Projekti käyntiin

Eli Vellon vatsan pienennys.

Lauantaina harjailin Velloa oikein ajan kanssa, autellen siinä sivussa tuntilaisille hevosia kuntoon ja pois. Vello on ihan himo piehtaroimaan ja aina se löytää sen likaisimman kohdan, laitumellakin sen paikan missä varmasti vähiten kasvaa ruohoa eli multa pöllyää eniten. Ja kun se junttaantuu sinne karvan juureen niin.. Oikeasti se ei lähde sieltä edes pesemällä pois, on niin helkutin turhauttavaa. Parhaiten sen saa kun kunnolla pöllyttää metallisualla ja sen jälkeen vaan harjaa ja harjaa. Sitten hikoiluttaa kunnolla ja sen jälkeen pesee. Tämän kun toistaa parina päivänä, niin voi olla taas ihan puhdas hepolainen, olettaen ettei se siinä välissä käy taas kieriskelemässä jossain. Onneksi oli vähän sateisia päiviä, joten en tuntenut niin suuria omantunnon tuskia paketoidessani Vellon sadeloimen alle pariksi päiväksi saadakseni sen oikeasti puhtaaksi. Likaisen hevosen klippaus on meinaan ihan tuhoon tuomittu yritys, ainakin mun klipperillä.

Lauantaina hoidettiin hikoilu siis reilun tunnin maastolla ja Vellohan hikoili, vaikka menikin tosi rentona. Yllättävän rentona, kun ei ole edes pitkään aikaan maastoiltu. Annoin sen ravata ja laukata melko matalana ja se jopa venytti sitä turpaansa eteenpäin. Vellon kaula kun ei mikään kaikkein pisin ole ja se sitä mielellään vielä rutistaa kasaan, niin edes vähäinen venyminen kaulaosastolla on aina positiivinen juttu ja varsinkin kun se turpa lähti etummaiseksi eikä venyminen ollut vain alaspäin suuntautunutta. Muutamassa kohdassa oli vähän epäileväinen, mutta yhtään stoppia ei tullut vaan askellaji jatkui pyydetyssä eteenpäin, vaikkakin hieman jännittyneesti paikka paikoin.

Sunnuntaina uusittiin maastoreissu ja otettiin mukaan Vilja Katinkalla. Ennen maastoa klippasin Vellolle leveän vauhtiraidan, saman tyyppisesti kuin kesäisin olen Katinkalle klipannut, mutta jätin selän päälle leveämmälti karvaa ja annoin karva-alueen jatkua vähän pidemmälle kaulalle. Vasemman kaulan sain klipattua tosi nätisti, oikealla puolella Vello vähän jännitti ja posken rajasta ei tullut niin nätti. Valkoisessa karvassa se ei vaan erotu niin rumasti, joten annoin olla. Vellolle tämä oli vasta toinen klippaus ikinä, joten se suoriutui osastaan todella nätisti. Veikkaan että karvaa jäi myös osittain mahan alle, sinne kun on niin vaikea oikeasti nähdä (kun se on niin leveä!) enkä tarkoituksellisesti ollut niin pikkutarkka Samoin etusten väliin jäi pieni kaistale karvaa, kun en ruvennut nostelemaan jalkoja. Lähinnä tarkoitus oli saada kylkiä ja kaulaa vähän paljaammaksi, jotta hikoilu hieman helpottuisi.

Kännykkäkuva nakutetusta Vellosta, saparot on vaan kaulan klippauksen helpottamiseksi.

Maastossa Vello oli aluksi ihme kyttäily päällä, varsinkin ottaen huomioon sen, että edellispäivänä käytiin samaa lenkkiä. Lähti sen kulku lopulta rullaamaan, pätkä kokeiltiin Katinka edellä, mutta Vello vissiin kyllästyi kun se sipsutti niin hitaasti. Käytiin myös tienpätkällä, jossa en muistaakseni ole Vellon kanssa käynyt, ainakaan tänä vuonna. Vello meni hyvin ravilla tietä eteenpäin ja takaisin laukattiin rennosti. Tuo tie on aika pitkä, joten siinä tuli hyvää laukkatreeniä. Vellon kanssa on siitä mukava laukkailla maastossa, kun se malttaa mennä sellaista rauhallista ilman kamalaa hässäystä, Musta kun tykkäisi vaan paanattaa täysiä. Katinka tuli hyvin perässä, vaikka raukka olikin ihan hikinen lopuksi, sillä kun on jo kasvanut kamalan paksu turkki, vaikka se on klipattu heinäkuussa.
Katinka kävi jatkamassa loppukäyntejä vielä Vertsun synttäreillä talutusratsastuksessa, ainakin tuli hyvin käveltyä mikä oli ihan hyvä juttu, maastossa kun poni ravaili ja laukkaili suurimman osan ajasta, Vellon askel on sen verran vetävämpi.
   Mustaa työstin kentällä, paljon käyntiä ja ravia, laukkaa aika vähän. Yritin vähän suoristella ja varovasti ottaa painoa takasille, mutta pitää samalla liikutuksen melko kevyenä, ettei kintereet kipeytyisi kokoamisesta. Aluksi piti muistutella, että raviin lähdetään heti askeleesta eikä hipsutellen ja ettei raviin siirtyminen ole syy pudottaa selkää alas. Kun siirtymiset alkoi pikku hiljaa sujua (näitä pitikin tehdä yllättävän kauan ja aina kun hetkeksi jätti tekemättä, niin taas piti muistutella) otin muutaman pysähdyksen ja peruutuksen ravista. Tein paljon pohkeenväistöjä molempiin suuntiin varsinkin käynnissä, muutamiin siirtyminen raviin väistössä, taas vähän ponia herätelläkseni. Tein Mustan kanssa kokeeksi myös muutaman ison takaosakäännös ympyrän keskikäynnissä ja ai että oli helppoa, paino tuli myös ilmiömäisesti takasille ja sain kivoja laukannostoja. Tein näitä ihan vain muutaman molempiin suuntiin, jotta homma ei kävisi liian raskaaksi.

Katinkalta tulee aina paljon enemmän karvoja, ihan sama miten ja milloin sen klippaa..

Maanantain Vello sai vapaaksi, se kun oli osoittanut sunnuntain maastossa jo vähän väsymyksen merkkejä. Tämä oli päätöksenä hyvä, koska Vello jaksoi tiistaina Robbyn valkussa hyvin, mutta oli sopivan rauhallinen.

ratapiirros

Aloitettiin pitkän sivun yksittäisellä okserilla, josta tehtiin maapuomi-ristikko (oikea kierros) ja tultiin ravilla muutaman kerran. Kaikkien piti jatkaa eteen reippaahkosti, myös Vellon ja Kansasin, jotka molemmat yleensä joutuu aloittamaan käyntisiirtymillä. Vello yritti vähän varastaa laukalle ennen estettä, mutta malttoi yllättävän hyvin kuitenkin odottaa kun itse keskittyi. Esteen jälkeen jatkoi hyvin tasaisesti ja rennosti. Sen jälkeen ristikko-okserina toisesta suunnasta ja nyt piti itse päättää minkälaisella tavalla tulee esteelle. Mä tulin aika odottaen, niin kuin yleensä ekat hypyt. Vello väisti halkaisijalla olevan okserin tolpassa olevaa Robbyn takkia ekalla kerralla, jolloin linja vähän katosi matkalla ja hyppy ei ollut kovin sujuva. Seuraavalla kierroksella annoin tulla aavistuksen reippaammin ja silloin osui hyvin kohdilleen. Pysty-pysty linjaa ei ollut mitattu ja vaan testattiin mitä siihen kelläkin tuli. Kisu on vihdoin alkanut liikkua esteillä rohkeasti eteen, joten sillä tuli yksi askel vähemmän kuin Vellolla ja Mustalla, Kansasilla vielä yksi askel enemmän  (5, 6 ja 7  muistaakseni). Teimme kaikkia linjoja ensin yksittäisenä ennen kuin yhdistettiin isommiksi kokonaisuuksiksi.

Viimeinen rata alkoi vasemmassa kierroksessa pitkän sivun okserilla, josta päädyn kautta halkaisijan pysty-okseri -linjalle. Vähän tiukempi käännös oikeaan ja pysty-pysty kaareva, josta taas päädyn kautta halkaisijalla olevalle yksittäiselle okserille, josta kaarrettiin takaisin edellisen linjan ensimmäiselle pystylle. Tiukempi kaarto vasempaan ja okseri-pysty -linja halkaisijalla ja viimeiseksi vielä ensimmäinen este toisesta suunnasta, tällä kertaa este oli muutettu pystyksi takapuomin pudotuksella.
Vellon kanssa rata meni hyvin, se pysyi melko tasaisena ja rytmi säilyi vaikka välillä joutui tekemään pidätteitä. Vikalle pystylle tultiin vähän lähelle, mutta Vello nousi hyvin ylös, kun muistin pitää pohkeet lähellä. Radan jälkeen Robby oli ihan hiljaa ja ajattelin jo, että mikähän meni vikaan, kun mun mielestä rata oli hyvä. Aloin kävellä takaisin Robbya kohti ja vihdoin hän paljastaa mietteensä. Sanoi, että hänen mielestään Vello on alkanut ehkä ajatella, ihan itse siis. Mua rupes vähän naurattamaan, mutta oli pakko yhtyä mielipiteeseen, koska sileällä on tullut vähän samat mietteet. Robby sanoi, että oli monta kohtaa missä se olis voinut syöksyä ja kiirehtiä ja että vikallakaan missä tuli lähelle, niin malttoi mielensä eikä vetänyt paniikkihyppyä. Sano, että rata näytti helpolta ja siltä sen kuuluisikin näyttää, kun kaikki menee oikein. Ja rata tuntui helpolta. Vello ei tuntunut edes yhtään väsyneeltä treenin jälkeen, tietty meitä oli nyt poikkeuksellisesti neljä ryhmässä, joten hyppyjä tuli ehkä jonkun verran vähemmän, yleensä kun ollaan Annen ja Kisun kanssa kahdestaan.

Tämä on muuten edellisviikosta ei tästä tiistaista, siitä valkusta tulossa oma postauksensa. Harmi kun en ole saanut ketään kuvaamaan ja videokameran latausjohdon olen piilottanut jonnekin, joten en saa sitäkään viriteltyä kuvaamaan.