Kuravalkku

Perjantai olikin tallin osalta oikea hulina päivä. Kengittäjä tuli laittamaan muutamaa hevosta ja samaan aikaan pyöri tunnit, joten käytävällä oli menoa melkein koko ajan. Aloitettiin Ruupen irtokengän lyömisellä ja jatkettiin Katinkaan, joka oli vähän normaalia nopeampi laittaa, kun kengät oli jo valmiiksi pois. Siltä otettiin kengittäjän viimeksi käydessä kengät pois, jotta se pysyisi talvikelilläkin pystyssä. Kaviot oli vähän kerinnyt lyhentyä, mutta ei onneksi liikaa ja saatiin hyvin kengät kiinni. Katinka oli aika nätisti, välillähän se tuppaa vähän häsläämään kengittäessä. Samuli on onneksi sellainen rauhallinen (mutta tarvittaessa osaa olla napakka jos hevonen ihan hölmöilee) ja pitää esimerkiksi Katinkan jalkaa melko alhaalla mikä on ponille mukavaa (Samulin selälle ei ehkä niinkään).
Katinkan jälkeen vuoltiin Kisu, jotta saisin sen Vellon kanssa pihattoon pois jaloista. En kuitenkaan sitten vienyt kun Anne kävi sanomassa että kentällä pysyy sittenkin paremmin pystyssä ilman kenkiä kuin kengällisillä (tilsat). Päätinkin ottaa Vellon Katin valkkuun, vaikka ensin ajattelin että menisin Mustalla.
Kisun jälkeen oli vuorossa Klaps, joka saatiin valmiiksi juuri ennen kuin tunti alkoi, mihin se oli menossa. Sitten olikin vuorossa Musta. Samuli sai naputeltua "kierteet" paikoilleen, mutta ongelma olikin se, että ne jäi kuitenkin niin alas, ettei mun hokit ylttäneet niihin. Sain siis hokit vain kannoille ja tein jonkinlaiset patenttiratkaisun kärkireikiin (pumpulia ja jeesusteippiä), jotta ne pysyisivät auki. Eli seuraavana päivänä kaupunkiin ostamaan pidemmillä kierteillä olevia hokkeja. Paitsi, että illalla totesin ettei lauantaina ole mikään heppatavarakauppa auki ja en tarvitse sataa kappaletta nyt noita hokkeja, joten en viitsinyt niiden takia sitten Puuiloonkaan ajella..
Mustan jälkeen laitettiin vielä nopeasti Oromikselle tilsakumit etusiin, samaan aikaan kun mä valmistelin sitä ja Velloa Katin valkkua varten. Ja juoksin vielä välissä pihatollekin viemään Kisua ja Ruupea sekä sulkemaan väliaidan portin. Yön sateiden takia lumet taas suli ja hevoset oli pakko sulkea pois pellolta, jossa ne oli edellispäivän saaneet olla.

tässä näkyy, kuinka ns. syvälle nuo kierteet jäi.. ei tosiaan ylttänyt lyhytkantainen hokki

Vellolla tulee aina hiki.. kuva on tosin saman viikon sunnuntailta, perjantaina taisi naamakin olla kurassa..

Vello oli yllättävän rento jo heti alkukävelyissä eli pystyin oikeasti kävelemään sillä melko pitkällä ohjalla ilman että se yritti kadota paikalta. Edellispäivän puurtaminen tuottanut tulosta vai olisiko se ihan oikeasti rentoutumassa ratsastuksessa? Sillä oli tosin pissahätä, mutta ei vaan saanut pissittyä kuin vasta välikävelyiden jälkeen.
Aloitettiin pohkeenväistöillä ravissa, vähän keskilinjan jälkeen käännettiin linjan suuntaisesti, josta väistö uralle. Heti väistön jälkeen tehtiin voltti. Aluksi Vellon kanssa oli paljolti rentouden hakemista, jotta raviin löytyisi tahti. Vello ei todellakaan ole luonnostaan hyvässä tahdissa, vaan heti jännittyessään sen tahti katoaa tyystiin ja ravista tulee lyhyttä ja jopa töksähtelevää. Voltit auttoi paljon, kun silloin mun oli pakko ratsastaa avut läpi kunnolla. Väistötkin alkoi sujumaan rennommalla hevosella ja oli kiva ratsastaa kun tahti löytyi. Raviinkin tuli siihen kuuluva liitovaihe. Tärkeintä tehtävässä oli hyvä ravi ja sen tasainen tahti. Anne teki enemmän kokoamisia ja siirtymiä takaisin harjoitusraviin ja mä hain Vellolle rentoutta ja pitkää kaulaa (sekä liikkuvuutta kaulaan ja sitä myöden niskaan -> koko kroppaan). Pohja oli aika märkä ja ehkä vähän epämiellyttävä aluksi Vellon mielestä, mutta kun se huomasi voivansa liikkua hyvin alkoi se rentoutua kunnolla. Kaulan ojentaminen on sille tosi vaikeaa, eihän sen kaulalla kovin paljon pituutta muutenkaan ole ja sitä on varmasti jo ennen mulle tuloaan ratsastettu lähinnä pakettiin, kun se on niin isosti reagoiva. Vaikeaa se on itsellekin vain antaa sille tilaa, kun se helposti käyttää sen väärin. Teimme väistöjä molempiin suuntiin ja sen jälkeen jäimme pääty-ympyrälle työstämään ravia. Ympyrällä mun on itseni helpompi vähän lintsata, joten en yleensä yksikseni paljon ympyrällä mene vaan mielummin vaikka sitä neliötä mitä edellispäivänäkin.

Annen jo ruvetessa tekemään välikäyntejä me tehtiin Vellon kanssa muutama peruutus. Kati kun sattui kysymään, että miten Vello peruuttaa ja mä rupesin muistelemaan etten oo tainu juuri peruutuksia nyt tehdäkään. Eli ihan vaan peruutus, mutta niin kauan taaksepäin (välillä sai pysähtyä kyllä, mutta ei mennä eteenpäin) että hevonen uskalsi rentoutua. Ja samalla mun piti ratsastaa sitä kaulaa pitkäksi. Aivothan siinä meinasi alkuun mennä solmuun ja ensin päästinkin liian pian pois peruutuksesta ja vähän niin kuin ryntäämään eteenpäin (jonka taidon Vello kyllä osaa), vaikka siis ihan käynnillä lähtikin. Toinen yrittämä olikin jo sitten ihan hyvä ja onnistui se kaulankin pidentäminen ja hevonen rentoutui. Se jopa pärski peruutuksen jälkeen, mitä ei kovin usein ratsastaessa tee, kun on yleensä niin kovin jännittynyt. Kävelyiden jälkeen siirryttiin vielä tekemään laukkaa ympyrällä eli pieni kokoaminen ja siitä siirtymä laukkaan. Laukassa leikittelyä sen verran, että hevosen rentous löytyi (meillä Vellon kanssa) ja vähän kootusta laukasta hyvä siirtyminen raviin. Parhaimmillaanhan hevonen on heti valmis nostamaan uuden laukan, koska tulee niin hyvässä tasapainossa raviin. Vellon kanssa se kyllä ottaa useamman yrityksen, varsinkin oikeasta laukasta mun on tosi vaikea saada se hyvässä tasapainossa rauhalliseen raviin, tosin nykyään se jää jo ihan parin askeleen jälkeen hyvään raviin eli parannusta on tapahtunut.

Onni on nahkavyö..

Valkun jälkeen totesin Vellon olevan puoleen vatsaan asti ihan kurassa, onneksi sen satulavyö on nahkainen, joten sen puhdistaminen oli melko helppoa, kankaisten kanssa täytyy aina odotella kuivumista että saa puhtaaksi jos ei halua joka kerta pestä ihan kunnolla (jolloin kuivuminen taas vie kauemmin). Tunsin kyllä ratsastaessakin välillä kuinka kura roiskui kengille asti, mikä on Vellon kanssa aika harvinaista kun mun jalat jää niin ylös.

Ihan viimeiseksi illalla kävin vielä Mustalla ratsastamassa meidän ns. citymaastoa eli kenttää ja taloa ympäri. Siinä tulee vähän ylä- ja alamäkeä ja se on sen verran valaistu, että näkee aika lailla koko ajan edes jotenkin (pihavalot ja sitten tarhoilla on valo iltaisin). Aika paljon ravailin pitkällä matalalla kaulalla, ylämäissä oikein tunsi kuinka joutui tekemään takasilla ja selällä töitä kun ei vaan saanutkaan tohottaa pää ylhäällä ja vauhdilla. Jonkin verran tein väistöjä sekä käynnissä että ravissa ja ihan muutamia lyhyitä laukkapätkiä myös. Kuitenkin niin, että Musta joutui koko ajan työskentelemään selän läpi ja kantamaan itsensä.