Tuplavalkku

Elokuu lähenee loppuaan ja tiistaina oli kuukauden viimeinen estevalmennus. Töiden vaatiessa taas veroaan jäi Vellon liikutus aika onnettomaksi edellisen valkun jälkeen ja se olikin aika reaktiivinen valkun alussa. Osittain johtui varmasti myös tuulesta, mutta turhan kevyellä liikutuksella oli myös iso osansa asiassa.
Valkku meni kuitenkin hyvin. Otettiin verkaksi ihan pikku pystylle simppeli hyppy, johon ensin Kisu kielsi ja myös Vello kielsi ekalla kerralla. En mielestäni edes heittänyt ohjia pois eikä se ollut epäröivä estettä lähestyessä, en siis yhtään tiedä miksi se siihen niin järkyttyneenä pysähtyi. Tultiin este vielä loivassa kaarteessa eli tiekään ei ollut mitenkään erityisen jyrkkä. Eli molemmat tuli sitten uudestaan ja nyt hypytkin oli ihan normaalit. Tämän jälkeen otettiin kolmen ristikon innari-sarjaa muutamaan kertaan ja molemmista suunnista (ratapiirroksessa sarjan paikalla eli okserista siirrettiin yhdet tolpat ja puomit keskimmäiseksi ristikoksi). Oikeasta alareunasta (kuvasta katsoen) tultaessa jatkettiin vielä vasemmalle pystylle, joka me ratapiirroksesta poiketen oltiin rakennettu sarjan pystyn toiselle puolelle eli enemmänkin siihen pystyn ja okserin väliin, ja siitä vielä päädyn ja tiukan käännöksen kautta toiselle pystylle. Meidän kenttä on lyhyempi kuin noissa Robbyn lähettämissä ratapiirroksissa, niin oli pakko soveltaa, jotta Kisukin mahtuu kääntymään. Se on kuitenkin vasta neljä, niin ei voi odottaa sen tekevän vielä ihan kaikkein tiukimpiä käännöksiä. Toisessa päädyssä olevat pystyt oli todella lähellä päätyä eli tiet oli tiukat. Robby vielä siirsi niitä pari metriä lähemmäs päätyä kuin mitä me oltiin rakennettu.
 Ristikot ja kaksi pystyä tultiin vielä uudestaan, mutta niin, että toisen pystyn jälkeen jatkettiin taas päätyyn ja tultiin pystyt uudestaan samalla tavalla. Mä jouduin kyllä tulemaan niitä varmaan jonkun 4-5 kertaa (molempia) ennen kuin ne onnistui molemmat yhtä hyvin. Vasen käännös oli aina hyvä, mutta oikean kanssa oli jotenkin ongelmia, jäin aina joko liian kauas tai tulin juureen tai sit ei vaan käännös onnistunut ollenkaan hyvin.

sori huono kuva, bloggeri ei suostu lisäämään tiedostoa suoraan, joten olen todennut helpoimmaksi ottaa kuvan kännykällä tietokoneen ruudulta.. meillä tosiaan tuo kaikkein vasemmalla olevin pysty oli siirretty viistosti kohti oikeaa alakulmaa niin, että oli tuon sarjan pystyn toisella puolella. Ja okserit eivät olleet aivan noin lähekkäin.

Kun vihdoin Robby oli tyytyväinen molempien suorituksiin, niin siirryttiin vasemman kautta tulevalle tiukalle käännökselle ja siitä kaareva linja okserille. Meille sai tulla normaalilaukalla se kuusi askelta vähän isommin kaartaen, mutta mun ei tarvinut keskittyä siihen laskemiseen. Kisun taas piti liikkua sen verran eteen pystyn jälkeen, jotta se pääsi viidellä. Tän jälkeen käveltiin hetki, kun Robby rakensi ristikot takaisin okseriksi. Puomin nostelija-apu olis kyllä ihan jees.. Ratapiirrokseen ei ollu mitään metrimäärää merkitty, mutta tarkoitus oli olla yksi askel ja Robby tais laittaa siihen jonkun 6,5 metriä eli Kisulle sellainen ihan aavistuksen nafti eli sai tulla ihan rauhassa ja Vello pystyi tulemaan helposti, vaikka eka hyppy olisikin jäänyt vähän lyhyeksi. Sarjat on aina ollu mulle vaikeita ja niitä on treenattu ihan liian vähän. Siis innarit menee ja jumppasarjat, mutta tollaset perus 1-2 askeleen sarjat.. varsinkin kahden askeleen pysty-okseri -sarja on mulle kaikkein pahin. En osaa siinä tilanteessa jotenkin laskea siihen kahteen, en käsitä miksi. Ja ton pitäis kuulemma olla se kaikista helpoin. Tää sarja nyt meni ihan hyvin, Vello kun liikkuu niin hyvin itse eteen ja imee esteille, että se helpottaa muakin.
Lopuksi tultiin rataa, joka alkoi oikeassa kierroksessa tiukalla käännöksellä pystylle, josta kaareva vasemmalle pystylle (sarjan välissä). Taas melko tiukka kaarre oikealle ja pysty-okseri -sarja, josta vasemalle ja tiukan tien kautta pysty-okseri -linjalle. Täältä vielä oikealle ja eka este toisesta suunnasta eli pitkällä lähestymisellä. Ekalla radalla mulla tuli sarjalle vähän huono hyppy ja jäin auttamaan Velloa liikaa ja liian pystyyn. Pää jo hetken mietti ylimääräsen askeleen ottamista, mutta hevonen onneksi ei eikä mun jalatkaan, vaikka vartalo ei ollutkaan ihan tarpeeksi menossa. Vasemmalle käännös taas hyvin ja vikalle tultiin jotenkin räpeltäen. Pikku palaute Robbyltä, kuinka munkin pitää olla menossa ettei hevonen jossain vaiheessa rupea epäröimään tälläisillä tehtävillä kun nyt menee tosi itsevarmasti vielä. Tokalla kertaa samalla radalla mulle tuli taas sarjalle samanlainen huono hyppy ekalle, mutta nyt vaan päätin olla menossa ja antaa hepan hoitaa itse sen ekan hypyn, jolloin koko homma sujui hyvin. Sama homma vikalla esteellä eli yritin olla auttamatta Velloa liikaa ja antaa sen huolehtia varsinaisesta hypystä tehden itse vain tasapainottavat puolipidätteen kolmisen askelta ennen hyppyä. Ekalla kiekalla otettiin tuo vika este alas kun tultiin niin huonosti. Pyysin vielä Robbyltä että voitaisko tästä lähtien ottaa jonkunlainen sarja joka kerta, kun niitä pitäis mun vähän harjoitella etten oo sitten kisoissa pulassa niiden kanssa.

joo, tota.. ei toi projekti oo viel oikein tuottanut tulosta xD

Puolustukseks täytyy kyl sanoa, että takajalan lepuutuksesta johtuen vatsa on oikein työntynyt kameraa kohti, mutta kyllähän sillä tota mahaa on ilman työntymisiäkin ja se kaikki oikeestaan roikkuu tuolla alhaalla, kyljet ei oo pullistunut niin kuin vaikka poneilla yleensä tapahtuu.

Kati oli tulossa vielä illalla pitämään kouluvalkkua, kun muut päivät ei tälle viikolle sopineet. Arvoin siinä pitkään, että menenkö ollenkaan ja kummalla hevosella, mutta päädyin lopulta sitten menemään Vellon kanssa. Se ehti lepäillä kolmisen tuntia karsinassa ja osan aikaa syöttelin ruohikolla. Musta oli väsyneemmän oloinen kuin Vello ja uskon, että sen kintereet ei olisi välttämättä tykänneet toisesta kunnon treenistä samalle päivälle. Olen muutenkin koonnut sitä nyt aika varovaisesti, jotta kintereet ei kipeydy. Ensi kuun lopussa on onneksi tulossa rokotus ja raspaus, niin samalla sitten piikitetään Mustan kintereet, jotta pääsee taas treenaamaan senkin kanssa kunnolla.
Vello oli vähän ihmeissään kun joutui toisen kerran kentälle lyhyen ajan sisään, sillä kun ei ole vielä tehty useampaa ratsastusta saman päivän aikana. Oli se myös hieman väsynyt, sekä henkisesti että fyysisesti, joka aiheutti jonkin verran turhaa pään viskomista. Aloitettiin taas keskikäynnistä isoja takaosakäännöksiä jotka sujui tällä kertaa jo vähän paremmin, vaikka en niitä kyllä ole ehtinyt Vellon kanssa harjoitella edellisen valkun jälkeen. Kun sain takapään hallintaan pääsin myös asettamaan, jolloin Vello meinasi taas punkea aluksi väärään suuntaan, mutta myöntyi lopulta taipumaan loivasti. Vasen oli taas mulle vaikeampi, kun en vaan jotenkin saa sitä oikeaa istuinluuta pysymään siellä satulassa tarpeeksi tiiviisti. Paino siirtyi Vellollakin ihan kivasti jo takasille ja sai vähän samaa tunnetta kuin Mustan kanssa tehdessä. Anne teki jo pienempää ja vaativammalla käännöksellä Oromiksen kanssa, mutta meille Vellon kanssa riitti, että takapää teki pienempää ympyrää ja asetus säilyi eli pysyin itse tasapainossa ja hevonen antoi ratsastaa itseään. Kun molemmat suunnat oli treenattu, otettiin laukkaa ja siinä pieniä voltteja samalla tunteella eli takapää ei saanut punkea ulos ja paino pitää pysyä takana. Varsinaisesi ei tarvinut sitä käännöstä vielä piruettityyppisesti tehdä, mutta vähän samaa fiilistä. Vello oli tosi vaikea laukassa, kun oli selvästi väsynyt, mutta saatiin ihan ok käännöksiä. Kati vielä sanoi, että mielummin isompi voltti, jonka se tekee oikein kuin että yrittää sille tähän hetkeen liian pientä ja hevonen valahtaa etupainoiseksi/puskee ulos. Koska Vello oli selkeästi kovin väsynyt jo laukkaamiseen, niin loppu jatkettiin ravissa. Ensin päädyssä ympyrällä takapäätä vähän pienemmälle reitille, asetus kohdilleen ja paino takasille. Tämä oli laukan jälkeen jo ihan helkutin paljon helpompaa. Kun homma toimi ympyrällä, niin siitä sitten uralle ja erittäin loivaa sulkua uraa pitkin. Vello pysyi tässä tosi pitkiä pätkiä rentona ja ravikin alkoi venymään ja mä pystyin jopa istumaan siinä! Kati sanoikin että ilmeisesti mun pitää jatkossakin ratsia se kaks kertaa päivässä, kun meni parasta ravia ikinä. Ehkä tossa lokakuun puolella lähetään kokeileen koulukisat ja katsomaan mitä Vello sanoo kouluaidoista (ja vielä enemmän tuomari-autosta).

Sunnuntaina on Takkulassa estekisat, jotka on samalla LR:n seuranmestaruudet ja sinne suunnataan taas vähän isommalla porukalla, kun mäkin sain kopin vuokralle. Katsotaan miten uus auto jaksaa kiskoa, kun uskollinen fiat poistui autuaammille baanoille. Ens viikolla on Robbyn valkun lisäksi Norilon estevalkku sunnuntaina ja torstaina ois mahdollista mennä Takkulaan Seppo Laineen estevalkkuun. Sekin kiinnostais kovasti ja tässä vähän pohdinkin jaksaisko Vello kolme hyppykertaa samaan viikkoon. Tai saanko mä koppia..