Kaiken maailman kikkakolmosilla uskollinen hoppani on silloin tällöin viitsinyt inahtaa (ei läheskään joka päivä) ja kun sen yhtenä päivänä sai käyntiin ja ajettua meidän mummolaan, pääsi isi liittämään vihdoin johdot niin, että lohkolämmitin toimii, jostain syystä ne oli irrotettu. Johdon päästä tuo on kivasti lähtenyt nyt joka päivä, webastoa en ole uskaltanut kokeilla, kun tuntuu että akku tyhjenee heti. Viime talvi pärjättiin hyvin webaston kanssa, mutta silloin taiskin olla niin lämmintä..
 |
| Mä en ole tänä talvena vielä kerennyt hiihtistelemään ja taitaa Mustalta jäädä vielä välistä, kun tuo on kintereille vähän rasittavampaa hommaa. Josko sitten ens talvena taas.. kuva on viime vuoden helmikuulta, tallin Talviriehasta. |
Torstaina tosiaan kävi Rantasen Kati pitämässä kouluvalkun, johon menin nyt toista kertaa Mustalla saikkuilun jälkeen. Edellisviikko tosiaan jouduttiin perumaan kelin takia, muutenkin tänä talvena ollaan useampi valkku jouduttu perumaan/siirtämään kelin takia. Viime talvena ei jouduttu perumaan yhtäkään, yhden kerran käytiin maneesilla ja yksi ainoa viikko oli välissä, sekään ei kelin tai pohjien takia, ei vaan saatu aikatauluja sopimaan.
Kentälle oli sadellut lunta, reilun kavion verran, kun edelliskerralla mentiin vielä ilman lunta. Silloin piti mennä lähinnä uralla, koska se oli pehmeä suolauksen takia, kun taas loppuosa kentästä oli kova. Nyt sai taas huoletta mennä koko kentällä. Koska pohja oli lumen takia raskaampi, mentiin vähän kevyemmin ja lyhyemmän aikaa. Musta huonokuntoisena varsinkin väsyi nopeasti. Aloitettiin kevyellä ravilla venyttäen. Tämä on aina Mustan kanssa ollut todella vaikeaa, varsinkin alkutunnista. Se ei vaan mielellään venytä ja vaikka sille kuinka antaa vapautta edestä ei se käytä sitä vaan jää kaula lyhyenä ehkä aavistuksen alas venyttäen hölkkäämään. Paksut toppasaappaat ei ainakaan auta asiaa, kun tuntuu ettei pohkeella ole mitään vaikutusta. Kati meinasikin, että annan pohkeita vaan sille saappaalle ja poni ei tunne mitään. Isoja kaaria, asetuksien vaihtoja, mitä vaan mitä hevonen tarvitsi sai käyttää apunaan. Kun vihdoin sain Mustan edes vähän liikkumaan selästään ja uskaltamaan venyttämään eteen, sai se palkkioksi kävellä. Tämän jälkeen tultiin muutaman kerran kolmikaarista, yhä melko venyttävällä hevosella. Asetuksen piti pysyä koko ajan samana eli keskimmäinen kaari mentiin vasta-asetuksella. Oma kroppani on tällä hetkellä todella jäykkä kääntymään vasemmalle, joten meinasin ihan hilppasen olla pulassa, Mustahan ei käänny jos ei ratsastajan kroppa käänny.. Onneksi kaaret pystyi tekemään melko loivana, joten selvittiin. Parin kerran jälkeen vielä niin, että keskimmäinen kaari myötäasetuksella ja 'reunakaaret' vasta-asetuksella. Taas oli hepat ansainneet pienen huilitauon, jonka jälkeen vielä tehtiin nelikaarista laukassa. Ihan vain pari kertaa, eka kerta 1. ja 3. kaari laukassa, diagonaalin kohdalla siirtyminen raviin (ajattele eteen siirtymissä, tätä on harjoiteltu nyt monella kertaa eli myös alaspäin siirtymiset on eteenpäin ratsastusta ja siirtymisen aikana ei saa enää olla pidäte päällä, tällaiselle hitaalle hämäläiselle joskus todella vaikeaa olla tarvittavan nopea). Vastalaukkaa ei saanut tulla askeltakaan eli siirtymä piti valmistella myös tarpeeksi ajoissa. Toisen kerran laukattiin sitten 2. ja 4. kaari (samasta kierroksesta aloitettiin, niin saatiin molemmat laukat) ja jatkettiin sen jälkeen vielä laukassa uraa pitkin välillä hieman kooten ja välillä askelta venyttäen. Mustakin alkoi pikku hiljaa pehmetä ja loppukevennyksissä se pystyikin jo melko hyvin venyttämään sinne eteenkin päin eikä vain alas.
Seuraava valkku piti olla jo maanantaina, arvatkaa vaan tippuiko se elohopea silloin sinne lähemmäs 30 pakkasastetta kohti.. huoh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti