lauantai 14. lokakuuta 2017

Vellon treeniviikko ja mitä siitä seurasi

Tiistaina oli taas perinteinen Robbyn valkku, tälläkin kertaa videon kera. Videolla kuuluu nyt paremmin Robbyn puheet, joten en siitä tähän kovin paljon kirjoita. Sunnuntain kisojen jälkeen pidin Vellolla maanantain palauttelupäivänä, sen kanssa tosin on kovin vaikeaa vain mennä kentälle ja vähän ravailla eteen-alas, joten tein ensin paljon töitä käynnissä ja kokeilin myös niitä samoja väistöharjoituksia mitä teimme lauantaina Katin valkussa. Lopuksi otin muutamia ravisiirtymisiä ja vähän ravia eteen-alas venyttäen, kun Vello oli melko rauhallinen eikä yrittänyt juosta alta pois. Sain siis treenin pidettyä melko kevyenä.
Mustan kanssa työstin enemmän asetuksia läpi, se kun ei olisi millään halunnut asettua rehellisesti vasemmalle. Tässä hyvänä apuna oli samat väistöharjoitukset kuin Vellonkin kanssa. Tämän lisäksi työstettiin siirtymisiä, jotka sujuivatkin jo paremmin kuin viimeksi ja vain pätkät laukkaa, mutta melko vahvasti takaosalla. Yritin Mustankin treenin pitää kevyenä, vaikka se sunnuntaina hyppäsikin vain yhden luokan, niin silläkin olisi edessä Robbyn treeni seuraavana päivänä.


Tiistaina Robby, josta video ohessa. Ei oikein muuta suurempaa ongelmaa kuin se, etten tajunnut kuinka mun ois pitänyt tuolle lankkuokserille tulla. Eli yritin tulla pienesti enkä tajunnut mikä meni vikaan ennen kuin Robby lopulta sanoi, että otan askeleen liikaa. Silloin vasta tajusin että jaa, tähän pitää tullakin ihan normaalihypyllä eikä niin paljon odottaen. Joskus on vaan vaikeaa tietää tai tajuta kuinka millekin harjoitukselle tulisi tulla, jos ei ole ihan selkeää tehtävää. Mustan kanssa siinä mielessä helpompaa, että se oli aina eteen, ei juuri poikkeustapauksia ollut. Vellon kanssa on varsinkin alkutunnista hyvä mennä vähän odottaen, koska muuten se intoutuu liikaa ja lähtee vähän ryöstämään kohti esteitä. Kun sen saa alkutunnista odottamaan, niin loppuharjoitukset voi yleensä tehdä sellaisella normaalilaukalla ilman, että hevonen katoaa vauhdilla kohti auringonlaskua.

Keskiviikkona menin Annen estetunnille. Alkuverkaksi teimme pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa puolikkaita askelia. Ihan muutaman kerran käynnissä ja sitten jo ravissa. Menimme kaikki neljä samalla ympyrällä, joten askelia piti lyhentää vähintäänkin sen mukaan miten edellisen häntä tuli eteen, ei voltteja eikä järjestyksen muuttamista. Laukassa saikin sitten tehdä ihan kunnolla töitä, vaikka laukkaa otettiin vain lyhyillä askelilla. Eli lyhyistä raviaskelista lyhyt askelinen laukka ja takaisin raviin ennen kuin hevosen tasapaino meni ja se olisi lysähtänyt etupainoiseksi. Vellon kanssa saatiinkin näin ihan kivojakin siirtymiä, se kun helposti hötkyilee kaikissa siirtymissä ja itse en yleensä ole tarpeeksi nopea auttaakseni. Ympyräverkan jälkeen siirryttiin puomeille. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia kahdeksan metrin välein. Aluksi ravissa vain tasaisessa tahdissa molemmista suunnista. Vello helposti kiihdyttelee puomeille, mutta nyt sain sen pysymään melko tasaisena, aluksi tosin kiihdytti aina vikalle, mutta kun tarpeeksi monta kertaa tultiin niin rauhoittui. Pitäisi vaan enemmän tehdä puomityöskentelyä, jotta ei olisi aina niin jänskää Vellon mielestä. Ravissa tulimme kaikki peräkkäin (tietysti sopivilla välimatkoilla, mutta jatkuvasti ilman odottelua), mutta laukassa sitten yksitellen. Laukassa piti tulla kolmella askeleella, joka tarkoitti siis todella odottaen ja lyhyenä. Jopa Mustalla oli aluksi vaikeuksia, kun Vilja ei tajunnut että sitä pitää todellakin lyhentää noin lyhyelle välille, vaikka lyhyt askelinen onkin. Vellon kanssa piti kyllä tehdä todella töitä ja aluksi toinen väli tulikin kahdella tai kahdella ja puolella askeleella, vaikka ekaan väliin sainkin vielä sen kolme mahdutettua. Oikeastaan ajattelin vain ylös, ylös, ylös kun lyhensin ja kokosin laukkaa. Muutaman kerran tulikin oikein hyvin koottuna ja saatoin vain istua rauhassa ja odottaa viimeisellä puomilla, kun hevosellakaan ei ollut kiire minnekään.
Puomien jälkeen muutaman kerran molemmat lankkupystyt yksittäisinä eli toisen pystyn vierestä kohti linjan jälkimmäistä pystyä. Anne sanoi vähän naureskellen, että ainakin mulla oli jäänyt hyvä tie mieleen, kun tulin selkeästi isompaa ympyrää kuin muut eli sitä samanlaista hyvää tietä kuin Robbyssa edellispäivänä. Lopuksi vielä koko harjoitus eli linja toisesta suunnasta, jonka jälkeen suunnan vaihto keskellä olevalla ristikolla ja sen jälkeen puomit erittäin odottaen (eli sillä kolmella), joiden jälkeen vielä linja toisesta suunnasta taas vähän edeten. Vellon kanssa en kovin paljon eteen ratsastanut linjalla, mutta silti jouduin tekemään hirmu työn puomeille. Se hyvä puoli tosin oli, että olen tämän tyyppisesti joutunut ratsastamaan sitä useasti erilaisissa harjoituksissa ja Vello tulee ihan kivasti takaisin. Nyt vaan joutui kokoamaan oikeasti paljon. Kun kaikki oli saaneet onnistuneen suorituksen, tultiin sama vielä toisesta suunnasta. Tässä toisessa kierroksessa Vello tuli puomit taas todella hyvin ja pystyin itse vain nauttimaan kyydistä. Loppuverkassa Vello oli jo ihan väsynyt ja tyytyi hyvinkin rauhalliseen raviin ja venyttelyyn.

Torstaina oli vuorossa rokotuksen ja raspaukset, tämä olikin syy, miksi olin tämän viikon lomalla ja ehdin treenailemaan oikein kunnolla. Katinka vain rokotettiin, mutta pojilla oli myös raspaukset. Musta myös taivutettiin kintereistä ja olihan niissä reaktiot, kuten olin uumoillutkin. Lievemmät tosin kuin vuosi aiemmin. Valitettavasti sitä ei voinutkaan piikittää kun oli rokotus eli piti valita jompikumpi, koska jos nostaisi kuumeen ei voisi tietää onko se rokotuksesta vai nivelpiikityksestä. Oli pakko valita rokotus, kun ne oli menossa parin päivän päästä vanhaksi. Sovittiin sitten uusi piikitys aika parin viikon päähän, kun mulla olisi HIHS:n takia taas lomaa ja Takkulan kisatkin ehdittäisiin hypätä ennen sitä. Musta sai sitten hyaluronihappopiikin lihakseen, joka myös auttaa voitelemaan niveliä.

Mustalla oli hampaat oikein hyvässä kunnossa, vain pieniä piikkejä eli nyt kun suu on saatu hoidettua kuntoon, niin tämä vuoden väli on ihan sopiva. Onneksi ei tarvi enää puolen vuoden välein raspata vaan nyt riittää tuo vuosi. Mustalla oli vähän hammaskiveä (tai hevosten vastaavaa) etuhampaiden pinnalla ja sitä rapsuteltiin myös pois, sitä voi vaikka itsekin rapsutella, välillä kuulemma irtoaa ihan helpostikin. Reikiä ei ollut eikä muutakaan huomautettavaa noiden piikkien lisäksi.
Musta tainnutettuna, raukalla jäi kielikin ulos..

Vellolla oli takahampaan reikä umpeutunut, joten siitä ei tarvitse enää huolehtia. Etuhampaista ei oikein voinut sanoa mitään varmaa ilman röntgeniä, mutta hyvä merkki on, että Vello syö ihan normaalisti eikä pudottele ruokaa tai aro syömistä. Mahdollista on, että hampaat on itse muodostaneet ns. tulpan reiän alapuolelle, jolloin ongelmaa ei ole, mutta tätä ei voi varmaksi sanoa ilman röntgeniä. Eli todennäköisesti tässä talvella lähdetään käymään Porvoossa hammasröntgenissä Vellon kanssa ja sitten näkee tarviiko nuo etuhampaat poistaa. Kuulemma melko helppo toimenpide ja toipuminenkin ihan viikoissa laskettavissa. Pitänee silti vähän katsoa sellainen rauhallisempi väli, jotta kovin paljon ei tarvitsisi jäädä pois valkuista. Vellolle myös suositeltiin namien asemesta ihan porkkanan paloja. Mulla on käytössä Hobuloven ihan sokerittomat namit, mutta namit jää helposti mössönä hampaiden pinnalle vaikka onkin sokerittomia eikä niiltä osin vaikuta hampaisiin. Porkkana taas ei mössäänny samalla tavalla, joten sitä voi huolettomammin antaa. Mulla on tapana Vellolle antaa aina portilla nami, jotta se tulisi sinne helpommin itsekseenkin.

Perjantaina meillä oli Katin kouluvalkku päivällä. Jo hakiessani Velloa laitumelta kiinnitin huomiota sen melko flegmaattiseen olemukseen. Se on tosin nykyään hoidettaessa ja käsiteltäessä hyvinkin rauhallinen, se esimerkiksi seisoo paikoillaan harjatessa eikä yleensä liiku askeltakaan (toisin kuin Katinka joka pyörii lähes aina tosi paljon ja jopa Musta liikuskelee hoidettaessa jonkin verran), mutta nyt se näytti vieläkin vähän siltä kuin olisi rauhoitettu. Kuumetta ei ollut, joten varustin hevosen ihan normaalisti ja ajattelin sen olevan vain väsynyt. Otin vielä jalkaan pikkuponi kannukseni, jotta voisin nyt sen ollessa sopivan väsyneessä mielentilassa harjoitella niiden kanssa ratsastamista koulukisoja varten. Kentälläkin Vello oli tosi flegmaattinen ja kun selkään pääsi, niin se selkeästi ontui vasenta takasta. Mikään jaloista ei kuitenkaan ollut lämmin tai turvoksissa mistään, ne olin tarkastanut ekstra huolellisesti tuon flegmaattisuuden takia. No eihän tuollaisella voi treenata, joten Vello karsinaan ja Orhidee tarhasta tilalle, onneksi se oli melko puhdas niin sain sen nopeasti kuntoon. Kati epäili, että Vellolla voisi olla kaviopaise ja soitinkin eläinlääkärille neuvoa kysyäkseni. Paise oli eläinlääkärinkin mielestä mahdollinen, joskin epätodennäköinen, kun hevonen lepuutti myös toista takasta vuorollaan ja näin ei yleensä paiseellinen tee. Vello kun on lisäksi ilman kenkiä, niin ainakaan mistään kengityksestä johtuvasta ei ole kysymys. Vello ei myöskään koskaan ole arkonut kavioita edes kovalla tai kivikkoisellakaan pohjalla ja laitumella tuskin kiviä mistään on saanut jalkansa alle. Haude kuitenkin laitettiin yöksi, koska siitä ei sinällään haittaakaan ole. Vello jäi Mustan karsinaan yöksi haude kaviossa (ei ollut kyllä juuri enää aamulla paikoillaan). Onneksi on vielä hyvät ilmat ja suurin osa yöt ulkona, niin ei ollut ongelmia karsinan suhteen.
Lauantaina hevonen oli vielä ihan samanlainen eikä kavio ollut hauteesta huolimatta yhtään lämmin, joten kaviopaise tuntui entistä epätodennäköisemmältä. Musta meni aamusta ihan alkeistunnin ja sen jälkeen ratsastin sillä itse. Tuntien aikana olin Kian avustuksella väsännyt uuden hauteen Vellon jalkaan ja kävellessäni Mustalla loppukäyntejä yläkentän vierellä pohdimme Anne kanssa mahdollisia syitä ontumiselle. Anne sitten ehdotti että soittaisin Anzulle ja pyytäisin käymään, josko hän löytäisi jotain. Anzu on osteopaatti ja on ennenkin hoitanut hevosiamme. Onneksi Anzu oli paikkakunnalla (ihan naapurissa itseasiassa) ja lupasi tulla heti käymään. Ehdinkin juuri purkaa Mustan kun Anzu oli jo pihassa. Katsottiin ensin Velloa vähän käynnissä ja ontuihan se vielä (haude lähti myös kävelemään tän kävelyn aikana, jotenkin ei vaan oikein onnistunut noiden teko kovin tukevasti vaikka Kisun kanssa yksi syksy niitä ahkerasti harjoiteltiinkin). Anzu sitten kävi Vellon läpi ja löysikin kunnon jumit takapäästä. Todennäköisesti ei ole vain palautunut kunnolla, kun nyt ollut rankempaa treeniä ja tuo pakollinen vapaapäivä raspauksen yhteydessä ei ollut ehkä kovin hyvä, vaikka laitumella ollutkin eli liikkunut kyllä itsekseen. Muutenkin sillä oli hermot vähän pinnassa eli ollut vähän stressaantunutkin, muuten ei sellaisia pieniä jumituksia kummempaa. Kuulemma näkee ja tuntee lihaksista että töitä on tehty. Takapäässä sitten yksi poikittain menevä lihas tosiaan jumissa syvemmältä (en nyt kyllä muista sen lihaksen nimeä eikä sen ihan tarkka sijaintikaan mulle auennut). Käsittelyn jälkeen vielä katsottiin uudestaan Vellon kävelyä ja oli jo huomattavasti parempi. Ohjeeksi liikutusta (alkuun tietty kevyttä) ja loimitettuna ulos. Vello sai nyt sitten ohkaisen loimen, jonka sille viime keväänä ostin klippauksen jälkeiseksi loimeksi. Nyt vaan sai sen ilman kaulakappaletta ja sisäloimea, joten sopivan ohut. Tämä loimi kun on koon isompi kuin meidän sadeloimi, niin ei ainakaan sitten purista lapoja, tuo sadeloimi kun on vähän niftin mallinen Vellolle.
Vello jäi sitten Orhideen kanssa tarhaan yöksi, jotta ei ainakaan liukastuisi laitumella jos innostuu juoksemaan. Ja oli ne illalla sitten juossutkin, kun lähellä olevalle pellolle oli laskeutunut lääkintähelikopteri ja oli sen verran lähellä että kimot oli ottaneet kunnon kimmokkeen siitä. Ponit oli kuulemma tyytyneet vain katselemaan vähän järkyttyneinä, mutta Vello ja Orhidee oli päästellyt menemään ihan kunnolla.. että se siitä kevyestä liikutuksesta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti