Kuravalkku

Perjantai olikin tallin osalta oikea hulina päivä. Kengittäjä tuli laittamaan muutamaa hevosta ja samaan aikaan pyöri tunnit, joten käytävällä oli menoa melkein koko ajan. Aloitettiin Ruupen irtokengän lyömisellä ja jatkettiin Katinkaan, joka oli vähän normaalia nopeampi laittaa, kun kengät oli jo valmiiksi pois. Siltä otettiin kengittäjän viimeksi käydessä kengät pois, jotta se pysyisi talvikelilläkin pystyssä. Kaviot oli vähän kerinnyt lyhentyä, mutta ei onneksi liikaa ja saatiin hyvin kengät kiinni. Katinka oli aika nätisti, välillähän se tuppaa vähän häsläämään kengittäessä. Samuli on onneksi sellainen rauhallinen (mutta tarvittaessa osaa olla napakka jos hevonen ihan hölmöilee) ja pitää esimerkiksi Katinkan jalkaa melko alhaalla mikä on ponille mukavaa (Samulin selälle ei ehkä niinkään).
Katinkan jälkeen vuoltiin Kisu, jotta saisin sen Vellon kanssa pihattoon pois jaloista. En kuitenkaan sitten vienyt kun Anne kävi sanomassa että kentällä pysyy sittenkin paremmin pystyssä ilman kenkiä kuin kengällisillä (tilsat). Päätinkin ottaa Vellon Katin valkkuun, vaikka ensin ajattelin että menisin Mustalla.
Kisun jälkeen oli vuorossa Klaps, joka saatiin valmiiksi juuri ennen kuin tunti alkoi, mihin se oli menossa. Sitten olikin vuorossa Musta. Samuli sai naputeltua "kierteet" paikoilleen, mutta ongelma olikin se, että ne jäi kuitenkin niin alas, ettei mun hokit ylttäneet niihin. Sain siis hokit vain kannoille ja tein jonkinlaiset patenttiratkaisun kärkireikiin (pumpulia ja jeesusteippiä), jotta ne pysyisivät auki. Eli seuraavana päivänä kaupunkiin ostamaan pidemmillä kierteillä olevia hokkeja. Paitsi, että illalla totesin ettei lauantaina ole mikään heppatavarakauppa auki ja en tarvitse sataa kappaletta nyt noita hokkeja, joten en viitsinyt niiden takia sitten Puuiloonkaan ajella..
Mustan jälkeen laitettiin vielä nopeasti Oromikselle tilsakumit etusiin, samaan aikaan kun mä valmistelin sitä ja Velloa Katin valkkua varten. Ja juoksin vielä välissä pihatollekin viemään Kisua ja Ruupea sekä sulkemaan väliaidan portin. Yön sateiden takia lumet taas suli ja hevoset oli pakko sulkea pois pellolta, jossa ne oli edellispäivän saaneet olla.

tässä näkyy, kuinka ns. syvälle nuo kierteet jäi.. ei tosiaan ylttänyt lyhytkantainen hokki

Vellolla tulee aina hiki.. kuva on tosin saman viikon sunnuntailta, perjantaina taisi naamakin olla kurassa..

Vello oli yllättävän rento jo heti alkukävelyissä eli pystyin oikeasti kävelemään sillä melko pitkällä ohjalla ilman että se yritti kadota paikalta. Edellispäivän puurtaminen tuottanut tulosta vai olisiko se ihan oikeasti rentoutumassa ratsastuksessa? Sillä oli tosin pissahätä, mutta ei vaan saanut pissittyä kuin vasta välikävelyiden jälkeen.
Aloitettiin pohkeenväistöillä ravissa, vähän keskilinjan jälkeen käännettiin linjan suuntaisesti, josta väistö uralle. Heti väistön jälkeen tehtiin voltti. Aluksi Vellon kanssa oli paljolti rentouden hakemista, jotta raviin löytyisi tahti. Vello ei todellakaan ole luonnostaan hyvässä tahdissa, vaan heti jännittyessään sen tahti katoaa tyystiin ja ravista tulee lyhyttä ja jopa töksähtelevää. Voltit auttoi paljon, kun silloin mun oli pakko ratsastaa avut läpi kunnolla. Väistötkin alkoi sujumaan rennommalla hevosella ja oli kiva ratsastaa kun tahti löytyi. Raviinkin tuli siihen kuuluva liitovaihe. Tärkeintä tehtävässä oli hyvä ravi ja sen tasainen tahti. Anne teki enemmän kokoamisia ja siirtymiä takaisin harjoitusraviin ja mä hain Vellolle rentoutta ja pitkää kaulaa (sekä liikkuvuutta kaulaan ja sitä myöden niskaan -> koko kroppaan). Pohja oli aika märkä ja ehkä vähän epämiellyttävä aluksi Vellon mielestä, mutta kun se huomasi voivansa liikkua hyvin alkoi se rentoutua kunnolla. Kaulan ojentaminen on sille tosi vaikeaa, eihän sen kaulalla kovin paljon pituutta muutenkaan ole ja sitä on varmasti jo ennen mulle tuloaan ratsastettu lähinnä pakettiin, kun se on niin isosti reagoiva. Vaikeaa se on itsellekin vain antaa sille tilaa, kun se helposti käyttää sen väärin. Teimme väistöjä molempiin suuntiin ja sen jälkeen jäimme pääty-ympyrälle työstämään ravia. Ympyrällä mun on itseni helpompi vähän lintsata, joten en yleensä yksikseni paljon ympyrällä mene vaan mielummin vaikka sitä neliötä mitä edellispäivänäkin.

Annen jo ruvetessa tekemään välikäyntejä me tehtiin Vellon kanssa muutama peruutus. Kati kun sattui kysymään, että miten Vello peruuttaa ja mä rupesin muistelemaan etten oo tainu juuri peruutuksia nyt tehdäkään. Eli ihan vaan peruutus, mutta niin kauan taaksepäin (välillä sai pysähtyä kyllä, mutta ei mennä eteenpäin) että hevonen uskalsi rentoutua. Ja samalla mun piti ratsastaa sitä kaulaa pitkäksi. Aivothan siinä meinasi alkuun mennä solmuun ja ensin päästinkin liian pian pois peruutuksesta ja vähän niin kuin ryntäämään eteenpäin (jonka taidon Vello kyllä osaa), vaikka siis ihan käynnillä lähtikin. Toinen yrittämä olikin jo sitten ihan hyvä ja onnistui se kaulankin pidentäminen ja hevonen rentoutui. Se jopa pärski peruutuksen jälkeen, mitä ei kovin usein ratsastaessa tee, kun on yleensä niin kovin jännittynyt. Kävelyiden jälkeen siirryttiin vielä tekemään laukkaa ympyrällä eli pieni kokoaminen ja siitä siirtymä laukkaan. Laukassa leikittelyä sen verran, että hevosen rentous löytyi (meillä Vellon kanssa) ja vähän kootusta laukasta hyvä siirtyminen raviin. Parhaimmillaanhan hevonen on heti valmis nostamaan uuden laukan, koska tulee niin hyvässä tasapainossa raviin. Vellon kanssa se kyllä ottaa useamman yrityksen, varsinkin oikeasta laukasta mun on tosi vaikea saada se hyvässä tasapainossa rauhalliseen raviin, tosin nykyään se jää jo ihan parin askeleen jälkeen hyvään raviin eli parannusta on tapahtunut.

Onni on nahkavyö..

Valkun jälkeen totesin Vellon olevan puoleen vatsaan asti ihan kurassa, onneksi sen satulavyö on nahkainen, joten sen puhdistaminen oli melko helppoa, kankaisten kanssa täytyy aina odotella kuivumista että saa puhtaaksi jos ei halua joka kerta pestä ihan kunnolla (jolloin kuivuminen taas vie kauemmin). Tunsin kyllä ratsastaessakin välillä kuinka kura roiskui kengille asti, mikä on Vellon kanssa aika harvinaista kun mun jalat jää niin ylös.

Ihan viimeiseksi illalla kävin vielä Mustalla ratsastamassa meidän ns. citymaastoa eli kenttää ja taloa ympäri. Siinä tulee vähän ylä- ja alamäkeä ja se on sen verran valaistu, että näkee aika lailla koko ajan edes jotenkin (pihavalot ja sitten tarhoilla on valo iltaisin). Aika paljon ravailin pitkällä matalalla kaulalla, ylämäissä oikein tunsi kuinka joutui tekemään takasilla ja selällä töitä kun ei vaan saanutkaan tohottaa pää ylhäällä ja vauhdilla. Jonkin verran tein väistöjä sekä käynnissä että ravissa ja ihan muutamia lyhyitä laukkapätkiä myös. Kuitenkin niin, että Musta joutui koko ajan työskentelemään selän läpi ja kantamaan itsensä.

Myrskytuulia

Tai ainakin kovia puuskia..

Tiistaina marraskuun loppupuolella meillä madotettiin hevoset. Anne madotti harjoittelijan kanssa Katinkan ja Mustan, mutta Vellon madotin itse. Se kun välillä lähtee siinä tilanteessa aika voimalla taaksepäin, niin se on helpompi hoitaa tallissa, esimerkiksi karsinassa, kuin pihatossa jossa peruuttelua ei pysty estämään.
Ratsastin aluksi Mustan kentällä, ura oli melko ok, mutta Mustalla jäi aika paljon tilsaa hiekka-lumi sekoitteesta, joten menin vain käyntiä ja ravia enkä ottanut laukkaa ollenkaan. Vaatimuksena kuitenkin oli selänläpi työskentely ja itsensä kantaminen. Väistöjä ei oikein pystynyt pelkkää uraa käyttämällä tekemään, joten käytin loivia avoja notkisteluun ja suoristamiseen. Siirtymät ovat parantuneet taas lähes normaalille tasolle eikä Mustalla tule heti tarvetta yrittää juosta alta pois tai nostaa päätä taivaisiin siirtymässä.
Vellon kanssa menimme Annen tunnille, jossa myös aiheena avotaivutukset. Vello on vielä kengätön, joten sille pohja oli hyvä. Avoa piti tehdä tosi loivana, muuten Vello yritti pullauttaa vain ulkolavan pois ja juosta pois tehtävästä. Loppupäässä alkoikin sujua. Teimme myös paljon voltteja tunnin aikana, joissa oikein keskityin käyttämään ulkoapuja, erityisesti pohjetta nyt, kun Vello alkaa sitä jo sietää hyvin ilman karkuun juoksemista. Vello käyttäytyi muutenkin aika nätisti, vaikka oli jo pimeää (valot on kyllä kentällä, mutta kuitenkin) ja kentällä oli muitakin ratsukoita. Muutaman kerran se otti vähän pyrähdys-yrityksiä kun joku tuli ihan lähelle (takaapäin), varsinkin laukassa. Maastossa se sietää hyvin, että joku tulee ihan takana, mutta kentällä toi toisten hevosten liiallinen läheisyys on vielä vähän haasteellista. Mutta tässähän se koko ajan oppii. Vasen laukka on taas pitkään ollut haasteellista nostaa suorana ja jatkaa suorana, Vello mielellään heittää pepun vasemmalle nostossa, vaikka en juuri käyttäisikään ulkopohjetta ja siitä suoristaminen on melkoisen vaikeaa. Muutaman kerran vaihtoi jopa oikeaan laukkaan kun kunnolla rupesin vaatimaan suoristumista. Viimeiset kerrat onnistui jo melko hyvin. Maastossakin tuo ongelma ilmenee, varsinkin jos on joku edessä, jolloin Vellolle saattaa tulla vähän kiire nostaa laukkaa kun kaveri menee jo.

Musta lenkin jälkeen

Keskiviikkona Musta ja Katinka meni lasten alkeistunnilla ja Vellon vain juoksutin kevyesti alakentän vieressä olevalla lumisella kohdalla.

Torstaina oli kunnon tuulinen päivä. Päivällä töissä en tuulta vielä niinkään huomannut, mutta iltapäivällä mitä lähemmäksi kotia tulin ja tallilla ei voinut olla huomaamatta. Rohkeasti kuitenkin lähdin Vellon kanssa kentällä, vaikka en ollut ihan varma mitä se tuulesta sanoo. Kyllähän se muutaman kerran yritti häippästä kun oikein puhalsi eikä se myöskään tykännyt oikein mennä vastatuuleen vaan silloin vauhti hidastui ja yritti siirtyä käyntiin. Muutaman kerran oli oikein kunnon puuskia, jotka sopivasta kulmasta tullessaan heilautti jopa Velloa ja varsinkin mua siellä selässä. Jäin työskentelemään kentän keskelle isolle neliölle, mutta niin, että neliön kulmat oli pitkien sivujen kohdalla ja suorat sivut oli ns. kentän kulmien kohdalla eli ei siis ollut aikaa apuna missään suoralla sivulla. Näin jouduin oikeasti itse ratsastamaan ne suoratkin sivut. Tämä on mulle tosi tehokas kuvio, kun joudun oikeasti keskittymään, niin hahaa, kummasti tulee se hevonenkin avuille kun ei vaan voi matkustella. Vello tarvitsee aika vahvasti pohjetta, mutta jos vaan posottelee suoraan, niin se ottaa sen pohkeen enemmänkin eteenajavana, jolloin sitä ei niinkään tule käytettyä. Mutta kun oli aika lyhyet suorat ja melko tiukat kulmat (varsinkin käynnissä), niin oli vaan pakko käyttää niitä pohkeita. Vello oli monessa pätkässä rento, mutta liekö sitten tuulen vaikutusta vai ratsastajassa vika, niin monesti kyllä oli myös vähemmän rento. Pääasia kuitenkin, että selvittiin hengissä sieltä tuulesta ja Vello pääsi töihin, jotta olisi seuraavan päivän valkussa helpompi lähteä työstämään jo alusta lähtien.

Hämärä myrskypäiväkuva kännykällä.. kuvassa Vello :D

Mustan vain juoksutin, kun en viitsinyt enää toisella hevosella siellä tuulessa heilua. Mustalla olikin vähän meno päällä ja vaikka vähän jäi tilsaa, niin ei näyttänyt sen menoa häiritsevän kun ei kukaan ollut selässä häiritsemässä tasapainoa. Raviakin lähti kauhomaan ihan kiitettävällä vauhdilla, mutta laukassa varsinkin sai hillukohtauksia. Muutamat pukitkin lensi ja aina kun vähän meinasi tulla liukkaampi kohta tai jokin horjahdus pohjan takia, niin Musta vaan lisäsi kaasua ja oli oikein kiukkuisen näköinen. Sen pääkoppa tarvitsisi kyllä kunnon laukkamaastoilut. Onneksi kengittäjä oli tulossa seuraavana päivänä, niin saa Mustallekin hokit alle. Tuo duplo-kenkähän on siitä kiva, että se ei lumella ole oikeastaan yhtään liukas vaan vastaa aika lailla kengätöntä kaviota. Se on muovisekoitetta ja lisäksi sen pohja on kuvioitu, vähän samaan tyyliin kuin joissain ihmisten vaelluskengissä. Eli se pysyi hyvin pystyssä tuolla lumipohjalla vaikka ei ollut hokkeja. Ainoa asia mikä häiritsi oli hetkittäin kertyvät tilsat. Sen takia sille talveksi tuleekin umpipohjalliset duplot, joiden toivon estävän tilsan kertymisen.