää ja malttaisi olla syömättä alusia. Musta tykkää syödä olkipellettiä silloin kun se on vielä kokonaista ja sille oli juuri lisätty alusia sinä päivänä. Kai se kuvittelee että se on jotain oikeaa ruokaa kun on tollaisessa nappulamuodossa. Säkin kanssa sillä oli sitten puuhaa, vaikka mun piti keksiä siihen viritykset ettei olisi syönyt vain siitä täyttöaukosta, jonka sai jotenkin aina levitettyä auki, vaan siitä verkotetusta aukosta, jotta se syöminen olisi oikeasti ollut hitaampaa kuin ilman säkkiä.
Vellon kanssa menimme estetunnille, jossa alkuverkkana isolla kahdeksikolla suoristuksessa käyntisiirtymä (ravista) ja myöhemmin laukannosto suoristukseen. Ja laukannosto niin, että noston jälkeen vielä pätkä suoraan ennen kuin lähtee kaartamaan, jotta se nosto oikeasti on suoralla. Esteinä oli pari pystyä ja yksi okseri. Pystyille tuli tosi tiukat täyskaartomaiset tiet, jotka meni Vellon kanssa yllättävän hyvin. Se oli kyllä ihan kierroksilla ja otti pyrähdyksiä muista hevosista tuon alkuverkan aikana. Hypyissä jouduin aluksi pitelemään sitä paljon, mutta viimeinen pätkä meni jo rennosti ja helposti pienillä pidätteillä tarvittaessa. Tarkoitus oli aina esteen jälkeenkin jatkaa pätkä suoraan eikä heti ruveta kääntämään. Laukka korjattiin tarvittaessa, mutta toivottavaa oli, että jo laskeutuessa olisi myötälaukka. Vello onneksi on niin herkkä ratsastajalle, että se tuli aina myötälaukassa alas, kun itse vaan katsoin sinne mihin ollaan menossa.

Keskiviikkona käytiin Mustan kanssa kävelyllä (ilman satulaa) maastossa. Anne lähti Kisun kanssa seuraksi, kun se tarvitsi kevyen palauttelupäivän. Kisu olisi kyllä ollut valmis menemään reippaamminkin, mutta tyytyi kävelyyn. Maaston jälkeen Mustakin pääsi vihdoin ulos ekaa kertaa piikityksen jälkeen. Se muuten sai kolmeksi päiväksi kipulääkkeen myös, jauhetta annospusseissa. Noi annospussit on siitä käteviä, kun ei ne kaikki mennyt tässä, niin on tulevaisuutta varten jos joskus tarvii. Nestemäinen ei säily enää pullon avauksen jälkeen niin hyvin, vaikka onkin helpompi annostella kilojen mukaan.
Vellon kanssa mentiin estevalmennus ryhmään, mutta vain alkuverkaksi. Alkuverkkana oli samaa kuin edellispäivänäkin, mutta ehdittiin tekemään pidempään, kun valkku on 1,5h ja normaalitunti vain tunnin pituinen. Vellokin oli jo parempi ja selkeästi ymmärsi hommankin paremmin. Vähän se vielä otti lähtöjä jos joku tuli ihan läheltä. Nyt edettiin niin pitkälle, että suoristukseen tultiin laukassa ja tehtiin vaihto toiseen laukkaan parin raviaskeleen kautta. Vellon kanssa ruvettiin tekemään loppukäyntejä kun Vilja ja Anni vielä jatkoi suorilla vaihdoilla harjoitusta ennen hyppäämistä.
Maastokäpsyllä.. tää on meijän käärmetieksi kutsutulta maastopätkältä. Me jäätiin Mustan kanssa mäen päälle odottamaan, että Kisu käy vähä pidemmällä. En viitsinyt heti kintereitä rasittaa monella mäellä.
Torstaina suunnattiin HIHS:iin. Meillä oli Annen ja Pauliinan kanssa All Event -liput, joten siellä tuli vietettyä neljä päivää. Ihan ekaan luokkaan ei ehditty, kun lähdettiin noin kahdeksan aikaan Lahdesta, että Anne ehti tehdä aamutallin ensin. Mä jätin auton Lahteen, kun olin illalla tulossa bussilla takaisin. Anne jäi Hesaan koko viikonlopuksi, mutta mä reissasin vähän edes takaisin. Torstai ja perjantai oli vielä mukavan rauhallisia ja kierreltiinkin expoa silloin enemmän kuin viikonloppuna. Mä ostin vain muutaman heijastimen ja pienen kirjan Hevosurheilun osastolta sekä perjantaina teetin Vellolle nimikoidun huovan. Huovaksi valikoitui punertavan oranssi Lami-Cellin huopa sinisellä kantilla, joten Vellon nimikin tuli sinisellä. Fontiksi valitsin sellaisen vähän paksumman. Otan huovasta kuvan joku päivä, nyt se on jo laatikossa muiden huopien kanssa.
Vilja kävi torstaina ratsastamassa Katinkan ja kävelytti Mustan samalla reissulla selästä käsin (sekä mittasi kuumeen ja antoi viimeisen satsin kipulääkettä). Soitti vielä mulle iltapäivällä, kun Katinka oli vähän vaisu eikä suostunut syömään mössöään eikä nousemaan karsinassa ensin ylös. Poneille oli keskiviikko iltana viety pyöröpaali tarhaan, jotta ruokinta olisi niidenkin osalta helpompaa Annen reissun ajan, joten se oli sitten ehkä ahmottanut sitä heinää liikaa. Ja vaikka se onkin märempää kuin kuivaheinä, niin oireet kuulosti lievältä ummetusähkyltä. Vilja sai sitten Katinkan vähän syömään mössöään kun teki siitä vielä löysempää ja poni kakkasikin useamman kerran ja oli ratsastuksessa ollut ihan normaali. Katinka on aina ollut vähän huono juomaan, joka on muutaman kerran aiheuttanut ongelmia. Nyt onneksi meni ohi helposti ja poni vaikutti enemmänkin vain itsensä täyteen syöneeltä eikä varsinaisesti ähkyiseltä. Onneksi olin muutenkin suunnitellut itse meneväni perjantai-aamuna, joten pääsin tarkistamaan ponin kunnon. Ennen kuutta olikin ihan pimeässä mukava käydä käpsimässä Mustalla, Katinkan otin narun päähän mukaan kävelemään, jotta saisi vähän liikettä ja se söikin oikein löysää mössöä vähän. Lisäksi syöttelin molemmille hetken ruohoa, sekin mukavasti löysyttää. Katinka menikin onneksi heti tarhaan palattuaan juomaan, eikä muutenkaan vaikuttanut ähkyiseltä, lihavalta vain (kuinka voikin poni lihoa noin paljon vuorokaudessa??).
Lauantaina Nanna hoiteli Mustan kävelyt ja sunnuntaina taas Vilja. Tai Musta taisi kyllä lähteä maastokävelylle Viljan äidin ja koiran kanssa Viljan ratsastaessa Katinkalla sillä aikaa. Pääasia että poni pääsi vähän kävelemään.
tykkäsin ihan älyttömästi tästä Suomi 100 -muurista, joka oli toiselta puolelta valkoinen

perjantai 27. lokakuuta 2017

Takkulan estekisat

Sunnuntaina lähdettiin taas isommalla lössillä liikkeelle ja vaikka aamu menikin vähän kiireiseksi, niin perillä oltiin kuitenkin ihan kohtuu hyvissä ajoin. Aamulla itse ajelin ensin vähän turhaan, kun koppi jota vuokraan olikin ihan toisessa paikassa.. eli tässä vaiheessa olin noin tunnin aikataulusta jäljessä. Olin tosin aikatauluun varannut reilusti aikaa Vellon pesemiseen ja kevyeen juoksuttamiseen, että vertyisi hyvin ennen kuljetusta. No juoksutus sai jäädä välistä ja pesukin jäi hännän ja takapuolen pesuun (ja ne tuhriutui matkalla uudestaan, joten..)
Mila oli onneksi jo tallilla auttamassa, samoin Laura ja Saaran äiti (joka toimi myös kuskina Saaralle). Reissuun lähti siis 6 hepolaista ja 9 ihmistä, kolme pakettiautollista ja koppia täynnä siis. Takkulassa seuraan liittyi vielä Saimi ja Vilma, joten saatiin melko näppärästi kaikki ponit kuntoon. Aluksi kävimme maksamassa lähdöt ja kävelemässä radan, vaikka numerot oli vasta ekan radan osalta, mutta ratapiirroksista kyllä näki mikä olisi missäkin. Tämän jälkeen riennettiin laittamaan heposet. Milan kanssa purettiin Vello ja se malttoikin porkkanoita syödessään odotella melko rauhassa sen aikaa että sain takasillan ja takapuomin auki ennen kuin riensi ulos. Sillä on vähän vielä paniikkia tuosta purkamisesta, joten se tulee ulos aika vauhdilla ja jos takapuomi ei ole auki tarpeeksi nopeasti, yrittää se pahimmassa tapauksessa ali siitä. Tuo porkkanoiden syöttö on ollut hyvä keino pitää sen huomio jossain muualla. Musta onneksi siinä vieressä osaa odottaa, vaikka mielellään sekin tulisi heti ulos.
Saimi ja Vilja talutteli poneja samalla kun minä kaivoin varusteita niille ja aina vuorollaan tulivat varustettaviksi ja jatkoivat sitten kävelyä, jolloin saatiin tehokkaasti myös alkukäynnit tehtyä. Koska kyseessä maneesikisat, oli esteverkat maneesissa ryhmissä. Ulkokentällä tein käynnissä ja ravissa ensin töitä ennen maneesin siirtymistä, jotta pääsin maneesissa nopeasti laukkaamaan ja ottamaan hypyt. Vellollehan ei nuo ryhmäverkat ahtaassa tilassa ole paras mahdollinen ratkaisu, kun sillä on tapana vielä välillä sännätä karkuun jos joku laukkaa liian läheltä. Nyt se kyllä käyttäytyi siltä osin ihan kiltisti, muutama muu häppeninki meinasi kyllä sattua. Verkkaokserille tuli kerran kielto, syynä ilmeisesti yhtäkkiä alkanut auringon paiste, joka teki esteen taakse valoläikän, muuta syytä kiellolle en keksi, kun este oli jo kerran okserinakin ylitetty. Toinen ongelma tuli tuolla lankulla, jota saatiin myös hypätä verkaksi: Vello teki vähän hassun hypyn, jolloin vähän horjahdin ja Vello otti hirveät spurtit. Kuten videolta näette, on odotusalue todella lähellä ja siinä aidan vieressä vielä seisoi tyttö ponilla. Melkein jyrättiin kun Vello painoi menemään paniikki laukkaa. Onneksi olen jo oppinut sen verran nopeaksi omissa reaktioissani, että onnistuttiin välttämään poniratsukon jyräys ja Vellokin pysähtyi pitkän sivun alussa. Kahden viikon hyppytauko todellakin näkyy menossa ja vaikka näin videolta katsottuna suoritus näyttää paljon tasaisemmalta mitä se selkään tuntui ei se silti parhaimmistoamme ole.



Kuusikymppiä meni ihan ok, joskin jouduin koko ajan pidättämään liiallisen innostuksen ja tiukkojen teiden takia (ja nuo muutamat kaarteet oli oikeasti todella tiukkoja). Ainoa väli jota oikeastaan laskin oli tuo suora linja vitoselta kutoselle. Siihen Anne sanoi radan kävelyssä, että tähän otat sitten kuusi askelta. Hevosellehan se olisi ollut sujuva viisi, mutta Vellon kanssa sen voi tehdä ainoastaan silloin kun se on rento, jolloin se etenee hyvällä askeleella ilman kiirehtimistä. Jos nyt olisin lähtenyt puskemaan sitä viittä, niin oltaisiin luultavasti menty odotusalueen aidoista läpi. Ajattelin koko ajan linjaa lähestyessäni kuusi, kuusi, kuusi. Kaarevat linjat menin vain fiiliksellä yrittäen pitää tahdin tasaisena. 
Seiskakympissä näkyy sitten jo väsymystä vaikka eteenpäin puskeminen olikin vielä Vellolla päällimmäisenä mielessä. Kakkoselle meillä tulee vähän kommunikaatiokatkosta siitä, mistä kohtaa lähdemmekään hyppyyn ja Vellolla jäi sitten toinen etujalka roikkumaan alas ja se otti komealla ryminällä lankun mukaansa. Onneksi ei siitä sen kummemmin sätkyillyt, niin matka saattoi jatkua. Vähän se katsoi oudoksuen kun valitsin tieksi kolmosen jälkeen esteiden välistä menon, Vellon mielestä siinä matkalla olisi jompi kumpi niistä esteistä kuulunut hypätä. Loppurata olikin ihan ookoo, vikalla Vello yritti kyllä puskea vasemmalta ohi, koska joku tuli juuri oikealla olevasta ovesta sisään, sen takia päädyimme ihan esteen vasempaan laitaan. Eli sillä näköjään riittää aikaa seurailla ympäristöäänkin hypätessä :)
Muuten Vello käyttäytyi hyvin kisoissa, eikä ottanut itseensä katsomon ihmisistä vaikka siellä liikuttiinkin. Muutenkin se oli jo selkeästi rennompi maneesissa mitä ekalla hyppykerralla valkussa. Seuraavassa kisoissa menen kyllä jo sen kasikympin, kun tuo 60cm tuntuu matalalle. En viitsinyt ensimmäisiksi maneesikisoiksi valita uutta korkeutta, kun en syksyllä ehtinyt tuota kasikymppiä ulkosalla startata (paitsi oman tallin kisoissa).
Sijoituksia ei tällä kertaa ropissut, vaikka 60cm hävittiin vain puolella sekunnilla kolmanneksi tulleille Saaralle ja Orhideelle ja oltiin ensimmäiset ei sijoittuneet. Onneksi Vilja loisti Mustan kanssa ja nappasivat kuudenkympin voiton ja seiskakympin nelossijan. Seiskakymppi oli muutenkin parivaljakolta tosi hyvä rata, vaikka käännökset meinasi vielä jäädä vähän pitkiksi. Vilja on liikaa tottunut Katinkan kanssa että se kääntyy niin pienesti ja nyt kun Musta olikin vähän menossa, niin olisi tarvinut napakampaa otetta käännöksiin. Musta on aina maneesissa reippaampi kuin ulkokentällä, en tiedä johtuuko siitä, että pohja on sen mielestä varmasti pitävä vai siitä, että maneesissa sillä on ratsastanut tähän asti vain minä joko kisoissa tai valmennuksissa, joten se on oppinut, että siellä liikutaan reippaasti eteen. Vilja saikin nyt hyvin tunnetta miltä Mustan pitäisi kisoissa tuntua. Ja silti sitä pitää ratsastaa eteen eikä jäädä matkustamaan vaikka se tuntuukin etenevän hyvin. Ei tietenkään ratsasteta ihan päättömästi, mutta reipas meno pitää säilyä ja hevosta vähän auttaa siinä.
Ihan kivat ekat maneesikisat siis, seuraavat ovat mahdollisesti jo marraskuun alussa..

tiistai 17. lokakuuta 2017

Varahevospalvelusta päivää

Vello on liikuskellut aika kevyesti nyt viikon ja oli mielestäni vielä keskiviikkona ja torstaina vähän turhan jäykkä takaa, joten en lähtenyt sillä hyppäämään perjantaina Sepon valmennukseen Takkulaan. Onneksi on varahevonen Musta!
Olihan se vähän hassua mennä tuollaisella konkarilla nuorten hevosten ryhmään, varsinkin kun tällä kerralla siellä oikeasti oli mukana niitä hevosia, joilla oli hypätty vasta muutamia kertoja. Me toimittiinkin sitten Mustan kanssa malliratsukkona miten tehtävät tulisi suorittaa (muun muassa laukkojen osalta, Musta kun tulee aina myötälaukalla alas jos ratsastaja tietää mihin on menossa seuraavaksi eikä häiritse hypyssä).

Verkka suoritettiin melko itsenäisesti, ravissa askeleen muutoksia ja ympyröitä sekä laukassa samaa. Mustalla varsinkin on hyvä laukassa ratsastaa sitä reilusti eteen kevyessä istunnassa, mielellään vaikka vähän pidemmällä kaulallakin, olettaen että se ei ole riekkutuulella, jolloin se tuossa vaiheessa rupeaa pukittelemaan.

ratapiirros
Ihan aluksi tulimme kuvassa olevaa ristikkoa oikeassa kierroksessa ravilla. Ristikon edessä oli ravipuomi, joka jäi Mustalle vähän pitkäksi, mutta urheasti poni ylitti ristikon vaaditulla askeleella. Muutaman kerran ristikkoa ravilla ja sen jälkeen ilman puomia laukassa. Päivän teema oli erilaiset linjat. Ja koska kyseessä oli nuoret hevoset, oli okserikin ensiksi ihan pystynä ja okserinkin kanssa laitettiin vielä apupuomi sivulle.
Ensimmäinen linja oli tuo suora linja pystyltä okserille, pysty-pysty kaarevaa tultiin molemmista suunnista ja vielä lisäksi tultiin ristikolta okserille (ristikkokin siinä vaiheessa jo pystynä). Lopuksi vielä pienenä ratana näitä linjoja. Rata alkoi pysty-okseri linjalta, jonka jälkeen tehtiin päätyyn iso ympyrä ja sen jälkeen vasta tuolle pysty-pysty kaarevalle (tuohon ekalle pystylle piti tulla jo ennen kulmaa, joten se oli nuorille melko haastava käännös ja sen takia tuo pääty-ympyrä), sieltä sitten tuolle ristikko-okseri kaarevalle. Musta otti kyllä vikalle okserille pikkuaskeleen, vaikka sitä edeltävä pysty oli tosi hyvä ja iso hyppy, Anne naureskelikin että sait mennä aika mukavuusalueella, Robby ei olisi ikinä hyväksynyt Mustalta tuota pikkuaskelta (tai ainakaan multa). Mustalla oli tosiaan kaikki laukat aina kohdallaan ja kehuja saatiin hyvistä teistä eli jatkettiin riittävästi esteiden jälkeen suoraan eikä oiottu muutenkaan. Jotain sentään jäänyt päähän vuosien saatossa eri valmennuksista. Ei ole tainnut yhtäkään valmentajaa olla, kuka olisi sallinut oikomisen (ellei se ole ollut harjoituksen tarkoitus), vaan kaikki on eri voimakkuuksilla painottaneet hyvien teiden merkitystä. Kisoissa voi sitten oikoa mielensä mukaan..
mihinkään liittymätön, kesähaaveilu kuva Mustasta

Mustan mukana olo Vellon asemesta teki myös reissustamme ehkä aavistuksen nopeamman. Musta kun käveli pimeäänkin koppiin ihan noin vaan (jostain syystä kopin sisävalo ei toiminut ja kello oli jo yli yhdeksän illalla), jolloin Kisukin tuli melko helposti kyytiin ja päästiin melkein inhimilliseen aikaan kotiin. Perjantai-ilta, joten ei siinä muuta kiirettä kuin että seuraavalle aamulle oli sovittu kouluvalkku kahdeksaksi ja vielä samana päivänä piti lähteä ennen puolta päivää ajamaan Helsinkiin ja laivalla kohti Tallinnaa pikalomalle TIHSiin.
Tallinnan vanhan kaupungin muurilla, tää somelokki vaan tepasteli tyytyväisenä ihmisten kuvattavana.

Vello oli seuraavana aamunakin vielä melko jäykkä ja otti vasemmalla takasella lyhyempää askelta. Päätettiin kuitenkin Katin kanssa että kokeillaan paraneeko liikkeessä, kun sanoin ettei se ainakaan huonommaksi ole mennyt kun olen maastoillut. Tehtiin todella pitkään ensin käynnissä vain venytystä eteen alas niin, että myös selkä lähtisi venymään ja askel sitä myöten saisi pituutta ilman vauhdin kiihtymistä. Vauhti piti muutenkin pitää rauhallisena ja vaikka mitä tapahtui niin venytys jatkui. Vellolle tuo venytys ei ole mikään helppo juttu, mutta pikku hiljaa se siitä alkoi venyä. Hyvin loivia kaaria ja asetuksen vaihteluita hyväksi käyttäen sen sai pikku hiljaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Sitten mukaan pikku hiljaa hyvin rauhallinen ravi venytyksessä ja siirtymissä piti myös pysyä venytyksessä mikä olikin varmasti kaikkein vaikeinta. Vello muutenkin tuppaa jännittymään varsinkin ekoissa ravisiirtymissä, joten tehtävä tuntui ekstra haasteelliselta. Helpoiten se tuntui vähän yllättäen onnistuvan vasta-asetuksessa hyvin loivalla kaarella. Kati myös sanoi, että nyt pitää antaa sille anteeksi jos se kiihdyttää askeliaan, koska sillä ihan selkeästi on vähän jumia ja tärkeintä on saada se venymään, niin ei vaan voida vaatia kaikkea kerralla ja tällä kertaa se pieni kiihdytys askelissa ennen siirtymää oli pienempi paha kuin mahdollinen jännittyminen. Vello alkoi ravissakin venyä ihan kivasti, hyvin huomasi koska sille tuli hankala paikka ja venyminen oikeasti tuntui jossain, koska silloin se vähän hätääntyi. Onneksi olin itse kerrankin hereillä, tarkkana ja valmiina, niin sain sille kerrottua ettei mitään hätää ja voit jatkaa venymistä. Näin saatiin oikeasti niitä paikkoja vähän auki ja hevosen liikkuminen ja sitä kautta venyttely onkin paljon tehokkaampaa kuin mikään hieronta. Toki hieronta on tärkeä osa, jos jumit ovat päässeet pahoiksi, jotta voidaan päästä siihen tilanteeseen että hevosen olisi mahdollista lähteä venyttämään itse ilman hirmuista kipua. Vellon askel kuitenkin normalisoitui hyvin ja liikkumine parani tunnin myötä, joten liikkuminen oli oikein paikoillaan ja tällä jatketaan. Ehkä sitä pääsee vielä hyppäämään viikon päästä Takkulaan.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Valkoistakin valkoisempaa

Kimoaineet testissä (ja pari muutakin tuotetta)

Valkoisen tai vaalean hevosen omistamisessa on omat haasteensa. Varsinkin jos hevonen on piehtarointia rakastava pihattoeläin, joka viettää suurimman osan elämästään ilman loimia. Valmennuksiin ja kisoihin menen mielelläni puhtaalla (ja sen näköisellä) hevosella, mutta aina sen tuloksen saavuttaminen ei ole helppoa, edes pesemällä. Korvaamattomaksi avuksi onkin noussut erilaiset kimotuotteet. Olen aika monia ehtinyt testata ja ajattelinkin jakaa mielipiteeni niistä teidän kanssanne. En ole kokeillut kaikkia saatavilla olevia kimotuotteita, mutta useampaa erilaista jo.

Windsor white horse shampoo
hooks.fi
Tätä shampoota saa ainakin Hööksistä ja hinta on tällä hetkellä alle 10e pullo. Käyttö ohjeessa tosin sanotaan että puoli pulloa 10 litraan vettä pesua varten, mikä tietenkin nostaa käyttöhintaa. Itse käytin kyllä paljon laimeampana ja toimi ihan hyvin silläkin tavalla. Todennäköisesti ostan tätä seuraavaksi taas, kun muut shampoot on käytetty loppuun.

Leovet shiny white shampoo
Myös tätä shampoota saa ainakin Hööksistä ja mun shampoo on kuvasta poiketen violettia (kuten ekasta kuvasta voi nähdä). Tämä shampoo oli vähän pettymys, veteen sekoitettuna ei oikein tunnu pesussa toimivan ja olenkin tätä käyttänyt lähinnä hännän pesuun niin, että otan shampoota suoraan kädelle ja hieron kasteltuun häntään. Sillä tavalla se toimii hyvin ja varmasti toimisi samalla tavalla karvapeitteenseenkin, mutta kulutus olisi melkoista. Ylempänä esitelty Windsorin shampoo oli selkeästi tehokkaampi. Hintaa on myös enemmän kuin Windsorilla eli reilu 15e/pullo. Pullokoko on sama (500ml).

K9 sterling silver shampoo
Testatuista tuotteista kallein hinnaltaan on K9:n silver shampoo. Hinta on melkein 20e/pullo ja pullon koko vain 300ml. Uskalsin kuitenkin ostaa tämän tuotteen, koska olen käyttänyt saman sarjan black out -shampoota, joka on ollut todella hyvää syventämään mustaa väriä. Odotukset siis olivat kovat. Samaa tuotetta saa myös hoitoaineena, mutta sitä en ole itse testannut. Pitäisi varmaan noita hoitoaineitakin testailla, kun näin kesä/syksy aikaan joudun Vellon hännän pesemään lähes päivittäin, että se pysyy puhtaana. Parin käyttökerran kokemuksella shampoo vaikuttaa hyvältä, ainakin jouhille. Kokovartalopesua en ole vielä kyseisellä tuotteella suorittanut.

Leovet shiny white curry groom sprayshampoo
Suihkutettava "kuiva"shampoo likaläiskille. 500ml pullo maksaa reilun 17 euroa. Joko en osaa käyttää tuotetta oikein tai sitten se ei vain toimi kovin hyvin. Lika tuntuu lähtevän suihkutettaessa, mutta karvan kuivuessa ei se enää näytäkään niin puhtaalta. Ongelma tietysti voi olla myös se, että yleensä se lika mitä Vellossa on, on helposti syvemmällä karvan juuressa eikä esim. pissiläiskät karvan pinnassa. Lyhyeen (esim. klipattuun) karvaan toimii paremmin eli hyvä tuote pintalian poistamiseen, ei toimi karvan seassa olevaan hiekkaan ja muuhun töhnään.

Muuten käytän enimmäkseen Effolin harjanselvitys suihketta sekä SuperStar-Shinea karvapeitteelle (lähinnä Mustan karvapeitteelle, sillä se toimii erinomaisesti ettei hiekka ja multa tarhasta tai laitumelta juuri tartu karvaan piehtaroidessakaan). Effolilta otan varmasti kokeiluun jossain vaiheessa Ocean-star spray -shampoon tai White-star sprayn, joka on tarkoitettu kimohevosille. Molemmat siis suihkutettavia shampoita.


Lisäksi käytössäni on Solhedsin Gentle shampoo (nro 4) ja Luxury shine & care (nro 9), joita käytän lähinnä harjan pesuun ja hoitamiseen talvisin, kun käytössä on fullneck loimet. Harjaan en mielelläni suihkeita käytä, koska ohjat tulevat helposti liukkaiksi, mutta Solhedsin suihkeella näin ei käy, sitä uskaltaa siis sinne harjaankin suihkia huoletta.



lauantai 14. lokakuuta 2017

Vellon treeniviikko ja mitä siitä seurasi

Tiistaina oli taas perinteinen Robbyn valkku, tälläkin kertaa videon kera. Videolla kuuluu nyt paremmin Robbyn puheet, joten en siitä tähän kovin paljon kirjoita. Sunnuntain kisojen jälkeen pidin Vellolla maanantain palauttelupäivänä, sen kanssa tosin on kovin vaikeaa vain mennä kentälle ja vähän ravailla eteen-alas, joten tein ensin paljon töitä käynnissä ja kokeilin myös niitä samoja väistöharjoituksia mitä teimme lauantaina Katin valkussa. Lopuksi otin muutamia ravisiirtymisiä ja vähän ravia eteen-alas venyttäen, kun Vello oli melko rauhallinen eikä yrittänyt juosta alta pois. Sain siis treenin pidettyä melko kevyenä.
Mustan kanssa työstin enemmän asetuksia läpi, se kun ei olisi millään halunnut asettua rehellisesti vasemmalle. Tässä hyvänä apuna oli samat väistöharjoitukset kuin Vellonkin kanssa. Tämän lisäksi työstettiin siirtymisiä, jotka sujuivatkin jo paremmin kuin viimeksi ja vain pätkät laukkaa, mutta melko vahvasti takaosalla. Yritin Mustankin treenin pitää kevyenä, vaikka se sunnuntaina hyppäsikin vain yhden luokan, niin silläkin olisi edessä Robbyn treeni seuraavana päivänä.


Tiistaina Robby, josta video ohessa. Ei oikein muuta suurempaa ongelmaa kuin se, etten tajunnut kuinka mun ois pitänyt tuolle lankkuokserille tulla. Eli yritin tulla pienesti enkä tajunnut mikä meni vikaan ennen kuin Robby lopulta sanoi, että otan askeleen liikaa. Silloin vasta tajusin että jaa, tähän pitää tullakin ihan normaalihypyllä eikä niin paljon odottaen. Joskus on vaan vaikeaa tietää tai tajuta kuinka millekin harjoitukselle tulisi tulla, jos ei ole ihan selkeää tehtävää. Mustan kanssa siinä mielessä helpompaa, että se oli aina eteen, ei juuri poikkeustapauksia ollut. Vellon kanssa on varsinkin alkutunnista hyvä mennä vähän odottaen, koska muuten se intoutuu liikaa ja lähtee vähän ryöstämään kohti esteitä. Kun sen saa alkutunnista odottamaan, niin loppuharjoitukset voi yleensä tehdä sellaisella normaalilaukalla ilman, että hevonen katoaa vauhdilla kohti auringonlaskua.

Keskiviikkona menin Annen estetunnille. Alkuverkaksi teimme pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa puolikkaita askelia. Ihan muutaman kerran käynnissä ja sitten jo ravissa. Menimme kaikki neljä samalla ympyrällä, joten askelia piti lyhentää vähintäänkin sen mukaan miten edellisen häntä tuli eteen, ei voltteja eikä järjestyksen muuttamista. Laukassa saikin sitten tehdä ihan kunnolla töitä, vaikka laukkaa otettiin vain lyhyillä askelilla. Eli lyhyistä raviaskelista lyhyt askelinen laukka ja takaisin raviin ennen kuin hevosen tasapaino meni ja se olisi lysähtänyt etupainoiseksi. Vellon kanssa saatiinkin näin ihan kivojakin siirtymiä, se kun helposti hötkyilee kaikissa siirtymissä ja itse en yleensä ole tarpeeksi nopea auttaakseni. Ympyräverkan jälkeen siirryttiin puomeille. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia kahdeksan metrin välein. Aluksi ravissa vain tasaisessa tahdissa molemmista suunnista. Vello helposti kiihdyttelee puomeille, mutta nyt sain sen pysymään melko tasaisena, aluksi tosin kiihdytti aina vikalle, mutta kun tarpeeksi monta kertaa tultiin niin rauhoittui. Pitäisi vaan enemmän tehdä puomityöskentelyä, jotta ei olisi aina niin jänskää Vellon mielestä. Ravissa tulimme kaikki peräkkäin (tietysti sopivilla välimatkoilla, mutta jatkuvasti ilman odottelua), mutta laukassa sitten yksitellen. Laukassa piti tulla kolmella askeleella, joka tarkoitti siis todella odottaen ja lyhyenä. Jopa Mustalla oli aluksi vaikeuksia, kun Vilja ei tajunnut että sitä pitää todellakin lyhentää noin lyhyelle välille, vaikka lyhyt askelinen onkin. Vellon kanssa piti kyllä tehdä todella töitä ja aluksi toinen väli tulikin kahdella tai kahdella ja puolella askeleella, vaikka ekaan väliin sainkin vielä sen kolme mahdutettua. Oikeastaan ajattelin vain ylös, ylös, ylös kun lyhensin ja kokosin laukkaa. Muutaman kerran tulikin oikein hyvin koottuna ja saatoin vain istua rauhassa ja odottaa viimeisellä puomilla, kun hevosellakaan ei ollut kiire minnekään.
Puomien jälkeen muutaman kerran molemmat lankkupystyt yksittäisinä eli toisen pystyn vierestä kohti linjan jälkimmäistä pystyä. Anne sanoi vähän naureskellen, että ainakin mulla oli jäänyt hyvä tie mieleen, kun tulin selkeästi isompaa ympyrää kuin muut eli sitä samanlaista hyvää tietä kuin Robbyssa edellispäivänä. Lopuksi vielä koko harjoitus eli linja toisesta suunnasta, jonka jälkeen suunnan vaihto keskellä olevalla ristikolla ja sen jälkeen puomit erittäin odottaen (eli sillä kolmella), joiden jälkeen vielä linja toisesta suunnasta taas vähän edeten. Vellon kanssa en kovin paljon eteen ratsastanut linjalla, mutta silti jouduin tekemään hirmu työn puomeille. Se hyvä puoli tosin oli, että olen tämän tyyppisesti joutunut ratsastamaan sitä useasti erilaisissa harjoituksissa ja Vello tulee ihan kivasti takaisin. Nyt vaan joutui kokoamaan oikeasti paljon. Kun kaikki oli saaneet onnistuneen suorituksen, tultiin sama vielä toisesta suunnasta. Tässä toisessa kierroksessa Vello tuli puomit taas todella hyvin ja pystyin itse vain nauttimaan kyydistä. Loppuverkassa Vello oli jo ihan väsynyt ja tyytyi hyvinkin rauhalliseen raviin ja venyttelyyn.

Torstaina oli vuorossa rokotuksen ja raspaukset, tämä olikin syy, miksi olin tämän viikon lomalla ja ehdin treenailemaan oikein kunnolla. Katinka vain rokotettiin, mutta pojilla oli myös raspaukset. Musta myös taivutettiin kintereistä ja olihan niissä reaktiot, kuten olin uumoillutkin. Lievemmät tosin kuin vuosi aiemmin. Valitettavasti sitä ei voinutkaan piikittää kun oli rokotus eli piti valita jompikumpi, koska jos nostaisi kuumeen ei voisi tietää onko se rokotuksesta vai nivelpiikityksestä. Oli pakko valita rokotus, kun ne oli menossa parin päivän päästä vanhaksi. Sovittiin sitten uusi piikitys aika parin viikon päähän, kun mulla olisi HIHS:n takia taas lomaa ja Takkulan kisatkin ehdittäisiin hypätä ennen sitä. Musta sai sitten hyaluronihappopiikin lihakseen, joka myös auttaa voitelemaan niveliä.

Mustalla oli hampaat oikein hyvässä kunnossa, vain pieniä piikkejä eli nyt kun suu on saatu hoidettua kuntoon, niin tämä vuoden väli on ihan sopiva. Onneksi ei tarvi enää puolen vuoden välein raspata vaan nyt riittää tuo vuosi. Mustalla oli vähän hammaskiveä (tai hevosten vastaavaa) etuhampaiden pinnalla ja sitä rapsuteltiin myös pois, sitä voi vaikka itsekin rapsutella, välillä kuulemma irtoaa ihan helpostikin. Reikiä ei ollut eikä muutakaan huomautettavaa noiden piikkien lisäksi.
Musta tainnutettuna, raukalla jäi kielikin ulos..

Vellolla oli takahampaan reikä umpeutunut, joten siitä ei tarvitse enää huolehtia. Etuhampaista ei oikein voinut sanoa mitään varmaa ilman röntgeniä, mutta hyvä merkki on, että Vello syö ihan normaalisti eikä pudottele ruokaa tai aro syömistä. Mahdollista on, että hampaat on itse muodostaneet ns. tulpan reiän alapuolelle, jolloin ongelmaa ei ole, mutta tätä ei voi varmaksi sanoa ilman röntgeniä. Eli todennäköisesti tässä talvella lähdetään käymään Porvoossa hammasröntgenissä Vellon kanssa ja sitten näkee tarviiko nuo etuhampaat poistaa. Kuulemma melko helppo toimenpide ja toipuminenkin ihan viikoissa laskettavissa. Pitänee silti vähän katsoa sellainen rauhallisempi väli, jotta kovin paljon ei tarvitsisi jäädä pois valkuista. Vellolle myös suositeltiin namien asemesta ihan porkkanan paloja. Mulla on käytössä Hobuloven ihan sokerittomat namit, mutta namit jää helposti mössönä hampaiden pinnalle vaikka onkin sokerittomia eikä niiltä osin vaikuta hampaisiin. Porkkana taas ei mössäänny samalla tavalla, joten sitä voi huolettomammin antaa. Mulla on tapana Vellolle antaa aina portilla nami, jotta se tulisi sinne helpommin itsekseenkin.

Perjantaina meillä oli Katin kouluvalkku päivällä. Jo hakiessani Velloa laitumelta kiinnitin huomiota sen melko flegmaattiseen olemukseen. Se on tosin nykyään hoidettaessa ja käsiteltäessä hyvinkin rauhallinen, se esimerkiksi seisoo paikoillaan harjatessa eikä yleensä liiku askeltakaan (toisin kuin Katinka joka pyörii lähes aina tosi paljon ja jopa Musta liikuskelee hoidettaessa jonkin verran), mutta nyt se näytti vieläkin vähän siltä kuin olisi rauhoitettu. Kuumetta ei ollut, joten varustin hevosen ihan normaalisti ja ajattelin sen olevan vain väsynyt. Otin vielä jalkaan pikkuponi kannukseni, jotta voisin nyt sen ollessa sopivan väsyneessä mielentilassa harjoitella niiden kanssa ratsastamista koulukisoja varten. Kentälläkin Vello oli tosi flegmaattinen ja kun selkään pääsi, niin se selkeästi ontui vasenta takasta. Mikään jaloista ei kuitenkaan ollut lämmin tai turvoksissa mistään, ne olin tarkastanut ekstra huolellisesti tuon flegmaattisuuden takia. No eihän tuollaisella voi treenata, joten Vello karsinaan ja Orhidee tarhasta tilalle, onneksi se oli melko puhdas niin sain sen nopeasti kuntoon. Kati epäili, että Vellolla voisi olla kaviopaise ja soitinkin eläinlääkärille neuvoa kysyäkseni. Paise oli eläinlääkärinkin mielestä mahdollinen, joskin epätodennäköinen, kun hevonen lepuutti myös toista takasta vuorollaan ja näin ei yleensä paiseellinen tee. Vello kun on lisäksi ilman kenkiä, niin ainakaan mistään kengityksestä johtuvasta ei ole kysymys. Vello ei myöskään koskaan ole arkonut kavioita edes kovalla tai kivikkoisellakaan pohjalla ja laitumella tuskin kiviä mistään on saanut jalkansa alle. Haude kuitenkin laitettiin yöksi, koska siitä ei sinällään haittaakaan ole. Vello jäi Mustan karsinaan yöksi haude kaviossa (ei ollut kyllä juuri enää aamulla paikoillaan). Onneksi on vielä hyvät ilmat ja suurin osa yöt ulkona, niin ei ollut ongelmia karsinan suhteen.
Lauantaina hevonen oli vielä ihan samanlainen eikä kavio ollut hauteesta huolimatta yhtään lämmin, joten kaviopaise tuntui entistä epätodennäköisemmältä. Musta meni aamusta ihan alkeistunnin ja sen jälkeen ratsastin sillä itse. Tuntien aikana olin Kian avustuksella väsännyt uuden hauteen Vellon jalkaan ja kävellessäni Mustalla loppukäyntejä yläkentän vierellä pohdimme Anne kanssa mahdollisia syitä ontumiselle. Anne sitten ehdotti että soittaisin Anzulle ja pyytäisin käymään, josko hän löytäisi jotain. Anzu on osteopaatti ja on ennenkin hoitanut hevosiamme. Onneksi Anzu oli paikkakunnalla (ihan naapurissa itseasiassa) ja lupasi tulla heti käymään. Ehdinkin juuri purkaa Mustan kun Anzu oli jo pihassa. Katsottiin ensin Velloa vähän käynnissä ja ontuihan se vielä (haude lähti myös kävelemään tän kävelyn aikana, jotenkin ei vaan oikein onnistunut noiden teko kovin tukevasti vaikka Kisun kanssa yksi syksy niitä ahkerasti harjoiteltiinkin). Anzu sitten kävi Vellon läpi ja löysikin kunnon jumit takapäästä. Todennäköisesti ei ole vain palautunut kunnolla, kun nyt ollut rankempaa treeniä ja tuo pakollinen vapaapäivä raspauksen yhteydessä ei ollut ehkä kovin hyvä, vaikka laitumella ollutkin eli liikkunut kyllä itsekseen. Muutenkin sillä oli hermot vähän pinnassa eli ollut vähän stressaantunutkin, muuten ei sellaisia pieniä jumituksia kummempaa. Kuulemma näkee ja tuntee lihaksista että töitä on tehty. Takapäässä sitten yksi poikittain menevä lihas tosiaan jumissa syvemmältä (en nyt kyllä muista sen lihaksen nimeä eikä sen ihan tarkka sijaintikaan mulle auennut). Käsittelyn jälkeen vielä katsottiin uudestaan Vellon kävelyä ja oli jo huomattavasti parempi. Ohjeeksi liikutusta (alkuun tietty kevyttä) ja loimitettuna ulos. Vello sai nyt sitten ohkaisen loimen, jonka sille viime keväänä ostin klippauksen jälkeiseksi loimeksi. Nyt vaan sai sen ilman kaulakappaletta ja sisäloimea, joten sopivan ohut. Tämä loimi kun on koon isompi kuin meidän sadeloimi, niin ei ainakaan sitten purista lapoja, tuo sadeloimi kun on vähän niftin mallinen Vellolle.
Vello jäi sitten Orhideen kanssa tarhaan yöksi, jotta ei ainakaan liukastuisi laitumella jos innostuu juoksemaan. Ja oli ne illalla sitten juossutkin, kun lähellä olevalle pellolle oli laskeutunut lääkintähelikopteri ja oli sen verran lähellä että kimot oli ottaneet kunnon kimmokkeen siitä. Ponit oli kuulemma tyytyneet vain katselemaan vähän järkyttyneinä, mutta Vello ja Orhidee oli päästellyt menemään ihan kunnolla.. että se siitä kevyestä liikutuksesta..

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tallin kisat

Lauantaina meillä oli ihan aamusta Katin kouluvalkku. Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle oikeassa kierroksessa, jolloin väistö tuli vasemmalle. Onneksi olin näitä vähän treenannut (tai sitä omaa istuntaa) edellispäivänä, niin onnistui ne väistöt sinne vasemmallekin hyvin. Kun väistöt sujui käynnissä, niin otettiin mukaan ravisiirtymä väistön aikana. Ai että Velloa otti päähän, kun se ei väistön takia voinutkaan lähteä juoksemaan siirtymässä alta pois. Tämä ottikin muutaman yrityksen ennen kuin onnistui niin hyvin, että väistökin jatkui samalla. Samaa jatkettiin ravissa, mutta muutaman raviväistön jälkeen, kun hepat tuli hyvin ja me ratsastajat oltiin löydetty hyvä tatsi hommaan, alettiin vaikeuttaa hommaa niin, että parin väistöaskeleen jälkeen asetus vaihdettiinkin väistön suuntaan, jolloin väistöstä tuli jonkinlainen sulun esiaste. Erittäin hyvä liikkuvuus harjoitus sekä hevoselle että ratsastajalle. Vellolla kesti hetki tajuta, että hei, mä voin liikuttaa sen päätä ja kaulaakin sekä vaihdella asetusta ja sen kroppa vaan jatkaa samaa hommaa. Tämän harjoituksen myötä Vello kyllä pehmeni hurjasti ja rupesi malttamaan, jolloin se kuin huomaamattaan jäi hyvin mun alle. Toiseen suuntaan aloitettiin suoraan raviväistöillä ja muutaman kerran jälkeen otettiin mukaan tuo asetuksen vaihto. Suoristus väistöstä tehtiin aina ennen uraa, jotta päästiin ratsastamaan hyvä kulma ja itse lopettamaan se väistö eikä niin, että hevoset jatkaa automaattisesti uralle asti ja lopettavat itse. Tämän alkuverkan jälkeen hepat sai huilia hetken kävelemällä ja jatkettiin vielä laukannostoilla ja pätkällä laukkatyöskentelyä. Piti hyödyntää sitä tunnetta mitä noissa väistöissä oli saanut ja Vellon kanssa sitä rauhallisuutta. Ratsastettiin jatkuvaa kolmikaarista (eli kun edellinen loppui niin uusi alkoi) ja jollekin kaarelle aina laukka, myötälaukka. Raviin ennen suoristusta, jotta varmasti ehti asettaa ja taivuttaa uuteen suuntaan. Laukka vain kun hevonen oli siihen valmis ja tasapainossa eli Vellon kanssa niitä tuli kyllä aika vähän. Yritin kuitenkin saada molempiin suuntiin edes muutamat nostot. Laukkatyöskentely on varsinkin väsyneellä Vellolla jotain ihan kamalaa, kun en vieläkään osaa siellä istua tarpeeksi hyvin tukeakseni hevosta riittävästi. Ehkä joskus.. Loppuravit vielä isoilla kaarilla, nykyään Vellon saa jo ihan kivasti venyttämään eteenkin ilman että rupeaa kipittämään karkuun.
tää on jo 80cm radalta, Vellon kanssa nekään ei tunnu niin isoilta.

Sunnuntaina meillä oli tallin kisat, onneksi nyt on ollut kuivaa ja kenttä on kivassa kunnossa. Toisessa päädyssä vielä pieni märkä kohta, mutta esteet oli niin, ettei haitannut. Rakennettiin parin tallitytön kanssa rata jo lauantaina, mutta Anne sitten siirsi vielä paria estettä, jotta niihin tuli vähän helpommat tiet ja hyvä niin. Rata alkoi pysty-pysty linjalla, josta radan poikki ponipystylle ja toisen pitkän sivun linja-sarjalle. Hyvin saman tyyppisiä linjoja mitä meillä on Robbyissa ollut. Linja oli ihan aavistuksen lyhyempi kuin mulla Robbyssa, joten tulin sitä neljällä eteen, sarja oli myös hevosille vajaan puolimetriä lyhyempi kuin mitä Robbyssa hyppäsin Vellon kanssa. Seiskakymppiä meni ihan ok, vaikka hevonen oli liikaa menossa, jolloin jäin itse vain pitämään. Vauhti näyttää ehkä hitaalta, mutta kovempaa ei voi mennä jos hevonen ei ole rento, kun silloin se rupeaa räpättämään. Teitä en saanut ihan niin lyhyeksi kuin olisin muutamassa kohdassa halunnut, mutta päästiin silti kolmansiksi. Lankkuokseri meni hyvin, vaikka siihen Vello vähän hidasti itse. Tein sille tarkoituksellisesti hyvän tien, jotta hevonen ehtii varmasti nähdä sen. Anne vielä sanoi siitä kun valmistauduin suoritukseeni, että älä oikaise lankulle. Kasikymppi alkoi vähän räpiköivällä hypyllä ja tahti lähti taas kiihtymään. Linjalle en saanut kunnolla suoraksi ja kun ahnehdin välin neljällä (tähän olisi ehkä sopinut se odottava viisi paremmin), niin ajauduin aivan liian vasempaan reunaan ja mentiin toisesta osasta ohi. Eikun uudestaan sarjalle ja loppu rata meni ihan siivosti. Yritin radoilla kiinnittää huomiota siihen, etten kääntäisi sisäohjasta ja toivoisi parasta, vaan pitäisin kaulan suorassa ja kääntäisin enemmän ulkoa.


Videolla on myös seiskakympin palkintojenjako, joten jos sen osan yli haluaa hypätä, niin kasikymppiä alkaa noin neljän minuutin kohdalta.

Vilja hyppäsi Katinkalla 60cm, jossa poni törkeästi kielsi lankulle, mutta Vilja päättäväisesti nosti ponin yli toisella yrityksellä ja jatkoi radan loppuun. Koska tuossa luokassa lähes kaikki muut saivat hylyn, niin Vilja tuli kakkoseksi. 70cm:ssä Vilja toi Mustan lankulle vähän huonosti ja kaula vinossa, jolloin poni kielsi. Toisella yrityksellä vähän epäröi, mutta onneksi Vilja oli päättäväinen niin hyppäsi yli. Kasikymppiä Vilja ei vielä startannut, tosin olisi pitänyt laittaa se menemään jälkkärinä.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Robbyn valkku videon kera

Olen vihdoin löytänyt videokamerani latausjohdon, joten kaivelin taas jalustan ja kameran esiin ja virittelin ne valkkua varten paikoilleen. Koska meillä ei ole ylimääräisiä ihmisiä, niin vaihtoehto on laittaa vain kamera kuvaamaan koko ajan ja ilman zoomauksia tai muita kivoja hommia. Haaveissa on pixio -kuvausjärjestelmä, mutta sillä on vähän turhan paljon hintaa, jotta sen tähän hätään saisi hommattua. Siispä on tyydyttävä tähän. Kuvaan videot siis lähinnä itseäni ja muita ratsastajia varten, mutta ajattelin että tekin saattaisitte niistä pitää. Kuva on vähän kaukaa, kun ilma oli sateinen enkä uskaltanut jättää kameraa sateen alle, joten se on sijoitettu vähän kauemmas estekatokseen suojaan. Taustalla kuuluva jatkuva naputus on verkkovirtapaimen, joka on siinä ihan vieressä. Jos se ärsyttää eikä välttämättä halua kuunnella Robbyn puheita, niin volume kannattaa laittaa nollille.
Autot kuuluu yllättävän kovaa, vaikka autotie menee reilusti kenttää alempana ja siinä välissä on pieni hiekkatie ja toinen kenttä.
Jos haluatte katsoa isolla näytöllä, niin laatu kannattaa vaihtaa hd:lle.

ratapiirros



Tuo alun harjoitus tultiin ympyrällä yhtä aikaa toisen ratsukon kanssa koko ajan laukaten, mutta tämä on pätkitty, kun olen jättänyt Annen ja Kisun osuudet pois välistä. Parin viikon tauko näkyy taas siinä, että Vello on kovasti menossa. Näyttää hitaalta eikä se oikeasti kovaa etenekään, mutta kun se on tollaisella hönkypäällä, niin ton enempää ei voi mennäkään ilman että se rupeaa räpättämään laukassa. Tuossa joudun koko ajan pitämään sitä lyhyenä ja rauhallisena, eikä mikään helppo juttu, kun en vieläkään osaa istua siellä laukassa tarpeeksi hyvin, vaikka koko ajan se helpottuukin. Videossa näkyy kaikki esteet, mutta päädyt kentästä ei.
Linja sarjalle mun piti mennä odottavasti viidellä ja sarjalla sallia eteenpäin meno. Ja tuo oli todella odottava, kun Vello vaan hinkusi eteenpäin. Vähän välillä huvittaa, kun Vellon kanssa yleisimmät sanat on: rauhallisemmin, hitaammin, odottaen jne. ja Mustan kanssa ne oli: eteen, eteen, eteen lisättynä satunnaisella reippaammin huomautuksella.

En löytänyt enää YouTubesta vaihtoehtoja, millä olisi voinut isontaa tota videota eli jos joku muistaa mitkä ne leveys ja korkeus määrät oli, niin kertokaa ihmeessä, pystyn ne kyllä manuaalisesti muuttamaan.

Lisäksi sellainen kysymys, että kiinnostaako yleensäkään nähdä näitä videoita? Itseäni varten niitä joka tapauksessa kuvaan, joten samalla pystyn laittamaan tännekin jos kiinnostusta on. Ja haluatteko kuulla valmentajan kommentit vai leikkaanko ne kokonaan pois ja heitän taustalle jonkun musiikin? Seuraava valkku on kuvattu vähän eri kulmasta, joten siinä ei kuulu tuota nakutusta taustalta, auton äänet kyllä satunnaisesti kuuluu.

torstai 28. syyskuuta 2017

Päivitystä

Tuon meidän pitkän esteviikon jälkeen Vello sai useamman vapaapäivän, lähinnä taas omista töistäni johtuen (mä varmaan tarvisin jotain vitamiinilisää tms. että jaksaisin töiden jälkeen raahautua tallille), mutta loppuviikosta oli Katin valkku. Just nyt tätä kirjottaessani en millään muista mitä me oikein tehtiin, mutta varmasti kaikkea hyödyllistä. Vello oli vähän taas yliherkkä ja menevä, kun oli ollut useampi vapaapäivä, mutta rupesi taas lopussa olemaan kivan rento ja keskittyvä. Valkku oli perjantaina ja lauantaina käytiin Annen kanssa pika pyrähdys maastossa kera miljoonan hirvikärpäsen. Vaaleisiin hevosiin ei yleensä niin paljon tule, mutta Anne matkalla aina antoi väliaika infoa kuinka monta niitä nyt kipittelee Vellon lautasilla. Kisu selvästi häiriintyi hirvareista Velloa enemmän ja onneksi en omasta päästäni löytänyt yhtään vaan ne tyytyivät lähinnä Velloon.

(c) Jonna Pyymäki

Ennen maastoa vietettiin aikaa lisäten uusia lankoja pihattopellolle. Vanhat jää lähinnä näköesteeksi ja sähköt tulee uusiin pyörölankoihin. Vanhat on siis leveää nauhaa. Oltiin homma aloitettu jo edellislauantaina ja nyt vedettiin loput langat (kun silloin loppui kesken) ja laitettiin muutenkin kaikki valmiiksi heposia varten. Nyt puuttuu vaan oljet, että puintisäitä odotellessa jotta saadaan hevoset pihattoon. Onneksi nyt on ollut huomattavasti vähemmän sateista, joten laidunkin on kuiva eikä ole niin vaarassa mennä ihan pilalle vaikka hevoset siellä ovat. Lisäheinäähän ne on saaneet sinne jo hyvän aikaa.
Sunnuntaiaamuna menin Annen tunnille Vellon kanssa, jossa teimme pohkeenväistöjä. Meitä oli kolme, joten minä ja Laura jäimme toiselle puolikkaalle isommilla hevosilla ja Anne (ei tunninpitäjä vaan toinen Anne) ponilla toiselle puolikkaalle. Aluksi käynnissä keskihalkaisijalta väistö uralle päin ja uralle tultaessa siirtymä raviin. Ravissa kulma ja kääntyminen keskihalkaisijalle ja heti käyntisiirtymän jälkeen uusi väistö takaisin uralle. Eli molemmat suunnat tuli ratsastettua ns. yhtä aikaa. Vasemmalle oli mulle paljon vaikeampi, ihan jo käännöskin, kun en vaan löytänyt oikeaa istuinluuta satulaan kiinni. Vello on niin supertarkka istunnasta, että kun en sitä löytänyt kohdalleen niin eihän se voinut väistää. Oikealle taas ei ollut mitään ongelmaa, toki väistöä voi aina parantaa, mutta ainakin se lähtökohtaisesti pystyi väistämään. Kun sujui käynnissä hyvin, niin siirryttiin tulemaan koko ajan ravissa ja pikku hiljaa otettiin mukaan laukat samaan kohtaan kun käynnissä tehtiin ravit. Ja ravissa sinne vasemmalle en tainnut saada yhtäkään askelta väistöä. Eikä ollut kyllä hevosen vika. Tein siis nuo vasemmalle menevät väistöyritelmät käynnissä, jolloin niistä tuli edes jotain ja nostin käynnistä oikean laukan, jolloin pääsin tekemään siirtymän raviin ja siitä väistöön. Heti siirtymästä väistöön lähteminen auttoi paitsi ratsastajaa nopeammaksi, myös hevosta rauhoittamaan seuraavaa askellajia. Kun ei voinutkaan laukan jälkeen enää höheltää ravia eteenpäin sivulle menevän liikkeen takia auttoi se hevosta keskittymään enemmän. Erinomainen harjoitus varsinkin näille kaikille kolmelle keitä tunnilla oli, kaikki kun ovat vähän tuollaisia helposti alta pois juoksevia tapauksia. Välikäynneillä oikein etsin oikeaa istuinluutani ja vähitellen se suvaitsikin ilmestyä käytettäväksi, jolloin lopun laukkavolttiharjoitteet olikin jo himpun helpompia. Ei että mun ois vieläkään helppo istua Vellon laukassa kovin pitkää pätkää ja vielä auttaa sitä siinä. Sain kuitenkin noilla pikkuvolteilla pidettyä ihan asiallisen laukan ja Vellon jotakuinkin tasapainossa.
Vello 'polkee'.. (c) Lilli Aaltola

Ratsastaessani Mustaa tein myös sillä muutamia pohkeenväistöjä, lähinnä testatakseni itseäni. Teen muutenkin usein Mustan kanssa asioita, jotka olen kokenut Vellon kanssa vaikeiksi, kun Mustan kanssa ne yleensä ovat huomattavasti helpompia tai ainakin ihan erisyistä vaikeita ja pystyn korjaamaan asioita helpommin. Tämä auttaa itseäni hahmottamaan liikkeen ja sen tunteen miltä sen pitäisi tuntua, jolloin sitä on seuraavalla kerralla Vellonkin kanssa helpompi lähteä toteuttamaan. Mustan kanssa ei väistöissä ongelmia ollut, sen kanssa kun yksinkertaisesti ei millään voi istua liikkeen edellä tai kirjaimellisesti putoaa satulasta, se kun on sen verran kapea. Tämän lisäksi paljon paljon siirtymisiä, erityisesti käynti-ravi-käynti, joissa takapään piti pysyä aktiivisena ja siirtymän tapahtua askeleessa ja vielä selän läpi. Kauheita vaatimuksia pienelle ponille, ainakin Mustan mielestä. Oikeaa lapaa tuo mielellään roikuttaa väistöissä, oikeastaan ihan sama kumpaa väistöä meni, niin oikea lapa ei vaan noussut. Eli jumppaa lisää.

Seuraavasta estevalkusta sainkin otettua videon, tosin hieman sadetta enteilevän sään takia ihan liian kaukaa kuvattu (kamera on siis jalustalla ja kuvaa koko ajan eli valitettavasti ei mitään hienoja zoomailuja ole luvassa).

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Esteviikko

Tiistaina Robbyn valkku, check! Torstain Sepon valkku, check! Sunnuntain Juhon valkku, check!

Vello oli toimiva ja jaksoi hyvin, maanantai sillä tosin olikin vapaata. Mun ilokseni oli kahden askeleen pysty-okseri -sarja, mun lempi-inhokki. Jostain syystä mun on tosi vaikea laskea tuo kaksi askelta, pitäisi varmaan ruveta laskemaan hyppy-yksi-kaksi, niin osuisi oikeaan? Robby sanoikin että unohda se laskeminen: yhdellä Vello ei sitä tule ja huomaan kyllä jos tulee enemmän kuin kaksi. No Vellohan meni kyllä ihan ongelmitta tuon, sen kanssa noi sarjatkin on ihan kivoja, kun se imee itse esteelle niin hyvin.

Aloitettiin kuitenkin ihan yksittäisellä pystyllä, johon tultiin uralta linjan ensimmäisen pystyn ja okserin välistä. Ihan vaan perushyppyjä verkaksi. Tämän jälkeen tultiin samaa pystyä toisesta suunnasta, mutta jatkettiin linjan pystylle, joka piti hypätä vinoon aika lailla aitaa kohti. Eli linja pystyltä pystylle pidettiin aika suorana eikä tehty kaartoa siihen. Väli oli ehkä himpun lyhyempi kuin tuo 25 metriä mikä piirrokseen on merkitty, kun meidän kenttä on suhteessa lyhyempi kuin piirroksessa. Lisäksi tuossa päädyssä oli isohko lätäkkö vielä, joka vähän määräsi pystyn sijoittamista. Lätäkkö jäi kyllä hyvin pystyn ja sarjalle ratsastettavan tien väliin eikä ollut siis tiellä missään vaiheessa. Kun kaikki sai vinohypyt hyvin, niin tultiin samaa toisesta suunnasta niin, että ekalle pystylle piti tulla selkeästi vinossa, jotta hevonen tietää jatkavansa pystylle eikä linjan okserille. Tämä piti siis tehdä niin, että hevonen ei missään vaiheessa joutunut miettimään ollaanko tulossa linjaa vai menossa toiselle pystylle. Linjaa tultiin vasemmassa kierroksessa ja sen oli tarkoitus olla vähän odottava neljä, tosin Kisu sai tulla kolmella jos oli sille niin helpompaa ja Kansas taisi ottaa viisikin askelta, kun sen kanssa ei voi oikein mennä täysiä, jos haluaa sen pysyvän kontrollissa (ja on pikkuponi kuitenkin). Vellolla välillä meinasi se neljä käydä ahtaaksi jälkimmäisessä välissä, kun itse röhnötin okserilla ja vaikka nousinkin nopeasti aina pystyyn (tämän olen aikoinaan oppinut Mustan kanssa kun se oli nuori), niin oli Vello jo liikaa menossa ja en tehnyt mitään asian eteen. Kun yritin olla pystympi ja odottavampi, niin oli homma vähän helpompaa. Sarja sujui Vellon kanssa ongelmitta ja lopuksi tultiin ratana kaikki tehtävät. Aloitettiin linjan pystyltä vinolla hypyllä toiselle pystylle, josta melko tiukka käänne sarjan linjalle, sarjalta pysty-okseri-pysty linjalle ja nyt siis ehdottomasti suoraan ja keskelle ekaa pystyä. Linjalta vielä pysty-pysty linja toisesta suunnasta ja viimeinen hyppy taas vinoon. Vellon kanssa ei suurempia ongelmia ja se jaksoi hyvin sunnuntain kisoista huolimatta.
Kaikki postauksen kuvat (c) Jonna Pyymäki, Jonnan kuvat
Kaikki kuvat Takkulan kisoista

Vilja oli kipeä, joten Musta ei ollut valkussa. Ratsastin sillä ilman satulaa illalla vähän väistöjä ja varovasti kokoamisia (mm. loivan takaosakäännöksen avulla). Välillä tuntui vähän epäpuhtaalta askellus, joten loppukuusta varmasti piikitys on paikoillaan. Silloin on meillä rokotus ja raspaus, joten eläinlääkäri katsoo samalla Mustan kintereet ja tarvittaessa piikitetään ne.

Keskiviikon Vello sai taas vapaaksi, Musta meni lasten tunnilla. Torstaina Takkulassa Vello oli jo vähän väsynyt, sen lisäksi se ei oikein tuntunut ymmärtävän että maneesissakin voisi hypätä. Mulla ei ole varmuutta kuinka paljon sillä on Viron puolella maneesissa ratsastettu, mutta nyt se esitti ettei ymmärrä edes mikä maapuomi on. Lisäksi yritti vähän kiellellä ja otti paljon pikkuaskelia, mikä ei ole sille ollenkaan normaalia. Saatiin kuitenkin ihan kivojakin hyppyjä ja sain korjattua omaa ratsastustani Sepon ohjeilla. Vello ei myöskään tuntunut maneesia sen kummemmin jännittävän, vähän tuijotti välillä omaa peilikuvaansa (kun sen kerran hokasi, jäi vissiin katsomaan kuka tuo komistus oikein on).
punaiset maapuomeja, joista alimmainen otettiin alun jälkeen takaisin viereiseen pystyyn. Kuva ei ole järin hyvin mittakaavassa.

Tämä on yks mun lempparikuvista
Sepossa aloitettiin kevyen alkuravailun ja laukkailun jälkeen (ja aikana) maapuomin ylityksellä, josta Vello siis aluksi sanoi, ettei ole koskaan puomia nähnytkään eikä oikeastaan voi mennä siitä yli. Saman se teki uralle myöhemmin ilmestyneelle puomille ekalla kerralla, käynnissä vielä kaiken lisäksi! Sen ymmärrän että Kisu nuoruuttaan ylitti puomit yleensä valtavalla loikalla, mutta Vello on kuitenkin jo kahdeksan eikä mikään ihan untuvikko. Kun hepat oli verkattu, niin tultiin oikeassa kierroksessa ensin ravissa molempien puomien yli ja siitä ravissa kaartaen ristikolle. Vello ei ollenkaan ymmärtänyt ristikkoa ja kielsikin sille ekan kerran, en tiedä oliko syynä askelpuomin puute, joka meillä yleensä raviristikoilla on ollut käytössä vai eikö se oikeasti vaan tajunnut että maneesissakin voi hypätä. Tokalla meni kyllä yli ja kun tultiin koko harjoitus laukalla, niin sujui paremmin. Vasemmassa kierroksessa saatiin valita, tullaanko kaikki laukassa, vai ravissa vai esim. puomit ravissa ja ristikko laukassa (nyt siis tuo toinen ristikko okserin takaa kaartaen). Itse aloitin ravissa ekalle puomille ja toisen aikana nostin laukan, josta laukassa ristikolle. Näin oli hyppykin helpompi Vellolle käsittää. Tämän jälkeen keskellä olevaa pystyä tultiin muutama kerta oikeassa kierroksessa ja tämän sai hypätä melko vinosti jo ekalla kerralla, kunhan hevonen vain pysyi suorana. Vinohyppyjä on onneksi harjoiteltu, joten se ei ollut ongelma, vaikka Vello ottikin pikkuaskeleen joka kerta ennen hyppyä. Seppo kyllä kehui hyvästä tiestä ja siitä että pidin kaulan suorassa enkä vetänyt sitä sisäohjalla mutkalle. Pysty-pysty linjaa tultiin ensin muutaman kerran oikeassa kierroksessa, väli oli hevosille 3 askelta, mutta Seppo sanoi, että askelia ei nyt lasketa, vaan hepat saa tulla sillä määrällä mikä niille on hyvä. Hurma ja Vello tulikin neljällä askeleella, tosin Vellolla se johtui ihan siitä, että teki molemmille esteille pikkuaskeleet ennen hyppyä. Lopussa Vello alkoi jo itse kulkea paremmin eteen, mutta oli sen verran väsynyt että pää alkoi myös painua alas. Kun tultiin pysty-pysty linjaa toisesta suunnasta ekan kerran, niin tuli jo sellaista laukkaa, että olisi päässyt kolmella, mutta Vello epäröi kuitenkin ja otti pikkuaskeleen ekalle, jolloin välikin meni neljällä. Olisi varmasti hypännyt kauempaa jos olisin itse ollut pohkeella tasaisempi. Seppo sanoikin vinohypyistä, että Vello tulee hyvään kohtaan, mutta koska mun pohje on irti niin se ei hyppää vaan ottaa pikkuaskeleen. Normaalistihan Vello kyllä hyppää itsestään hyvistä paikoista ja harvoin noita pikkuaskelia ottaa, mutta tässä tapauksessa se olisi tarvinut multa enemmän tukea, jota en tajunnut sille antaa. Tässä taas huomasi kuinka vaikeeta on yhtäkkiä muuttaa omaa ratsastustaan erilaiseksi, varsinkin samalla hevosella. Mustalla mä ratsastan jo lähtökohtaisesti erilaisesti, mutta kun Vellon kanssa on tottunut vain tiettyyn moodiin, niin en osannut muuttaa omaa ratsastustani tarpeeksi (enkä tajunnut), jolloin Vello jäi välillä vähän yksin. Mun olisi siis alusta lähtien pitänyt itse ratsastaa rohkeammin ja tarjota jalalla tukea. No, virheistä oppii tai ainakin pitäisi oppia.
Tässä näkyy tämä Seponkin mainitsema irti oleva vasen jalka. Itsellä kyllä on tunne, että usein ne on molemmat jalat irti sieltä kyljistä.

Perjantain Vello sai taas vapaaksi ja lauantaina käytiin kevyt maasto tuntilaisten kera. Pari ravipätkää ja yksi laukkapätkä rauhallista laukkaa, muuten Vello sai kävellä ja tuntilaiset sitten ravaili kiinni, kun Veltsulla on niin vetävä askel.

Tää on yks mun lempparikuvista

Sunnuntaina Norilon valkussa Vello olikin jo paremmin perillä maneesihyppäämisestä, vaikka väsyikin tosi nopeasti. Ja ehkä mäkin olin vähän paremmin perillä miten mun pitää Velloa maneesissa ratsastaa, että osasin tukea tarvittaessa. Kerrottiin toki Norilolle, että takana on useampi hyppykerta kuluneella viikolla, joten tehtiin lyhyempi alkuverkka ja hyppyjä sopivasti. Alkuverkan jälkeen aloitettiin ravipuomeilla, joista myöhemmin nostettiin toinen pää vähän ylös (joka toisesta oikea ja joka toisesta vasen). Vello taas ekalla kerralla vähän katteli (muka) puomeja, mutta meni ihan nätisti ja seuraavat kerrat olikin normaaleja. Tultiin vuorotellen oikealta ja vasemmalta, joista toisesta suunnasta sai ihan aavistuksen paremman tien, mutta Vello taas kääntyi sieltä suunnasta huonommin.
punaiset puomeja, numerot loppurata
Puomit tultiin aluksi ristikoiden suunnasta, jolloin niitä pääsi tulemaan ilman ristikoita. Kun vaihdettiin tulosuuntaa otettiin mukaan innari-ristikot. Vello yritti lähteä puomeilla kiihdyttelemään, kun näki ristikot niiden takana, mutta tajusi onneksi itsekin, että puomeilla oli vaan pakko pysyä rauhallisena. Tämän seurauksena ristikot tuli tosi kivasti. Esteitä lisättiin mukaan aina parin kerran jälkeen eli ristikoiden jälkeen melko tiukka tie päädyn kautta vasemmalle ja pysty-pysty kaarteelle. Tätä muutama kerta ja sen jälkeen mukaan sarja (2 askelta). Mä en meinannut löytää sarjalle hyvää tietä, koska tuo oikealle kääntyminen on Vellolle vaikeampaa ja kun en saa pohjetta kunnolla kylkeen meinaa käännös tulla tehtyä vain ohjalla ja istunnalla ja Vello jää helposti puskemaan vasemmalle lapa edellä. Ekalla kerralla oli siis ihan puhdasta tuuria, että osuttiin vielä b-osan pystylle, niin vasemmassa reunassa oltiin. Muuten sarjassa ei mitään ongelmaa. Okseri-okseri linja oli meille odottava kuusi askelta tai reippaammin eteen viisi. Mä en oikein osannut tehdä päätöstä koskaan ajoissa ja tuli usein viisi ja puoli askelta. Tai sit kun olin ajatellut tehdä viisi, niin tultiinkin ekalle pienemmällä hypyllä enkä osannut enää ajatella vain jääväni odottamaan ja taas tultiin huonosti. Pitäis vaan oppia tekemään noita päätöksiä ja muutoksia vauhdista. Kokonaista rataa tultiin muutaman kerran ja lopuksi tulin vielä sarjaa ja okseri-linjaa, koska tuo sarjalle tulo oli mulle vaikeinta. Vello raukka oli ihan hikinen, vaikka onkin osittain vielä lyhyemmässä karvassa klippauksen jäljiltä.


Tää postaus otti kyllä luvattoman kauan kirjoittaa. Tällä viikolla muuten satoi ihan kiitettävästi loppuviikosta ja seuraavan viikon alussakin, sen takia meillä ei ollut tiistaina Robbya, mikä ei haitannut siinä mielessä, että Vellolle olisi taas jäänyt vain yksi hypytön päivä väliin. Onneksi toi ei esteisiin kyllästy, Mustalla tällaista viikkoa ei pystyisi vetämään, kun sen pää alkaisi sanoa, että hyppää yksinäsi.