Mila oli onneksi jo tallilla auttamassa, samoin Laura ja Saaran äiti (joka toimi myös kuskina Saaralle). Reissuun lähti siis 6 hepolaista ja 9 ihmistä, kolme pakettiautollista ja koppia täynnä siis. Takkulassa seuraan liittyi vielä Saimi ja Vilma, joten saatiin melko näppärästi kaikki ponit kuntoon. Aluksi kävimme maksamassa lähdöt ja kävelemässä radan, vaikka numerot oli vasta ekan radan osalta, mutta ratapiirroksista kyllä näki mikä olisi missäkin. Tämän jälkeen riennettiin laittamaan heposet. Milan kanssa purettiin Vello ja se malttoikin porkkanoita syödessään odotella melko rauhassa sen aikaa että sain takasillan ja takapuomin auki ennen kuin riensi ulos. Sillä on vähän vielä paniikkia tuosta purkamisesta, joten se tulee ulos aika vauhdilla ja jos takapuomi ei ole auki tarpeeksi nopeasti, yrittää se pahimmassa tapauksessa ali siitä. Tuo porkkanoiden syöttö on ollut hyvä keino pitää sen huomio jossain muualla. Musta onneksi siinä vieressä osaa odottaa, vaikka mielellään sekin tulisi heti ulos.
Saimi ja Vilja talutteli poneja samalla kun minä kaivoin varusteita niille ja aina vuorollaan tulivat varustettaviksi ja jatkoivat sitten kävelyä, jolloin saatiin tehokkaasti myös alkukäynnit tehtyä. Koska kyseessä maneesikisat, oli esteverkat maneesissa ryhmissä. Ulkokentällä tein käynnissä ja ravissa ensin töitä ennen maneesin siirtymistä, jotta pääsin maneesissa nopeasti laukkaamaan ja ottamaan hypyt. Vellollehan ei nuo ryhmäverkat ahtaassa tilassa ole paras mahdollinen ratkaisu, kun sillä on tapana vielä välillä sännätä karkuun jos joku laukkaa liian läheltä. Nyt se kyllä käyttäytyi siltä osin ihan kiltisti, muutama muu häppeninki meinasi kyllä sattua. Verkkaokserille tuli kerran kielto, syynä ilmeisesti yhtäkkiä alkanut auringon paiste, joka teki esteen taakse valoläikän, muuta syytä kiellolle en keksi, kun este oli jo kerran okserinakin ylitetty. Toinen ongelma tuli tuolla lankulla, jota saatiin myös hypätä verkaksi: Vello teki vähän hassun hypyn, jolloin vähän horjahdin ja Vello otti hirveät spurtit. Kuten videolta näette, on odotusalue todella lähellä ja siinä aidan vieressä vielä seisoi tyttö ponilla. Melkein jyrättiin kun Vello painoi menemään paniikki laukkaa. Onneksi olen jo oppinut sen verran nopeaksi omissa reaktioissani, että onnistuttiin välttämään poniratsukon jyräys ja Vellokin pysähtyi pitkän sivun alussa. Kahden viikon hyppytauko todellakin näkyy menossa ja vaikka näin videolta katsottuna suoritus näyttää paljon tasaisemmalta mitä se selkään tuntui ei se silti parhaimmistoamme ole.
Kuusikymppiä meni ihan ok, joskin jouduin koko ajan pidättämään liiallisen innostuksen ja tiukkojen teiden takia (ja nuo muutamat kaarteet oli oikeasti todella tiukkoja). Ainoa väli jota oikeastaan laskin oli tuo suora linja vitoselta kutoselle. Siihen Anne sanoi radan kävelyssä, että tähän otat sitten kuusi askelta. Hevosellehan se olisi ollut sujuva viisi, mutta Vellon kanssa sen voi tehdä ainoastaan silloin kun se on rento, jolloin se etenee hyvällä askeleella ilman kiirehtimistä. Jos nyt olisin lähtenyt puskemaan sitä viittä, niin oltaisiin luultavasti menty odotusalueen aidoista läpi. Ajattelin koko ajan linjaa lähestyessäni kuusi, kuusi, kuusi. Kaarevat linjat menin vain fiiliksellä yrittäen pitää tahdin tasaisena.
Seiskakympissä näkyy sitten jo väsymystä vaikka eteenpäin puskeminen olikin vielä Vellolla päällimmäisenä mielessä. Kakkoselle meillä tulee vähän kommunikaatiokatkosta siitä, mistä kohtaa lähdemmekään hyppyyn ja Vellolla jäi sitten toinen etujalka roikkumaan alas ja se otti komealla ryminällä lankun mukaansa. Onneksi ei siitä sen kummemmin sätkyillyt, niin matka saattoi jatkua. Vähän se katsoi oudoksuen kun valitsin tieksi kolmosen jälkeen esteiden välistä menon, Vellon mielestä siinä matkalla olisi jompi kumpi niistä esteistä kuulunut hypätä. Loppurata olikin ihan ookoo, vikalla Vello yritti kyllä puskea vasemmalta ohi, koska joku tuli juuri oikealla olevasta ovesta sisään, sen takia päädyimme ihan esteen vasempaan laitaan. Eli sillä näköjään riittää aikaa seurailla ympäristöäänkin hypätessä :)
Muuten Vello käyttäytyi hyvin kisoissa, eikä ottanut itseensä katsomon ihmisistä vaikka siellä liikuttiinkin. Muutenkin se oli jo selkeästi rennompi maneesissa mitä ekalla hyppykerralla valkussa. Seuraavassa kisoissa menen kyllä jo sen kasikympin, kun tuo 60cm tuntuu matalalle. En viitsinyt ensimmäisiksi maneesikisoiksi valita uutta korkeutta, kun en syksyllä ehtinyt tuota kasikymppiä ulkosalla startata (paitsi oman tallin kisoissa).
Sijoituksia ei tällä kertaa ropissut, vaikka 60cm hävittiin vain puolella sekunnilla kolmanneksi tulleille Saaralle ja Orhideelle ja oltiin ensimmäiset ei sijoittuneet. Onneksi Vilja loisti Mustan kanssa ja nappasivat kuudenkympin voiton ja seiskakympin nelossijan. Seiskakymppi oli muutenkin parivaljakolta tosi hyvä rata, vaikka käännökset meinasi vielä jäädä vähän pitkiksi. Vilja on liikaa tottunut Katinkan kanssa että se kääntyy niin pienesti ja nyt kun Musta olikin vähän menossa, niin olisi tarvinut napakampaa otetta käännöksiin. Musta on aina maneesissa reippaampi kuin ulkokentällä, en tiedä johtuuko siitä, että pohja on sen mielestä varmasti pitävä vai siitä, että maneesissa sillä on ratsastanut tähän asti vain minä joko kisoissa tai valmennuksissa, joten se on oppinut, että siellä liikutaan reippaasti eteen. Vilja saikin nyt hyvin tunnetta miltä Mustan pitäisi kisoissa tuntua. Ja silti sitä pitää ratsastaa eteen eikä jäädä matkustamaan vaikka se tuntuukin etenevän hyvin. Ei tietenkään ratsasteta ihan päättömästi, mutta reipas meno pitää säilyä ja hevosta vähän auttaa siinä.
Ihan kivat ekat maneesikisat siis, seuraavat ovat mahdollisesti jo marraskuun alussa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti