Takkulan kisat ja Seuran Estemestaruudet

Meidän tallilta lähti sunnuntaina Takkulaan vähän isompi porukka taas: Mun ja Vellon lisäksi Vilja Mustalla, Vertsu Epulla, Anne Foriolalla, Kia Oromiksella ja Paula Hurmalla. Kolme trailerillista kaviokkaita siis. Yhteensä 12 starttia, 8 sijoitusta (vain yhdellä radalla tuli yksi ohimeno, muuten kaikki radat puhtaita) ja näiden lisäksi neljä mitalia Seuran Estemestaruuksista (eli kaikki ketkä niihin osallistui). Mestaruuksista oli kyllä osassa sarjoissa aika vähän kisaajia, ties missä kaikki oli. Tässä kisat siis statistiikan osalta, Vellon (ja Mustan) suorituksiin voidaan syventyä vähän paremmin.

Molemmat mentiin 60cm ja 70cm. Itse vähän mietin tuota 80cm, mutta ajattelin että jos ovat tehneet vaikeammat radat mestaruuksien takia, niin en viitsi ekoja ulkopuolisia kasikymppejä sellaiseen tilanteeseen ottaa.. Sinänsä ihan hyvä päätös, kun Vellon liikutus jäi turhan vähäiselle ennen kisoja. Se olikin lievästi sanottuna melko haastava aluksi ratsastaa ja kun verkat oli kisakentällä koko luokka yhtä aikaa, niin se ohi vilistävien hevosten määrä (ja vierestä kuuluneet maiskutukset) ei ainakaan hommaa helpottaneet. Yhdessä vaiheessa Vello pelästyikin jotain ja lähti ihan hemmetinmoiseen kiitoon kohti toista kentän päätä. Onneksi oli hyvin tilaa ja pysähtyikin lopulta, mutta joo.. Yksi kanssa kilpailija jo kommentoi, että sulla onkin tollai viriilimpi poni :D
60cm rata oli kaikkea muuta kuin hyvä, liian usein oltiin ristilaukassa (eli epätasapainoisia hyppyjä) ja kääntäminen tämän takia vaikeaa. Otinkin toiseen vaiheeseen ajatuksen, että jos ei kerran lyhyitä teitä, niin sitten reippaampi vauhti. Oioin siellä missä pystyi, mutta ne kaikkein lyhyimmät tiet jäi kyllä käyttämättä. Vikalla esteellä meinas käydä vielä köpelösti, kun jäin arpomaan etäisyyttä ja olin hypyssä sitten vähän huonosti ja paino jäi liikaa toiselle puolelle. Vello otti vähän kilaria, mutta onneksi sain itseni keskelle hevosta nopeasti, niin Vello rauhoittui. Aika riitti silti kolmanneksi (eli ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi), kun Vilja kiilasi Mustan kanssa ohi lyhyemmillä teillä. Viljakin tosin otti toisen vaiheen ekalle ihan hirmu pitkän tien, kun oli vähän eksyksissä ajatuksissaan (unohti ekan vaiheen viimeisen esteen, mutta kuuli onneksi mun ohjehuudon ja oli menossa oikeaan suuntaan).

60cm oli myös Lahden Ratsastajien minimestaruus ja se on avoin kaikille. Joten siihen osallistuttiin samalla (kun ihan ei toi sennukorkeus 100cm meiltä vielä Vellon kanssa onnistu). Vilja sai siis hopeaa ja mä pronssia.

Seiskakympissä oli sama rata, tosin arvostelulla A.2.0, joten skipattiin kävely. Verkassa vielä mallailin linjaa vitoselta kutoselle (vaihtoehto hypätä suoraan ja kiertää oikean kautta yläkuvassa näkyvä turkoosi okseri tai hypätä vitonen vinosti ja mennä kutoselle vasemman kautta ja vähän tiukemmalla kaarteella, kutonen siis tuo RTV-okseri, jonka merkkiliput muuten oli väärinpäin). Muutama muukin tuon tien valitsi, tosin he tekivät hypyn suorempana ja kääntivät sen jälkeen enemmän ja nopeasti oikealle (vitosen 'jälkeen' vähän takana oli toinen este, joten käännöksen piti olla todella nopea), mutta vielä enemmän aikaa säästi kun hyppäsi vinosti (niin kuin minä ja Kia teimme). Vilja yritti samaa vinoa lähestymistä, mutta tuli jo ihan liian vinosti ja ratsasti siis ohi. Musta ei edes tajunnut että sen olisi pitänyt millään sitä hypätä, joten hevosen osalta se ei varsinaisesti ollut kielto. Tässä luokassa kaikki palkintosijat menivätkin meidän porukalle Kian ollessa nopein, me Vellon kanssa toisena ja Vertsu Epulla kolmantena. Eli saatiin Vellon kanssa meidän eka sijoitus. Kyllähän mä tiesin että siitä nopeutta löytyy ja tällä kertaa pysyi kaikki puomitkin ylhäällä ja hevonen toimi radalla hienosti. Olin siis tosi tyytyväinen. Vello ei kyllä antanut laittaa ruusuketta päähänsä, mutta menihän se tossa martsassakin.

Vertsu ja Kia otti vielä kasikympissä ykkös- ja kolmossijat ja Vertsu ponimestaruus kultaa. Anne taas voitti 90cm ja oli metrissä toinen ja sai sennumestaruudessa kultaa. Kaiken kaikkiaan aika voittoisa kisapäivä meidän tiimille. Radat ei olleet ihan helppoja, mutta silti suoritettavissa ja kaikki tekikin hyvät radat. Anne oli kyllä melkoisen mairealla ilmeellä katsellessaan seiskakympin palkintojen jakoa ja sieti kyllä ollakin, kovan työn on tehnyt meitä opettaessaan.

Musta on niin uljaan näköinen!