Valkusta valkkuun

Edellisviikon estevalkuissa menin poikkeuksellisesti Vellolla ensin ja sen kyllä huomasi. Ensinnäkin sen kanssa menee paljon enemmän energiaa, vaikka sitä ei todellakaan tarvitse ratsastaa eteen. Se vaan vaatii niin paljon istunnalta ja vaikka Mustaa pitääkin joskus ratsastaa todella paljon eteen, on se paljon kevyempää. Sen lisäksi kun olen saanut itseni lämpöiseksi ja ajattelemaan eteen Mustan kanssa, niin olen Vellonkin kyydissä paljon paremmin. Nyt kun menin Vellon ensin, en jotenkin osannut olla erikoisemmilla esteillä päättäväinen vaan annoin pysähtyä ja jäin muutamissa hypyissä jälkeenkin, mitä tuon kanssa ei ole juuri tapahtunut.. Mustaa ratsastaessa oli taas jo ihan puolikuollut olo, varsinkin kun harjoitus oli pidempi eli tuli 11 hyppyä peräkkäin ja koko ajan vaan eteen, eteen, eteen..

Vello oli selkeästi vähän väsähtänyt estevalkusta, jossa sillekin tuli poikkeuksellisen monta hyppyä peräkkäin (tuo sama 11, kun tähän asti on yleensä ollut 5-6 hyppyä peräkkäin loppuradoissa). Se oli lauantaina maastossa jotenkin super rauhallinen ja sitä joutui melkein ratsastamaan eteenpäin, vaikka se oli perjantain saanut vapaaksi.  Vein yhden tuntilaisen maastoon, kun Annella oli niin monta kenttätuntia. Oli mukavaa kun oli vain yksi ja sekin aikuinen, jota ei vauhti pelota. Noralle otettiin Sani alle ja päästiin tekemään Evon maisemiin kunnon kimomaasto. Eikä haitannut vaikka venähti melkein 1,5h, kivaa oli. Lopuksi hypättiin vielä lähi maastoeste molempiin suuntiin. Sanikin oli jo rauhoittunut siihen mennessä eikä viitsinyt yrittää enää pukitella laukassa.

Sunnuntaina lähdettiin Tukholman -risteilylle ja käväisin Mustan kanssa maastossa pikaisesti ennen lähtöä. Sen kintuille ei tee hyvää seistä montaa päivää. Viskasin vain huovan selkään ja menin ilman satulaa, mahdollisimman vähällä kosketuksella hevoseen ettei kaikki hajut tarttuisi mukaan :D
Hytissä oli ilmastointi ihan järkyn kovalla ja tietty heti ekana aamuna oli kurkku kipeä. Tukholmassa jaksoin hyvin, mutta illallisen jälkeen olo oli melko karmea ja tiistaina vielä hirveämpi. Juoksutin kotiin tullessa nopeasti Mustan, mutta onneksi se meni sittenkin illalla tunnille vaikka alun perin ei pitänyt. Vello sai jatkaa laidunnustaan, siirrettiin se vain pihattopellolta tien toiselle puolelle Sanin ja Kisun kaveriksi. Olo ei antanut myöden kiivetä yhteenkään selkään. Tien ylitys sujui hyvin, onneksi liikenne oli rauhallista.

Näillä poneilla toisesta suunnasta tultaessa annoin Vellon kieltää, siispä raahasin ne kentälle myös seuraavan viikon valmennukseen..

Seuraavan aamun aikaisen kouluvalkun vedin buranan voimalla (ja kurkkupastilleilla) aina välillä vimmatusti yskien. Tehtiin kohtuu kevyesti, mun kunnon ja seuraavan päivän estevalkun takia. Askeleen pidennyksiä, kevyitä kokoamisia, väliin ihan perus harjoitusravia/laukkaa. Tempon vain piti pysyä koko ajan samana.. noi pidennykset kun onkin Mustan kanssa niin helppoja (not), enemmän niissä tuppasi vaan se tempo lisääntymään. Vellon kanssa kävästiin pikainen maasto. Hyvin huomaa, että se on saanut voimaa: se pystyy laukkaamaan todella rauhallisesti maastossakin, sillä voi vaihdella tempoa aika helposti laukassa eikä se enää painu turpa rintaisiin -moodiin oikeassakaan laukassa. Hyppytreenit tehneet hyvää. Se näyttää jopa vähän hoikistuneen, mikä on aika toivottavaa: painomittanauhan mukaan sen elopaino olisi 545kg!! (Madotuksen yhteydessä pari viikkoa aiemmin mittasin.)

Torstaina oli kaikkien ponskien kengitys. Tai Vellolta otettiin kengät pois ja se sai jäädä paljasvarpaiseksi kesäksi, niin kuin se on tähänkin asti ollut. Viime talven kengäthän oli Vellolle elämänsä ensimmäiset. Sillä on vahva kavio eikä se aro, joten voi hyvin olla kesän ilman kenkiä, laitetaan sitten nastat taas alle kun maa menee kovaksi tai tulee liukasta.
Rakentelin rauhassa valkkuun esteitä ja keräsin voimia kahden hepon ratsastukseen. Estevalkut kipeänä.. ääh..


porttia Vellokin vähän katsoi..

Molempien kanssa meni hyvin, vaikka oma kunto meinasi totaalisesti loppua kesken, varsinkin kun Mustan kanssa jouduttiin vikalla radalla menemään yhtä väliä aina uudestaan ja uudestaan kun sinne tuli ylimääräinen askel..
Edellisviikon harjoituksessa meillä oli ollut toisella pitkällä sivulla 3 ravipuomia ja molemmissa päädyissä ristikot. Muut teki laukannoston puomien jälkeen ja hyppäsi ristikon laukassa, Vellon kanssa mentiin ristikko ravissa ja siinä se yleensä siirtyikin laukkaan. Ristikoilta jatkettiin joko koko rata leikkaalla oleville pystyille tai toisella pitkällä sivulla olevalle okserille. Loppuratana tuota mentiin ilman puomeja niin, että aina kun oltiin päädyssä mentiin ristikko (eli ristikko-pysty-ristikko-pysty-ristikko-okseri-ristikko-pysty-ristikko-pysty-ristikko. Pystyt tultiin näin ollen molemmista suunnista ja okserilla vaihdettiin ns. suuntaa).
Tällä viikolla jatkettiin vähän samassa hengessä, alkuverkkana taas kolme ravipuomia ja toisella pitkällä sivulla kaksi pystyä 9,5 metrin välillä. Aluksi pystyt oli ihan kavaletti korkuisia ja kaikki tuli 3 askeleella, kun nostettiin pystyiksi tuli hevoset 2:lla ja Musta sai jatkaa aavistuksen odottaen kolmella. Tätä mentiin sujuvasti letkassa sekä kavaleteilla että pystyillä. Laukannosto tuli taas suoralla hevosella puomien jälkeen ja pystyjen jälkeen päädyssä takaisin raviin.
Vellon ryhmässä toinen pysty otettiin pois ja toinen oli alkuverkan ristikkona. Nyt päästiin mekin tekemään laukannostot, tosin ne sijoitettiin kulmiin, jotta varmasti tulisi myötälaukka ja tarpeeksi kaukana puomeista, jotta Vello ei ala ennakoida. Ristikon jälkeen raviin siirryttäessä se yritti aina painaa päätä alas ja siirtyä käyntiin, joten jouduttiin molempiin suuntiin ottamaan ylimääräiset kierrokset, jotta saatiin hommaan jatkuvuutta. Koko rata leikkailla (toinen oli enemmänkin kulmasta kulmaan) oli pysty-okseri linjat, hevosille 4:llä ja 5:llä askeleella, Musta sai ottaa näihin YHDET ylimääräiset (lopussa mulla tuli toiselle aina toinen ylimääräinen eli lyhyempään väliinkin kuusi askelta ja jouduttiin vetämään tota rundia kolme kertaa ympäri eli aina se toinenkin linja siihen, jotta päästiin takas sille vaikeuksia tuottavalle. Happi meinas totaalisesti loppua).
Vellon kanssa ei askelia laskettu, pääasia että se menee rennosti ja sujuvasti eteen.

19/5

25/5


Ohessa ratapiirrokset molemmilta kerroilta. Kolme viivaa (toisessa punaiset) on ravipuomit. Kuvat ei ihan mittakaavassa :D, mutta noilta ristikoilta oli kyllä melko tiukka tie okserille..
Kaikki kuvat on tuolta aiemmalta valkkukerralta.

Päivän piristys a la Vello

Joltain oli pudonnut Vellon ruokakipon pohjalle seosmelassia. Ensin ajattelin pestä sen vain pois, kun ei tuo paksukainen mitään sokeria tarvi, mutta annoin sen sitten kuitenkin maistaa melassista vettä.. Ei maistunut, kuten oheisesta Mimmin kuvaamasta pikku videosta voitte huomata.




Videossa on yhdistetty kaksi pikku pätkää yhteen.

Pikkukisaset

Kesän kisakausi on helppoa ja järkevää aloittaa tallin omissa pikku kisoissa. Ekat kisat on yleensä vähän matalammilla korkeuksilla, koska silloin on eniten uusia kisaajia joukossa ja on hyvä, että pääsevät harjoittelemaan helpoilla korkeuksilla, joista ponitkin menevät varmasti yli.
Nyt kun käytössä on kaksi kenttää, on verryttely hyppyineen alakentällä ja yläkentällä vain kisat. Tämä nopeuttaa aikataulua todella paljon ja on ihan hyvää harjoittelua siihen, että ulkopuolisissakaan kisoissa ei yleensä pääse verkkaamaan kisakentälle. Tämä oli yksi syy miksi ilmoittauduin Vellolla matalimpaan luokkaan, se kun pääsee meillä verkkaamaan kentälle. Olihan se 40cm naurettavan matala, mutta toisaalta, ei ollut mitään tietoa kuinka Valkoinen kisoissa käyttäytyisi. Tuon korkuisista sen voisi hyvillä mielin hypyttää ravistakin, jos tulisi jotain ongelmia ohjauksessa.

Vello oli tottakai vähän kierroksilla ympärillä pyörivistä poneista, mutta pysyi käpälissä ihan kivasti. Yleisöstä se ei mitään sanonut eikä siitä, että poneja pistettiin ulos kentältä sitä mukaa, kun suoritukset oli tehty. Vello starttasi vikana ja sen seuraksi jäi kaksi edellistä. Verkkahyppyjen jälkeen siirsin Vellon aina käyntiin, koska se oli vähän turhasti menossa. Radalla oli muutama meille hankalampi kohta, mutta kaiken kaikkiaan rata meni kivasti. Muutamassa kohdassa jouduin ottamaan raviin ja tekemään lähestymisen ravissa, mutta olin todella tyytyväinen Vellon käytökseen ja toimivuuteen radalla.

jokseenkin naurettava tää korkeus..

Mustan kanssa hypättiin kaksi isointa luokkaa, 65cm verkaksi ja 75cm oli sopiva aloittelu korkeus pidemmän tauon jälkeen. Eka luokka meni hyvin, vaikka oma kunto meinasi taas loppua loppurataa kohden (unohdan hengittää kisoissa yleensä). Päätin kuitenkin kaivaa jostain viimeiset voimavarat ja sain kuin sainkin poniin vauhtia toiseen vaiheeseen. Kovin usein käy niin, että mun vauhti aavistuksen hidastuu toiseen vaiheeseen, kun ilma loppuu keuhkoista. Poni meni eteen hyvällä rytmillä ja saatiin ihan oikeasti vauhtia tokaan osaan. Kovin paljon ei voinut oikoa, joten isompi hepo kiilasi ohi sekunnin nopeammalla vauhdilla.


75cm

Seiskaviis alkoi myös hyvin ja sain poniin vielä lisää vauhtia. Päätiin vetää tosissaan ja toisen vaiheen alkaessa kaasu pohjaan. Meitä oli luokassa vain kaksi ja tiesin Foriolan olevan nopea luonnostaan, vaikka sitä ei voikaan täysiä radalla ratsastaa jos haluaa puomien pysyvän ylhäällä. Tämä vähän kostautui, kun tulin toisen vaiheen toiseelle esteelle ja vauhtia oli liikaa ja vaan menin eteenpäin. Musta sitten pysähtyi, kun ei vissiin oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä. Mä olisin hypännyt ja sain kaulasta kiinni ja hidastettua lentoani. Päädyin istumaan okserin etupuomin päälle eikä puomi edes pudonnut. Ei voinut kuin nauraa, mustelmat tosin tuli kankkuun ja toiseen pohkeeseen. Odotin että Tuike hyppäsi ratansa ja kiipesin takaisin selkään ja hyppäsin okserin, tällä kertaa sellaisella kohtuullisella vauhdilla. Ehkä pitäisi harjoitella niitä puolipidätteitä myös Mustan kanssa esteradalla, vaikka meidän yleinen ohje onkin eteen eteen eteen..

tän päälle päädyin istumaan, toisesta suunnasta tultuna tosin

Tippuminen kostautui seuraavan viikon valkussa, en uskaltanut mennä oksereille samalla tavalla kuin ennen kisoja, vaikka kuinka yritin. Kroppa vaan pisti vastaan. Musta teki hienoja hyppyjä ja tuli oikeilla askeleilla linjaa sekä 3 esteen jumppista (1 ja 2 askelta) vaikka mun kroppa yritti vähän estääkin. Vikalla radalla tuli kielto vikalle okserille, poni epäröi ja itse vaan lopetin ratsastuksen pari askelta ennen..
Vello sitä vastoin toimi taas hyvin, jopa jumppiksella, joka oli kuulemma ihan sitä varten suunniteltu treeniin. Se ei enää järkyttynyt kun olikin kolmas este perässä vaan meni hyvin yli, enemmän se tuntui ihmettelevän sitä keskimmäistä, joka oli ristikko (meillä oli puomi-pysty-ristikko-okseri). Vika rata oli taas tosi hyvä, Vellon kanssa tosin tultiin rataa ilman jumppista, se teki sitä vain alkutunnista. Yhdelle esteelle tuli kaksi ekaa kertaa ohimeno, lähestyminen oli tosi lyhyt ja meidän vaikeammasta suunnasta eli oikeasta. Ohjausvirheitä taas. Sitten alkoi sujua, kun löysin juuri sopivan tuntuman ja Vello rentoutui sen kanssa. Tulee välillä jopa laukanvaihtoja (yrittämättä) eikä aina tarvitse korjata ravin kautta. Viimeisen esteen jälkeen siirryttiin aina käyntiin, niin viimeisellä kerralla tulinkin vielä yhden esteen, mitä ei aiemmin ollut tultu, niin Vello oli jo hidastamassa sen 'viimeisen' esteen jälkeen automaattisesti, fiksu poika.

Vilja meni Katinkalla kisoissa 55cm ja 65cm ja molemmat luokat meni kivasti. Isommassa tuli ekassa vaiheessa harmillisesti yksi alas, mutta kumpikaan ei epäröinyt missään kohtaa. Viime kesänä tuo 65-70cm oli vielä sellainen jännäkorkeus ratsukolle, nyt menee epäröimättä. Vilja on myös ollut nyt parissa Robbyssa Katinkalla ja niillä mennyt tosi kivasti. Robby tuntuu tykkäävän Katinkasta vaikka se onkin hitaampi ja tekee välillä kieltoja. Kisojen jälkeisessä valkussa Vilja sai kyllä poniin tosi hyvin vauhtia, varmasti auttoi myös se, kun klippasin ponin kisaviikolla. Sillä oli ihan järkky karva ja eikä selkeästi jaksanut hommia kunnolla.

65cm - kattokaa mikä ilmavara :D

Lisää estevalkuista

Nyt on ehditty jo pitää viisi estevalkkua ja yhdet tallin kisatkin, jossa debytoimme myös Veltsun kanssa.
Ennen kisoja oleva treeni oli Helatorstaina, joten päästiin treenaamaan heti aamusta. Saatiin kolme ryhmää kasaan, mutta osan treenarien töiden takia menin kuitenkin perättäisissä ryhmissä, kuten silloin, kun meillä on vain kaksi ryhmää. Välillä tulee vähän kiire, kun pitää harjata molemmat ponskit ja varustaa ja verkata Musta ennen valkun alkua. Nyt ei ollut niin kiire, kun ei töitä. Menen ekassa valkussa viimeiset harjoitukset ensimmäisenä, joten kerkeän hoitamaan Mustan pois ja Vellon tilalle sillä aikaa, kun toiset tekevät omat harjoituksensa. Kiire siinä silti vähän tulee ja kauheella pöhinällä pitää mennä. Vello ei onneksi tarvi pitkää verkkaa, kun sen kanssa aloitetaan pienemmillä esteillä/puomeilla, sen lisäksi se väsyy vielä suhteellisen nopeasti hyppäämiseen, joten liikaa ei voi senkään takia verkata.

mopo karkas..

Mustan kanssa on treeneissä on ollut nyt tosi hyvä pöhinä. Olen pystynyt ratsastamaan rohkeasti ja luottamaan siihen, että Musta lähtee hyppyyn ilman pikkuaskelia. Kaikki välit ovat menneet oikeilla askelmäärillä (harvoin tullut yhden kerran harjoituksen aikana ylimääräinen askel) ja tehty isoja hyppyjä myös oksereille. Yhdessä treenissä tein pikkuaskelta vain yhdelle esteelle, pystylle joka oli vielä harjoituksen matalin este. En vaan saanut askelia osumaan sille ja jäin passailemaan liikaa. Robby oli vähän ihmeissään, kun yleensä se on okserit joille teen pikkuaskelia, olis vaan tyytyväinen kun on näin päin välillä.

Vello on edennyt tasaisesti ja tullut koko ajan helpommaksi ratsastaa. Suurin ongelma yhäkin on ohjaus, varsinkin oikeassa laukassa. Laukannostot on välillä myös ongelmallisia, varsinkin kun herra Valkoisen pää alkaa kiehua. Kävin myös yhden kouluvalkun taas herran kanssa, jossa keskityttiin sivulle vieviin ja taivuttaviin pohjeapuihin ja niiden avulla laukannostoihin.
Helatorstain estevalkussa järkytettiin Velloa, kun olikin esteen takana heti toinen este. Meillä oli yhden askeleen ristikko-pysty sarja. Vellon oli tosi vaikea ymmärtää aluksi, että siellä takana oli toinenkin este ja se meni aluksi ohi joko välistä tai sitten jo ennen ristikkoa. Kun joku ei osannut ohjata.. Edelliskerrallakin se tuntui vähän hämmentyneeltä kun meillä oli linja, siihen asti kun oli hypitty vain yksittäisiä ja aina tullut käännös ennen seuraavaa estettä. Kyllähän se siitä sitten meni, kun ymmärsi mistä on kyse.

Mä en vieläkään ymmärrä, miten tultiin tää väli joka kerta yhdellä, vaikka tultiin pienelläkin hypyllä sisään..

Hypättiin myös vesimattoa ja taas on todettava se ihana asia, että Vello menee yli kaikesta mihin mä saan sen ohjattua, ihan sama minkälainen este. Kovin korkeaa ei tietenkään ole vielä hypytetty ja parempi niin, ettei tule turhia kieltoja. Mutta tähän asti se ei ainakaan ole mitään kyttäillyt tai välittänyt onko esteen alla jotain, on mennyt lankut, laineet ja vesimatot. Valkoista lankkua se ekalla kerralla ehkä vähän katsoi, mutta ei juuri epäröinyt, vesimattoa se ei tainnut edes huomata. Ja Mustakin meni ihan kyselemättä yli, tosin sille aikoinaan vesimatto opetettiinkin huolella ja on sillä tosi varma. Paitsi ehkä silloin kun se on okserin alla (tai sitten se olen minä joka on epävarma silloin, erittäin todennäköistä). Tällä kertaa Musta ei kuitenkaan epäröinyt kertaakaan.

Vellonkin kanssa on päästy jo tekemään useamman esteen 'rataa' ilman, että tarvii ottaa käyntiin välillä. Yleensä vika rata on paras eli kun tullaan toista kertaa samaa. Vello on siinä vaiheessa jo sopivasti vähän väsähtänyt, joten se ei enää yritä ryöhätä ja hyökätä eteen niin pahasti vaan sitä pääsee ratsastamaan. Robbylta saa joka kerta hyviä neuvoja, jotka toimii ihan sileän työskentelyssäkin. Lisäksi saa aina kannustavia sanoja, koska Vello on ihan oikeasti kehittynyt ja kaipa mäkin vähän siinä sivussa. Vaikeeta sen ratsastaminen välillä silti on, varsinkin esteillä, kun se on niin erilainen kuin Musta ja sitä pitää ratsastaa täysin erilailla. Itselle saa kyllä itsevarmuutta kun tietää, että hepo menee varmasti yli.

Kaikki kuvat on Helatorstain estevalkusta, silloin saatiin kuvaaja.

Velloa ei paljon vesimatot kiinnosta..

Kesä (kärpäset) ja estevalkut ovat saapuneet!

Oikeastaan estevalkut alkoivat jo tuossa keväällä eli huhtikuun alussa. Heti kun kenttä vaan oli sula ja kuiva. Aloitimme hyppäämisen myös Vellon kanssa Robbyn ohjauksessa. Muutaman kerran menin tuossa kevät talvella puomeja ja matalia kavaletteja, ihan simppelisti vain linjalla kavaletteja ja yksittäistä puomia pääty-ympyrällä.

Ekat valkut aloitettiin simppelisti puomeilla. Neljä puomia raviväleillä, niitä ennen ja jälkeen kaksi puomia 'kujana' eli auttamassa löytämään linjaa (suorien päissä siis, ei liian lähellä puomeja). Näiden puomien väliin tehtiin käyntisiirtymä, joka kerta. Vellolle tämä oli erityisen hyvä harjoitus, sillä kun on tapana höheltää ja puomeistakin se jo innostui ja kohelsi menemään niitä ihme loikilla ennen kuin malttoi rentoutua sen verran, että pystyi ravaamaan tasaisesti yli. Kun tätä oli tehty molempiin suuntiin, nostettiin puomit ristikoksi ja maahan apupuomi askelta ennen. Ravilla jatkettiin ja taas linjan päässä käyntiin, yleensä laukasta, joskus Vello tosin tyytyi vain ravaamaan ristikonkin yli, mikä on ihan ok, sitä ei voi tuollaisissa tilanteissa usuttaa laukkaan, kun tarkoitus on saada se rauhalliseksi esteillä. Lopuksi apupuomi pois ja päästiin tulemaan ihan laukallakin. Ja joka ikinen kerta käyntiin hypyn jälkeen. Jos Vello jatkoi rauhallisessa laukassa, sai se laukata muutaman askeleen enemmän, jos kaahotti, piti siirtää mahdollisimman nopeasti käyntiin.
Käyntiin siirtymiset muutenkin napakkana ja sen jälkeen hevoselle kiitos ja pitkä ohja, jolloin homma on mukavaa hevoselle.
Hypättiin kaikkia esteitä ensin yksittäin ja lopuksi pienenä ratana. Vello tosin siirrettiin 'radallakin' joka kerta käyntiin esteiden jälkeen eli pidettiin linja koko ajan samana eikä muutettu harjoitusta kesken kaiken. Rata alkoi vasemmassa kierroksessa ristikolla pitkällä sivulla, päädyn kautta koko rata leikkaalle, jossa okseri, seuraavalle pitkälle sivulle jossa pysty ja taas päädyn kautta koko rata leikkaalle jossa okseri. Jälkimmäinen okseri oli ainoa, joka meille tuotti vaikeuksia, ei sen takia että se oli okseri (oli matala ja erittäin lyhyt), vaan sen takia, että oli oikeassa kierroksessa. Vello on sen verran vino, että sen on selkeästi vaikeampi kääntyä oikealla kuin vasemmalle. Lisäksi se painuu edestä 'kasaan' eli vetää turvan rintaan, jolloin ohjaus hankaloituu entisestään ja kerran se ei ihan oikeasti edes nähnyt estettä. Joka kerta kun ohjaus toimi ja sain Vellon suorana esteelle se hyppäsi kiltisti. Totesinkin, että se hyppää kaikesta yli mihin sen saa, se ei edes harkitse kieltäytymistä, mikä on erittäin mukavaa vaihtelua. Edes lankkua se ei katsellut vaan meni nätisti yli.

Anne kerkesi kännykällään nappaamaan yhden kuvan. Tässä on tultu laukalla ristikkoa vasta muutama kerta.

Mustan kanssa harjoitusta tehtiin ihan samalla tavalla, hieman korkeampana vain. Eli käyntisiirtymät joka esteen jälkeen. Ja ihan puomeista aloitettiin tälläkin ryhmällä. Puomit tuotti välillä vaikeuksia Mustalle, sen kun on ollut entistä vaikeampaa venyä askelissaan kinnerpattien jälkeen, mutta se sai anteeksi näitä. Musta oli kivan energinen ja hyppäsi hyviä hyppyjä. Käyntisiirtymäthän ei sen kanssa ole ongelma, joten harjoitus oli reilusti mukavuusalueella, varsinkin verrattaessa Velloon. Vähän se puski muutamissa käännöksissä lavalla ulos, mutta sen sai pidettyä linjalla hyvin ja sain kiitosta hyvistä teistä. Esteetkin pidettiin aika matalina, kun en ole viime syksyn jälkeen hypännyt muutamaa kavalettia ja pystyä enempää. Näin sai mun pääkin hyvän alun hyppelöille. Hyppykunto sillä on vielä aika onneton vaikka muuten onkin kunto ja voima noussut kohisten.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Vellon kanssa meni ja kuinka mukavasti Mustan kanssa sujui. Erittäin hyvä aloitus hyppykauteen.

Vello on muuten saanut ruveta käyttämään korvahuppua. Se on turhan herkkä tuulelle ja kaikelle ulkopuoliselle hälylle, tulevista ötököistä korvissa puhumattakaan, joten harjoiteltiin korvahupun kanssa pari päivää ennen valkkua. Vello ei tykkää että sen oikeaan korvaan kosketaan, joten hupun pukeminen ei todellakaan ekalla kerralla ollut mikään läpihuutojuttu. Siinä piti ensin muistuttaa, että paineelle niskassa myödätään ja kun sain otsatukasta otteen ja sen jälkeen siitä oikeasta korvasta, pystyi toinen ihminen pukemaan hupun ongelmitta päähän. Sori Vello, mutta meillä vaan asioita tehdään.. Seuraavana päivänä Vello oli ensin sitä mieltä, että hänen päähänsä ei kosketa ehkä ollenkaan, mutta kysyin, että keskustellaanko tästä taas, antoi se pukea hupun aika helposti. Nyt se on jo rutiinia ja oikeaan korvaan saa muutenkin koskea ilman paniikkia, eli hupusta on ollut sekin hyöty. Maastossa en huppua käytä, mutta valkuissa ja jos menen kentälle työskentelemään. Auttaa se vähän keskittymisessä.

Tämä on tokalta päivältä, huppu on vielä kohtalaisen puhdas.. nyt käytössä on musta huppu ja valkoinen odottaa pesua xD