Jäätyneitä sormia ja varpaita

Eli maastoilua pakkasessa..

Lauantaina Mila lähti taas seuraksi maastoon pojilla ja napattiin mukaan vielä Vilja Katinkalla, kun oli juuri tulossa ratsastamaan. Musta ja Katinka yhdessä maastossa ei aina ole se paras yhdistelmä, molemmat kun osaa olla ihan tajuttomia vitipäitä sille päälle sattuessaan. Ajattelin homman olevan kuitenkin suhteellisen hallinnassa, kun Katinka oli jo tehnyt pari kenttätuntia.

Talvisin ehtii maastoilemaan valitettavan vähän, kun illat pimenee niin nopeaan. Varsinkin tuntsarit käy harvemmin, jolloin ne sitten maastoon päästessään saattavat olla hyvinkin innoissaan. Joulunaikaan Katinka oli maastossa vedellyt pukkeja ihan ravissakin ja vintannut Vertsun pöpelikköön.. Olin kipeänä, joten Musta ja Vellokaan eivät olleet liikkuneet muutamaan päivään eli ei meidän edellisin maaston jälkeen Milan kanssa, vähän ennen uutta vuotta. Ajattelin siis että jos jotkut aiheuttaa ongelmia niin ne on noi pojat..

Vello oli ihmeen nihkeä liikkumaan, joten laitettiin Musta kärkeen, mikä sopiikin sille paremmin ja Vellokin tyytyi menemään nätisti perässä. Oli vähän vilakkaa, mulla ei tosin jäätynyt kuin toisesta jalasta pikkuvarvas ja toisesta isovarvas sekä vähän reidet huolimatta pitkästä toppatakista. Milalla ja Viljalla paleli sormetkin. Aattelin et oli vaan joku kymmenen astetta pakkasta, mut ilmeisesti sitä olikin viitisentoista.

Tulispa jo lunta!

Palelemisesta huolimatta kaikki meni hyvin ekaan laukkapätkään asti, vaikka vähän ihmeteltiin (me ratsastajat) pilkkijää Maisajärvellä ja (hevoset) puiden kaatajaa siinä lähellä (ei onneksi kyllä kaatanut puita just sillä hetkellä kun mentiin läheltä, moottorisahan ääni kyl kuului). Ekassa laukassa piti välillä huudella Milalle, et nyt vähän reippaammin ku Vello ei osaa vielä ihan hirveen lyhyttä laukkaa mennä (toisin kuin Musta joka osaa laukata lähes paikallaan). Katinkakin heräsi eloon ja veteli jonkun pukin ja vähän yllätti Viljan. Takaisin päin tullessa kaatu joku puukin, mut hepat ei onneks välittäneet. Musta pysyy yleensä coolina jos ratsastaja ei panikoi ja Vello oli ok, kun Musta ei reagoinut. Katinka jo steppaili siinä vaiheessa, mutta sekin johtui ihan muusta kuin kaatuvasta puusta. Laukattiin vielä pätkä kotiinpäin. Mustakin alkoi vähän steppailla, mut laukka meni viel ihan siivosti, siihen asti et Katinka veti jonkun jättipukin ja Vilja istu kaulalla. Mila sai onneks Mustan pysähtymään ja kiilattua puoliks Katinkan eteen, jolloin se joutu hidastamaan ja Vilja sai hilattua itsensä takas kyytiin. Vello ei onneks tajunnu mitään, vaikka Mustalla meinas vähän kilahtaa kun Katinka meni siitä ohi. Loppumatka lähinnä käveltiin, pikkuvipo ei vaan meinannu rauhoittua. Vello yllätti kyllä tosi positiivisesti kun ei lähteny vipopäiden pöllöilyyn mukaan.

Tää oli kolmikon eka yhteinen maasto, Mustan kanssa Vello on pari kertaa maastoillu aiemminkin, tosin ennen aina Vello on menny kärjessä. Toivoa siis on, että siitä tulee kuin tuleekin mukavampi porukka maastoissa kuin mitä Mustis on!