Katinkan kuulumisten vuoro (ja kuvatulva)

Russikisojen jälkeen olikin aktiivisempi kisapätkä edessä molemmilla tytöillä. Veronica hyppäsi Epronilla ja Vilja Katinkalla. Kävimme kerran Nastolassa, kaksi kertaa Takkulassa ja väliin mahtui vielä tallinkin kisat. Kisarutiiniahan ei saa kuin kisaamalla, joten välillä on hyvä ottaa tälläinen aktiivikausi, kun siihen mahdollisuus on. Vaikka on se kyllä rankkaa, jopa taustajoukoille. Lapsia kun ei voi yksin kisoihin lähettää, vaan jonkun pitää ponit kuljettaa ja muutenkin auttaa perillä. Lisäksi en mielelläni laita Katinkaa mihinkään yksin, kun sen lastautuminen koppiin ei ole mitenkään varmaa, jos sitä ei tehdä tietyllä tapaa.

Nastolassa molemmat hyppäsivät 60 ja 70cm, ekalla radalla pari pikku kämmiä ja Vilja tuli toisella radalla viimeisellä hypyllä alas. Toiseen vaiheen viimeinen este oli pysty-pysty yhden askeleen sarja. No Katinka veti sitä kahdella mini askeleella, vaikka väli oli pikkuponi väli (pidennettiin isoille poneille ja hevosille, sen takia tytöt lähti ensimmäisinä molemmissa luokissa, kun olivat ainoita pikkuponeja). Sanoin, että jos tulee hyvin sisään, niin menee leikiten yhdellä askeleella. Toisessa luokassa tulikin hyvällä isolla hypyllä, mutta Vilja ei ollut varautunut ja jäi jälkeen sen verran, että tasapaino petti ja oli vähän kaulalla. Koska b-osa oli niin lähellä, ei ollut ponilla mitään mahdollisuuksia hypätä ja se nätisti pysähtyi esteen eteen ja Vilja luisui kaulaa pitkin alas. Ei onneksi sattunut, mutta pettymys oli tietenkin kova. Varsinkin kun oli hienosti päässyt niistä pelottavista porteista ja lankuista yli, mitkä tuotti vaikeuksia matalammalla radalla. Ainakin Vilja oppi sen, että ponin pää täytyy pitää ylhäällä. Jos se pääsee laskemaan päänsä alas, niin se on vähänkin erikoisemmilla esteillä varma kielto ja saattaa kieltää ihan perusesteillekin. Kun nenä on sopivasti ylhäällä, menee ponikin yli. Seuraavilla estevalkku kerroilla edessä olikin sarja-harjoituksia sekä lankkuesteitä.

kuten näkyy, ei se 70cm mikään ongelma ponille ole..

Tallinkisat samoilla korkeuksilla sujui taas ongelmitta. Eikä se korkeus ongelma ollut noissa ulkopuolen kisoissakaan, kun poni hyppää tuon 70cm aika pienellä vaivalla, kunhan vaan viitsii hypätä. Enemmänkin kyse on juuri rutiinin puutteesta ratsastajan puolelta.

Robbyn valkuista syksyllä

Robbyn valkusta. Tän kerran jälkeen saatiin ohjeeks laittaa muuri joka kerralle, kun Katinka vähän ylihyppää sitä. Seuraavalla kerralla tytöt ei kuitenkaan jaksaneet raahata sitä, niin sitä seuraavalle Robby olikin jo piirtänyt sen ratapiirrokseen :'D

ponilta katosi karvat.. Robbysta

porttiakin voi vähän varuiksi hypätä korkeammalta, Robbysta

poni teki vähän jättihyppyjä ja yllätti kuskia, Robbysta

Robbysta

Robbysta

Takkulassa käytiin pariinkin kertaan, ensin shettisten- ja vuonojen mestaruuksien estekisoissa, joissa Viljalla tuli 60cm radalle jo ekalle esteelle harmittava kielto. Poni hämääntyi jostain asiasta, joka ei liittynyt esteeseen edes mitenkään ja havahtui liian myöhään. Loppurata meni siististi. 70cm olikin sitten jos jonkinmoista härpäkettä esteiden alla ja Viljaa alkoi jännittää. Jännitys oli niin kova, että sen näki päälle päin ja kuuli jopa radan laidalle, kun Vilja hoki hypyissä Katinkalle hyvä hyvä. Kolme ensimmäistä estettä meni ongelmitta, mutta neljännen alla oli pelottavat joutsenet ja lisäksi este sijaitsi vielä ihan yleisön edessä. Tosin yleisö ei Katinkaa mitenkään haittaa. Poni pääsi taas klassisesti laskemaan päänsä alas ja rupesi kyllä empimään jo todella kaukaa. Urheasti Vilja kuitenkin ratsasti perille asti, mutta koska ponin nenä oli jo niin alhaalla, niin pysähdyshän siihen tuli ja Vilja kiepsahti kaulan yli, tosin aika kauan sinnitteli siinä kaulalla.

ei voi mitään, Katinka vaan on söpö!

tähän okserille tuli ne kammottavat joutsenet seuraavaan luokkaan, ihan tohon puomien eteen järkyttämään poni-rukkaa

Seuraavat kisat oli Takkulassa jo parin viikon päästä, ja nyt Vilja meni sitten matalampiin luokkiin. 50cm tuntui kuitenkin Viljastakin jo todella matalalta ja 60cm meni täysin ongelmitta, jopa hieman kuskia jännittävä muuri. Lyhyillä teillä ja seminopealla kipityksellä päästiin 3. sijalle asti!

hirvee muuri :D

Vilja on epätoivoinen kun Katinka ei suostu höristämään korviaan yhtään

korvahupulle tapahtui jotain..

Katinkan mielipide tästä typerästä poseeraamisesta

Parin viikon tauon jälkeen Vilja lähti Katinkan kanssa koulukisoihin Takkulaan ja siirryttiin suoraan he C:stä K.N. Specialiin, siinä kun on vähän enemmän jo tehtävää. Oli ensimmäinen kerta kun en saanut tuomarilta lupaa käyttää häntäremmiä, tähän asti kaikki tuomarit on siihen luvan antaneet. Ei siinä mitään, kyllähän tuo sileällä kyydissä pysyy kun kuski osaa kuitenkin istua nätisti. Otin vielä varmuuden vuoksi ennen radalle menoa punaisen rusetinkin hännästä pois, vaikka se kyllä sääntöjen mukaan pitäisi olla sallittu, varma on kuitenkin aina varmaa. Katinka kulki ihan nätisti, enemmän voisi olla draivia (kuten aina) ja vasen laukka ei noussut kuin vasta pääty-ympyrällä eli yhdestä kohtaa nolla pisteet. Tuloksena kuitenkin 58,4% tosin arvostelu oli melkoisen löysää. Rata ei silti ollut mitenkään huono vaan melko tasainen. Verkassa saatiin yksi ihan mieletön laukasta pysähdys, jossa poni oikeasti kokosi itsensä ja pysähtyi tosi ryhdikkäänä. Sanoin Viljalle, että toi tunne siihen laukasta käyntiin siirtymiseen, niin ei mitään ongelmaa. Radalla ongelma tosin oli se, että laukka hädin tuskin pyöri eteenpäin, vaikka kuski parhaansa yritti, niin eipä sitä paljon voinut koota. Pitäisi vaan päästä koulukisoihinkin enemmän, jotta siihen tulisi rutiinia.

mites toi poni nyt noin paksun näkönen on?

tuskien taival vihdoin ohi :D

Vielä oisi tälle ulkokaudelle ainakin kahdet estekisat Takkulassa edessä..

Takkulassa pääsee kahlailemaankin

hyvät kisat!

Sori kuvaoksennuksesta, oli vaan niin kivoja kuvia ja Katinka jää yleensä vähemmälle huomiolle täällä blogissa..

Musta

Mä oon ajallisesti vielä heinäkuulla ja yritän kirjottaa ylös jotakuinkin kaiken oleellisen. Tästä tulee todennäköisesti hyvinkin sillisalaatti-postaus, mutta mutta.. Paitsi, että sen estääkseni jaankin loppukesän menot hevosittain eri postauksiin.. jes, kyl mä oon fiksu xD

Russikisaviikonlopun jälkeisellä viikolla Musta meni tunneilla alkuviikon ja itse kiipesin selkään keskiviikkona alkeistunnin jälkeen. Musta tuntui ravissa hassulta, ei varsinaisesti ontunut ja ulospäin ei juuri mitään näkynyt, mutta reippaammassa ravissa se otti oikealla etusella lyhyempää askelta. Ratsastelin hetken, mutta asia ei muuttunut miksikään. Jalasta itsestään en löytänyt mitään huomautettavaa. Seuraavana päivänä uusiksi, nyt oikeassa etusessa oli selkeästi enemmän nestettä kuin vasemmassa. Käynti oli hyvää ja nöpöhölkkä ravi myös ongelmatonta, liikkeen rajoittuneisuuden huomasi vasta reippaammassa ravissa. Sanoin Annelle, että ottaa sitä sellasille lasten tunneille, missä mennään lähinnä rauhallista ravia ja käyntiä, kun liikutus ei vaivaa pahentanut. Nesteet lähti hyvin liikutuksessa. Hyppääminen laitettiin nyt jäihin, kevyttä liikutusta jatkettiin.
Tätä tehtiin pari viikkoa, mutta mitään muutosta ei oikeastaan tapahtunut. Välillä liikkuminen oli ehkä huonompaa, välillä parempaa. Yhden tuntsarin ontumisen takia myös Musta lähti yömaastoihin heinäkuun lopulla ja oli ekan maaston jälkeen vähän huonompi ja tokan maaston jälkeen ontui selkeästi käynnissä, vaikka maastot oli rauhallisia. Viiden päivän laidunloman jälkeen liikkui kuitenkin puhtaan oloisesti, joten lähdin varovasti lisäämään liikutusta ja otin pari kokeellista kavalettihyppyäkin. Elokuussa lähdettiin taas risteilylle ja vedin lähtöpäivänä normaalin maaston, jossa Musta liikkui tosi hyvin, aika paljon ravipätkiä ja muutama reippaahko laukkapätkä. Sitten hepat laitsalle ja kohti Tukholmaa, jossa tuhlasin ihan liikaa rahaa..
Tiistaina takaisin tullessa Musta oli taas selkeästi huonompi eikä kyse ollut mistään jäykkyydestä. Päätin koettaa vielä osteopaattia, joka tulikin seuraavana viikonloppuna ja löysi oikeasta lavasta ylhäältä kunnon jumin. Katsottiin ensin poni liikkeessä ja sitten hoidettiin. Samalla Anzu hoiti ekaa kertaa myös Vellon, jolle sain pienen pepun-taivutus -ohjeen. Sillä on vähän selkäranka perästä kääntynyt oikealla, kuten hevosilla yleensä johonkin suuntaan kääntyy (siis lähinnä lihaksisto vetää kieroon), varsinkin nuorilla joita ei vielä ole ratsastuksella autettu suoriksi.
Seuraavana päivänä Musta oli varsin jäykkä, mutta sitä seuraavana jo parempi eli käsittely kyllä auttoi. Ongelmaa se ei silti kokonaan poistanut. Hoito uusittiin viikon päästä ja jumia ei enää ollut, mutta epäpuhtaus silti jatkui, suunnaksi siis klinikka. Itsellä epäilynä ollut jo hetken aikaa kintereet, koska oireilu oli hyvin samankaltaista kuin edellissyksynä, jolloin patit todettiin. Koska Sani oli myös ontunut epämääräisesti etujalkaansa, varattiin sille samalle päivälle. Saatiin aika tosin vasta puolentoista viikon päähän varauksesta (syyskuun alkuun), mutta itse onneksi piikitetyn olkapään takia vielä saikulla, niin ei tarvinut ruveta töitä sumplimaan. Meillä on nykyisin lähes mahdotonta saada extempore vapaita, mitkä ennen onnistui melko helpostikin..

ennen saikkua Robbyn treeneistä

Klinikalle lähdettiin keskiviikko aamuna, melko aikaisin, kun täältä matkaa Viikkiin on kuitenkin pari tuntia. Perillä oltiin ajoissa ja hepat pääsi heti sisään. Mustaa juoksutettiin suoralla ja ympyrällä, jossa vasemman takajalan ontuma spontaanisti 2/5, pehmeällä vähemmän. Halusin vielä kuvauttaa kintereet, kun kerran klinikalla asti oltiin ja muutoksia viime syksystä ei oikeastaan ollut yhtään. Molemmat kintereet piikitettiin kortisonilla ja päivän karsinalevon jälkeen alkoi kahden viikon kävelykuuri, joka on jo edennyt yli puolen välin. Sen jälkeen saa palata normaali työskentelyyn, olettaen että hevonen ei onnu.

Pidän Viikin klinikasta, koska siellä on monta eläinlääkäri ja usein spesialisteja muista maista vierailemassa. Eläinlääkärit voivat konsultoida toisiaan, jos on jotain mystisempää ongelmaa, lisäksi Viikkiin on melko helppo päästä motarilla ja se on kohtuu edullinen. Musta hoidettiin Viikissä myös edellissyksynä, joten siinäkin mielessä oli järkevintä mennä sinne.

Jihaa!

Tätä oltiin harrastelemassa eilen Takkulassa, lisää asiasta myöhemmin..

Kesä!

Tänä kesänä on kyllä ollut estevalkkujen suhteen todella huono säkä. Kaksi kertaa on jouduttu perumaan liian kovan sateen vuoksi, kun kenttä on jo yhtä ankkalammikkoa, kerran on valkulta hajonnut auto puolessa välissä matkaa ja kerran joutui valkku perumaan muista syistä. Sitten Robby olikin heinäkuun (ja elokuutakin pitkälle) lomalla, joten hiljaiselta näytti. Eikä oikein noihin kouluvalkkuihinkaan päässyt, kun Kati oli kaikki viikonloput tuomaroimassa ja viikollakin pääsi vain melko aikaisin, jolloin mä olin töissä. Ei ottanut kuin ihan vähän päähän!

Vello on sosiaalinen tapaus..

Heinäkuussa käytiin yksi viikonloppu Liedossa Russimestaruuksissa Katinkan ja tyttöjen kanssa. Kouluosuuden treenaaminen jäi vähän myöhäiseksi, kun ohjelmat varmistui niin myöhään. Oltiin vähän ajatuksella treenattu K.N. Specialia, kun edellisvuosina noiden yli 12-vuotiaiden ohjelma on ollut C:2 ja viime kesänä puhuttiin, että niille vaihdettaisiin b-ohjelma. Luonnollinen siirtymä olisi ollut K.N. mutta ohjelma lopulta olikin B:0. Ei siinä mitään, kyllähän Katinkalla noi 10 metrin laukkavoltit menee, ei hätää.. Kerittiin Viljan kanssa pitää muutama koulutreeni, jossa harjoiteltiin rataa ja siihen kuuluvia asioita. Yksi kerta tehtiin kunnolla kulmia, niin että Vilja ihan oikeasti joutui kääntämään sieltä ulkoa ja pitämään sen ulko-ohjan tuntumalla. Tossa ohjelmassa kaikki asiat tulee tosi nopeasti, varsinkin jos oikoo yhtään kulmissa. Vertsun kanssa ei varsinaisesti kouluohjelmaa Katinkalla treenattu, mutta rataa opeteltiin toisella ponilla, jotta se jäi päähän. Vertsuhan siirtyi nyt superminirussi-luokasta minirussi-luokkaan eli 7-12v.

Esteet meni molemmilla ihan ok, Vertsu teki ohjausvirheen yhdelle esteelle, jolloin poni pyyhkäisi ohi, mutta muuten ihan reipas rata. Viljalla poni oli jo todella väsynyt ja kulki h-i-t-a-a-s-t-i. Näkyi kyllä kuinka Vilja ratsasti eteen, mutta reaktiota ei vaan tullut. Liedossa on huomattavasti pehmeämpi kenttä kuin meillä kotona ja lisäksi takana oli reilu 3h koppimatka, joten poni oli syystäkin väsynyt. Vilja pääsi kuitenkin sijoille ja ihan muutaman sekunnin nopeammalla ajalla olisi ollut toisenakin. Nyt oli sijalla viisi (jos oikein muistan, tai seitsemän), voittajan aikaa ei olisi varmaan pystynyt lyömään edes hyvänä päivänä. Russiratsukoista oli neljäs, Veronica oli omassa sarjassaan viides.

Seuraavan päivänä oli edessä koulukoitos. Hoideltiin poni lainakarsinaan ja jätettiin eväät karsinan eteen, kun tallilta lupasivat ne ystävällisesti antaa illalla ja aamulla, niin meidän ei tarvinut huolehtia. Toiset jatkoi hotelliin yöksi ja mä palasin takaisin kotiin, kun seuraavalle päivälle osui kummipojan rippijuhlat. Kuinka kaikki tapahtumat voikin osua yhdelle viikonlopulle?
Katinka oli seuraavana päivänä Veronican radan jälkeen vähän innostunut turhasti lähellä tarhailevasta oriista ja palannut nuoruuden päiviinsä. Viljaa se oli retuuttanut perässään kunnes Anne ehti apuun ja muutenkin ollut ihan idiootti käsitellä. Anne joutui itse varustamaan sen Viljan rataa varten (noiden ratojen välissä oli pari tuntia) ja sanoi että melko hankalaa oli, lapsilla ei ollut mitään jakoa käsittelyssä. Ratsastaessa osasi kuitenkin käyttäytyä ja hyytyi kyllä taas perinteiseen tapaan kouluradalle. Vilja ratsasti kuitenkin siistit tiet (ja ne hyvät kulmat!) ja napsi prosentteja 64 ja risat. Ihan hyvin ekasta b-ohjelmasta, vaikka skaala olikin ehkä himpun löysä. Vertsu nosti koululla sijoitustaan ja lopulta molemmat oli sarjoissaan neljänsiä, ei ollenkaan hullummin, kun molemmat kuitenkin on sarjojensa nuorimpia, kisaten siis vanhempia (ja todennäköisesti vuosissa enemmän ratsastaneita) vastaan. Ensi vuonna uudestaan.

vähän meinaa painua kuolaimen allekin silloin tällöin

Sunnuntai-iltana myöhään meillä oli vielä Katin valkku, jossa Musta oli ihan mielettömän hyvä! Väistöt ja taivutukset on aina sopineet harjoitteina sille ja nyt sen sai todella ryhdistymään alkuverkka pohkeenväistöissä. Se oli muutenkin rento heti alusta alkaen ja kulki selän läpi hyvin, mikä yleensä on vaikeaa. Laukkaharjoitteetkin sujui hyvin, en vaan enää tätä kirjoittaessani oikeasti muista mitä kaikkea tehtiin. Mimmi oli Sanin kanssa kolmantena mukana, kun ilta meni niin myöhäiseksi, että jätettiin Vellon ja Sanin ryhmä pois. Sanilla oli laukassa vaan omat tehtävänsä, kun se on sen verran nuorempi ja vähemmän ratsastettu kuin Musta ja Oromis.

Mulla ei valitettavasti russikisoista oikein ole kuvia, kun luulin unohtaneeni kameran akun, vaikka se sitten lopulta oli kameralaukussa laturin kanssa..

Kyllä se pompata osaa.. huomatkaa ilmavara, ettei vaan osu puomeihin..