Varahevospalvelusta päivää

Vello on liikuskellut aika kevyesti nyt viikon ja oli mielestäni vielä keskiviikkona ja torstaina vähän turhan jäykkä takaa, joten en lähtenyt sillä hyppäämään perjantaina Sepon valmennukseen Takkulaan. Onneksi on varahevonen Musta!
Olihan se vähän hassua mennä tuollaisella konkarilla nuorten hevosten ryhmään, varsinkin kun tällä kerralla siellä oikeasti oli mukana niitä hevosia, joilla oli hypätty vasta muutamia kertoja. Me toimittiinkin sitten Mustan kanssa malliratsukkona miten tehtävät tulisi suorittaa (muun muassa laukkojen osalta, Musta kun tulee aina myötälaukalla alas jos ratsastaja tietää mihin on menossa seuraavaksi eikä häiritse hypyssä).

Verkka suoritettiin melko itsenäisesti, ravissa askeleen muutoksia ja ympyröitä sekä laukassa samaa. Mustalla varsinkin on hyvä laukassa ratsastaa sitä reilusti eteen kevyessä istunnassa, mielellään vaikka vähän pidemmällä kaulallakin, olettaen että se ei ole riekkutuulella, jolloin se tuossa vaiheessa rupeaa pukittelemaan.

ratapiirros

Ihan aluksi tulimme kuvassa olevaa ristikkoa oikeassa kierroksessa ravilla. Ristikon edessä oli ravipuomi, joka jäi Mustalle vähän pitkäksi, mutta urheasti poni ylitti ristikon vaaditulla askeleella. Muutaman kerran ristikkoa ravilla ja sen jälkeen ilman puomia laukassa. Päivän teema oli erilaiset linjat. Ja koska kyseessä oli nuoret hevoset, oli okserikin ensiksi ihan pystynä ja okserinkin kanssa laitettiin vielä apupuomi sivulle.
Ensimmäinen linja oli tuo suora linja pystyltä okserille, pysty-pysty kaarevaa tultiin molemmista suunnista ja vielä lisäksi tultiin ristikolta okserille (ristikkokin siinä vaiheessa jo pystynä). Lopuksi vielä pienenä ratana näitä linjoja. Rata alkoi pysty-okseri linjalta, jonka jälkeen tehtiin päätyyn iso ympyrä ja sen jälkeen vasta tuolle pysty-pysty kaarevalle (tuohon ekalle pystylle piti tulla jo ennen kulmaa, joten se oli nuorille melko haastava käännös ja sen takia tuo pääty-ympyrä), sieltä sitten tuolle ristikko-okseri kaarevalle. Musta otti kyllä vikalle okserille pikkuaskeleen, vaikka sitä edeltävä pysty oli tosi hyvä ja iso hyppy, Anne naureskelikin että sait mennä aika mukavuusalueella, Robby ei olisi ikinä hyväksynyt Mustalta tuota pikkuaskelta (tai ainakaan multa). Mustalla oli tosiaan kaikki laukat aina kohdallaan ja kehuja saatiin hyvistä teistä eli jatkettiin riittävästi esteiden jälkeen suoraan eikä oiottu muutenkaan. Jotain sentään jäänyt päähän vuosien saatossa eri valmennuksista. Ei ole tainnut yhtäkään valmentajaa olla, kuka olisi sallinut oikomisen (ellei se ole ollut harjoituksen tarkoitus), vaan kaikki on eri voimakkuuksilla painottaneet hyvien teiden merkitystä. Kisoissa voi sitten oikoa mielensä mukaan..

mihinkään liittymätön, kesähaaveilu kuva Mustasta

Mustan mukana olo Vellon asemesta teki myös reissustamme ehkä aavistuksen nopeamman. Musta kun käveli pimeäänkin koppiin ihan noin vaan (jostain syystä kopin sisävalo ei toiminut ja kello oli jo yli yhdeksän illalla), jolloin Kisukin tuli melko helposti kyytiin ja päästiin melkein inhimilliseen aikaan kotiin. Perjantai-ilta, joten ei siinä muuta kiirettä kuin että seuraavalle aamulle oli sovittu kouluvalkku kahdeksaksi ja vielä samana päivänä piti lähteä ennen puolta päivää ajamaan Helsinkiin ja laivalla kohti Tallinnaa pikalomalle TIHSiin.

Tallinnan vanhan kaupungin muurilla, tää somelokki vaan tepasteli tyytyväisenä ihmisten kuvattavana.

Vello oli seuraavana aamunakin vielä melko jäykkä ja otti vasemmalla takasella lyhyempää askelta. Päätettiin kuitenkin Katin kanssa että kokeillaan paraneeko liikkeessä, kun sanoin ettei se ainakaan huonommaksi ole mennyt kun olen maastoillut. Tehtiin todella pitkään ensin käynnissä vain venytystä eteen alas niin, että myös selkä lähtisi venymään ja askel sitä myöten saisi pituutta ilman vauhdin kiihtymistä. Vauhti piti muutenkin pitää rauhallisena ja vaikka mitä tapahtui niin venytys jatkui. Vellolle tuo venytys ei ole mikään helppo juttu, mutta pikku hiljaa se siitä alkoi venyä. Hyvin loivia kaaria ja asetuksen vaihteluita hyväksi käyttäen sen sai pikku hiljaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Sitten mukaan pikku hiljaa hyvin rauhallinen ravi venytyksessä ja siirtymissä piti myös pysyä venytyksessä mikä olikin varmasti kaikkein vaikeinta. Vello muutenkin tuppaa jännittymään varsinkin ekoissa ravisiirtymissä, joten tehtävä tuntui ekstra haasteelliselta. Helpoiten se tuntui vähän yllättäen onnistuvan vasta-asetuksessa hyvin loivalla kaarella. Kati myös sanoi, että nyt pitää antaa sille anteeksi jos se kiihdyttää askeliaan, koska sillä ihan selkeästi on vähän jumia ja tärkeintä on saada se venymään, niin ei vaan voida vaatia kaikkea kerralla ja tällä kertaa se pieni kiihdytys askelissa ennen siirtymää oli pienempi paha kuin mahdollinen jännittyminen. Vello alkoi ravissakin venyä ihan kivasti, hyvin huomasi koska sille tuli hankala paikka ja venyminen oikeasti tuntui jossain, koska silloin se vähän hätääntyi. Onneksi olin itse kerrankin hereillä, tarkkana ja valmiina, niin sain sille kerrottua ettei mitään hätää ja voit jatkaa venymistä. Näin saatiin oikeasti niitä paikkoja vähän auki ja hevosen liikkuminen ja sitä kautta venyttely onkin paljon tehokkaampaa kuin mikään hieronta. Toki hieronta on tärkeä osa, jos jumit ovat päässeet pahoiksi, jotta voidaan päästä siihen tilanteeseen että hevosen olisi mahdollista lähteä venyttämään itse ilman hirmuista kipua. Vellon askel kuitenkin normalisoitui hyvin ja liikkumine parani tunnin myötä, joten liikkuminen oli oikein paikoillaan ja tällä jatketaan. Ehkä sitä pääsee vielä hyppäämään viikon päästä Takkulaan.