Päivitystä

Tuon meidän pitkän esteviikon jälkeen Vello sai useamman vapaapäivän, lähinnä taas omista töistäni johtuen (mä varmaan tarvisin jotain vitamiinilisää tms. että jaksaisin töiden jälkeen raahautua tallille), mutta loppuviikosta oli Katin valkku. Just nyt tätä kirjottaessani en millään muista mitä me oikein tehtiin, mutta varmasti kaikkea hyödyllistä. Vello oli vähän taas yliherkkä ja menevä, kun oli ollut useampi vapaapäivä, mutta rupesi taas lopussa olemaan kivan rento ja keskittyvä. Valkku oli perjantaina ja lauantaina käytiin Annen kanssa pika pyrähdys maastossa kera miljoonan hirvikärpäsen. Vaaleisiin hevosiin ei yleensä niin paljon tule, mutta Anne matkalla aina antoi väliaika infoa kuinka monta niitä nyt kipittelee Vellon lautasilla. Kisu selvästi häiriintyi hirvareista Velloa enemmän ja onneksi en omasta päästäni löytänyt yhtään vaan ne tyytyivät lähinnä Velloon.

(c) Jonna Pyymäki

Ennen maastoa vietettiin aikaa lisäten uusia lankoja pihattopellolle. Vanhat jää lähinnä näköesteeksi ja sähköt tulee uusiin pyörölankoihin. Vanhat on siis leveää nauhaa. Oltiin homma aloitettu jo edellislauantaina ja nyt vedettiin loput langat (kun silloin loppui kesken) ja laitettiin muutenkin kaikki valmiiksi heposia varten. Nyt puuttuu vaan oljet, että puintisäitä odotellessa jotta saadaan hevoset pihattoon. Onneksi nyt on ollut huomattavasti vähemmän sateista, joten laidunkin on kuiva eikä ole niin vaarassa mennä ihan pilalle vaikka hevoset siellä ovat. Lisäheinäähän ne on saaneet sinne jo hyvän aikaa.
Sunnuntaiaamuna menin Annen tunnille Vellon kanssa, jossa teimme pohkeenväistöjä. Meitä oli kolme, joten minä ja Laura jäimme toiselle puolikkaalle isommilla hevosilla ja Anne (ei tunninpitäjä vaan toinen Anne) ponilla toiselle puolikkaalle. Aluksi käynnissä keskihalkaisijalta väistö uralle päin ja uralle tultaessa siirtymä raviin. Ravissa kulma ja kääntyminen keskihalkaisijalle ja heti käyntisiirtymän jälkeen uusi väistö takaisin uralle. Eli molemmat suunnat tuli ratsastettua ns. yhtä aikaa. Vasemmalle oli mulle paljon vaikeampi, ihan jo käännöskin, kun en vaan löytänyt oikeaa istuinluuta satulaan kiinni. Vello on niin supertarkka istunnasta, että kun en sitä löytänyt kohdalleen niin eihän se voinut väistää. Oikealle taas ei ollut mitään ongelmaa, toki väistöä voi aina parantaa, mutta ainakin se lähtökohtaisesti pystyi väistämään. Kun sujui käynnissä hyvin, niin siirryttiin tulemaan koko ajan ravissa ja pikku hiljaa otettiin mukaan laukat samaan kohtaan kun käynnissä tehtiin ravit. Ja ravissa sinne vasemmalle en tainnut saada yhtäkään askelta väistöä. Eikä ollut kyllä hevosen vika. Tein siis nuo vasemmalle menevät väistöyritelmät käynnissä, jolloin niistä tuli edes jotain ja nostin käynnistä oikean laukan, jolloin pääsin tekemään siirtymän raviin ja siitä väistöön. Heti siirtymästä väistöön lähteminen auttoi paitsi ratsastajaa nopeammaksi, myös hevosta rauhoittamaan seuraavaa askellajia. Kun ei voinutkaan laukan jälkeen enää höheltää ravia eteenpäin sivulle menevän liikkeen takia auttoi se hevosta keskittymään enemmän. Erinomainen harjoitus varsinkin näille kaikille kolmelle keitä tunnilla oli, kaikki kun ovat vähän tuollaisia helposti alta pois juoksevia tapauksia. Välikäynneillä oikein etsin oikeaa istuinluutani ja vähitellen se suvaitsikin ilmestyä käytettäväksi, jolloin lopun laukkavolttiharjoitteet olikin jo himpun helpompia. Ei että mun ois vieläkään helppo istua Vellon laukassa kovin pitkää pätkää ja vielä auttaa sitä siinä. Sain kuitenkin noilla pikkuvolteilla pidettyä ihan asiallisen laukan ja Vellon jotakuinkin tasapainossa.

Vello 'polkee'.. (c) Lilli Aaltola

Ratsastaessani Mustaa tein myös sillä muutamia pohkeenväistöjä, lähinnä testatakseni itseäni. Teen muutenkin usein Mustan kanssa asioita, jotka olen kokenut Vellon kanssa vaikeiksi, kun Mustan kanssa ne yleensä ovat huomattavasti helpompia tai ainakin ihan erisyistä vaikeita ja pystyn korjaamaan asioita helpommin. Tämä auttaa itseäni hahmottamaan liikkeen ja sen tunteen miltä sen pitäisi tuntua, jolloin sitä on seuraavalla kerralla Vellonkin kanssa helpompi lähteä toteuttamaan. Mustan kanssa ei väistöissä ongelmia ollut, sen kanssa kun yksinkertaisesti ei millään voi istua liikkeen edellä tai kirjaimellisesti putoaa satulasta, se kun on sen verran kapea. Tämän lisäksi paljon paljon siirtymisiä, erityisesti käynti-ravi-käynti, joissa takapään piti pysyä aktiivisena ja siirtymän tapahtua askeleessa ja vielä selän läpi. Kauheita vaatimuksia pienelle ponille, ainakin Mustan mielestä. Oikeaa lapaa tuo mielellään roikuttaa väistöissä, oikeastaan ihan sama kumpaa väistöä meni, niin oikea lapa ei vaan noussut. Eli jumppaa lisää.

Seuraavasta estevalkusta sainkin otettua videon, tosin hieman sadetta enteilevän sään takia ihan liian kaukaa kuvattu (kamera on siis jalustalla ja kuvaa koko ajan eli valitettavasti ei mitään hienoja zoomailuja ole luvassa).