maanantai 21. elokuuta 2017

Viikko 33

Ihanaa, Robby on palannut lomalta!

Tänä tiistaina siis päästiin vihdoin viimein hyppäämään myös Veltsun kanssa. Kerran hypättiin tallin kisoissa tätä ennen, samana päivänä kun lähdettiin risteilylle Visbyyn, Gotlantiin. Ihan järjettömän lätäkköisellä kentällä, kun melkein koko viikon oli satanut. Ja kisapäivänäkin satoi. Peruin jälkimmäisen luokkani ja hyppäsin vain 70cm, kun en muuten olisi ehtinyt hoitaa varusteita pois ennen risteilylle lähtöä. Vellon kanssa on ennenkin hypätty pienessä sateessa, mutta ei noin märällä kentällä eikä noin kovassa sateessa, kun valkut on aina silloin peruttu. Vähän se katseli lätäköitä, mutta otin lähdön suoraan lätäkön läpi, jotta siitä laukkaaminen ei sitten radalla olisi outoa. En ratsastanut aikaa, mutta sen verran oioin päädyissä, etten mennyt samoja jälkiä kuin suurin osa muista oli mennyt. Kaikki meni kivasti ensimmäisen vaiheen viimeiselle esteelle, jolla Vello puski koko ajan kovasti vasemmalle. Sain pidettyä esteen edessä, mutta juuri ennen estettä Vello teki rajun väistöliikkeen oikealle, jolloin horjahdin vähän tasapainosta, mistä Vello järkyttyi ja teki vielä isomman ryntäyksen. Tämän seurauksena mä tipahdin vasemmalle ja tulin suoraan maha edellä kannatinta päin. Illalla hytissä huomasinkin, että mun mahassa oli valtaisa mustelma, vaikka mahaan ei kauan tippumisen jälkeen sattunutkaan. Vello juoksenteli pienen pätkän, mutta meni nopeasti aidan vierelle kattelemaan ihmisiä (mielellään aina kisoissa pysähtyis ihmisten luokse aidan reunalle) ja saatiin nopeasti kiinni. Takaisin selkään järkyn hiekkaisilla housuilla (lisää satulan pesua, jee..) ja vielä hyppy sen viimeisen esteen yli, tällä kertaa siis yli asti, vaikkakin pienellä kyttäyksellä. En oikein tiedä mikä siellä esteen takana pelotti, kun ei se lätäkkökään niin pahasti sieltä näkynyt kuin yhden toiseen esteen takana, mutta tuohon esteelle oli useampikin sinä päivänä pysähtynyt. No, tulipahan kokeiltua todella märällä kentällä hyppäämistä, kisoista kun ei koskaan tiedä mitä tulee eteen..
Yhdessä vaiheessa kesää pistettiin kaikki ruunat samalle laitsalle. Kansas haluais tutustua, mutta Mustaa kiinnostaa lähinnä syöminen..

 Tällä viikolla siis Robby palasi vihdoin kesälomiltaan (edellis tiistainahan me oltiin vielä reissussa eikä sen takia ollut valkkua, vaikka olisi jo ollut mahdollista) ja päästiin siis hyppäämään vihdoin viimein. Harjoitus oli sellainen treeniin palautteleva, aluksi vähän puomeja ravissa, joilla tarkastettiin tahtia. Puomit oli suorassa, mutta tultiin niitä isolla ympyrällä, jolloin hevonen sai olla ihan kevyesti taipunut myös puomien päällä. Aluksi Vello oli vähän turhan innoissaan, vaikka hyvin malttoi puomeilla, niin niiden jälkeen meinasi lähteä juoksemaan. Yritin enemmän omalla kevennykselläni rauhoittaa kuin ottaa kädellä ja aina välillä se toimikin. Vellolla on niin voimakas ravi, että mun on tosi vaikea hidastaa omaa kevennystäni kun se viuhtoo menemään.
karmaiseva piirros esteistä, ei todellakaan mittakaavassa..

Sen jälkeen kolme innari-ristikkoa, jotka Vello selvitti hyvin, vaikka yritti intoilla niille. Sitten vuorossa oli pysty-pysty linja, jota ekan kerran jälkeen vähän pidennettiin, jotta Kisu mahtui hyvin väliin. Väli oli viidelle askeleelle, mutta Kisulla oli lupa tulla myös neljälle, jos se itse halusi liikkua niin hyvin eteen (ja sehän halusi). Pystyjen jälkeen jatkettiin päädyssä ympyrällä pikku kavaletti ja tässä laukan piti olla todella rauhallista. Helpommin sanottu kuin tehty. Vello meinaan lisäsi vauhtia tuntuvasti aina kun käänsin sen tuolle pysty linjalle ja se jäi pidennyksestä huolimatta himpun ahtaaksi meille viidellä kun joku vaan paahtoi menemään pidätteistä huolimatta.. Aluksi jouduin tulemaan ympyrää useammankin kerran, että sain laukan tarpeeksi rauhalliseksi ilman että laukka kuitenkaan tippuu pois. Sitten jatkoimme vielä okseri-okseri linjan taas viidellä laukalla, tässä Vello pysyi ihan aavistuksen rauhallisempana.
Ihan lopuksi kaikki vielä ratana aloittaen ristikoilta vasemmassa kierroksessa, joista pysty-pysty linjalle ja sieltä okseri-okseri linja. Tämän jälkeen uudestaan pystyille ja viimeiseksi kavaletti taas selkeästi rauhallisemmalla laukalla. Vellokin rauhoittui pikkuhiljaa, vaikka tuolla pysty linjalla se kyllä aina kiihdytteli. Robbyn mielestä oli hyvä, että on innoissaan, eikä vauhdistakaan tullut juuri valitusta, vaikka mun mielestä Vello meni turhan kovaa. Tai enemmän se, ettei se tullut jarrusta läpi tarpeeksi nopeasti. Muutenkin mielummin otan sen vauhdin niin, että voin päästää sen menemään tai jopa vähän ratsastaa eteen kuin niin, että joudun koko ajan pidättämään että pysytään edes jonkinlaisessa rytmissä. Robby myös sanoi, että vaikka sillä onkin hieman tuota kesämahaa, niin muuten näyttää hyvältä. Karvaa on tosin jo liikaa, Vello vaan varautuu pihattotalveen hyvissä ajoin xD
Velloakin kiinnostaa enemmän syöminen..

Keskiviikkona lepuuttelin jalkaani töiden jälkeen, vasempaan polveen ja pohkeeseen iski ihan mieletön kramppi. Ilmeisesti mä juon ihan liian vähän päivän aikana ja joku magnesium-suihkekin vois auttaa. Viljalla ja Mustalla oli sileäntreeniä (aina välillä niiden estetunti onkin sileää/puomityöskentelyä), joka oli varmasti hyväksi molemmille edellispäivän hyppäämisen jälkeen. Musta liikkuu hyppäämisen jälkeen yleensä paljon paremmin, se kun on sellainen selän jännittäjä ihan vapaa-ajallakin ja hyppääminen tai reipas maastolaukkailu on paras keino sen selän aukaisuun. Torstaina sain vihdoin kengittäjän paikalle, Katinkalla on kilkannut jo pidemmän aikaa kengät ja Anne on sinne muutamia nauloja lisännyt ja kiristellyt, mutta oli silti ihme että kaikki neljä oli vielä tallella. Myös Mustan duplot alkoi vähän heilua. Myös Vello pääsi mani-/pedikyyriin, sillä alkoi olla turhan pitkät kaviot, kun ei ne laitumella ja meidän pehmeä hiekkaisella kentällä niin kulu, ja vasen etukavio oli vähän reunasta repsottava. Nyt on taas siistit kaviot ja varmaan pysyykin hyvänä siihen asti, että laitetaan talveksi taas kengät jalkaan. Mustallahan on nyt siis kesän ollut duplo-kengät käytössä ja se on liikkunut niillä kivasti. En ole varma, mutta luulen osittain kenkien auttaneen siihen, ettei kintereet ole juuri vielä kipeytyneet niin kuin edelliskesänä oli jo tässä vaiheessa. Yhdessä vaiheessa se oli lievästi ep, kun olin tehnyt jonkin verran kokoavia harjoitteita, mutta nyt kun se on tehnyt vain lähinnä lasten tunteja ja hypännyt Viljan kanssa, niin se on ollut ok. Vähän kintereet on lämpimät välillä ennen liikutustakin, joten pientä tulehdusta meneillään ja tarkoitus onkin piikittää kintereet raspauksen ja rokotuksen yhteydessä, jos kyseinen eläinlääkäri vain tekee kotipiikityksiä. Mustan kinnerpatithan ei siis ole vielä luutuneet, sen takia seurailen niitä tarkasti ja käytän tarvittaessa näitä piikityksiäkin. Harmiksi Mustalla on sen verran pieni kavio, että en saa sille talveksi käyttöön duploista sitä kenkää, mihin saisi neljä kunnon hokkia kiinni, mutta kengittäjän kanssa ajateltiin, että sille riittää kyllä kannoille kunnon hokit ja eteen sitten nastat, mitä noihin kenkiin saa kiinni. Nastat siis samanlaiset kuin heppalenkkareihinkin voi laittaa. Duplo itsessään ei ole läheskään niin liukas kuin perinteinen metallikenkä, joten sekin auttanee asiaa. Harkitsen vain vielä, otanko kokonaan umpinaisen mallin vai riittääkö tuo perusmalli estämään tilsoja.
   Kengityksen jälkeen kävin Mustan kanssa käppäilemässä kevyen maaston ilman satulaa, jossa se sai kulkea aika pitkänä ja matalana, mutta kuitenkin selkäänsä käyttäen. Ensimmäisessä ravisiirtymässä se meinasi laskea selän ja lähteä hiippailemaan, joten piti vähän muistutella että raviin lähdetään askeleessa ja ihan sitä selkää käyttäen, kiitosta vaan. Suurin osa matkasta tehtiin kuitenkin kävellen, vain pikku pätkät ravia. Musta oli myös jonkin verran vino, lähinnä niin, että mun teki koko ajan mieli asettaa sitä vasemmalle ja oikea lapa tuntui roikkuvan alempana (välillä koko kylki). Eli kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja vähän treenailla Mustaakin, jotta saa sen edes jonkinlaiseen kuosiin. Vellon kanssa meillä oli Katin kouluvalkku, josta kuulin kyllä vasta tallilla, ja voi pojat että oli taas hyväksi. Vellon roikkumasu vähän hankaloitti sen tekemistä, mutta sen asenne silti oli melko yritteliäs. Puoli vuottakin sitten se olisi noissa tilanteissa vetänyt herneet nenään ja yrittänyt (ehkä jopa onnistunut) häippäistä paikalta.
Tässä näkyy vähän ryhmittäytymistä: Oromis hengaa Vellon takana kun sen kokee kaverikseen ja Epron ja Musta taas on lähes aina samassa tarhassa/laitumessa eli ovat omaa laumaansa. Kansas lähtee siis etsimään uusia kavereita.

Aloitettiin verryttelemällä erittäin loivia takaosakäännöksiä, keskikäynnistä, eli ei siis koottu käyntiä ja sen takia käännös saikin olla laaja. Silti se oli Vellolle todella hankalaa, varsinkin vasemmalle, eikä asiaa auttanut että mun oli tosi vaikea vasemmalle kääntyessä pitää oma oikea istuinluu satulassa. Jonkin verran asiaan auttoi se, että melkein käännyin itse oikealle, mutta sekään ei aina kaikkea pelastanut. Kun homma meni oikein vaikeaksi, niin Vello vain yksinkertaisesti heitti takapuolen oikealle ja tadaa! kato mä pystyin siihen, ajetteli Vello. Oikealle oli edes vähän helpompi kääntyä, meille molemmille. Harjoituksen avulla siis haettiin painoa takaosalle, totta kai meidän piti istunnalla muutenkin auttaa hevosta eli istua sinne takasille. Tästä lähdettiin tekemään käynti-ravi siirtymiä ja painon piti taas pysyä siellä takaosalla, ajatuksena käyttää sitä tunnetta mitä noista käännöksistä saatiin. Tämä oli jo aavistuksen helpompaa ja oli ilo huomata, että siirtymät on edes jonkin verran parantuneet. Vello on yleensä siirtymissä juossut alta pois ensimmäiset askeleet, varsinkin siis siirtymissä askellajissa reippaampaan. Silla on ollut jonkinlainen paniikki ja vaikka sen on saanut nopeasti rauhoittumaan normaaliraviin, niin ei ne siirtymät kovin nättejä ole olleet. Nyt ne oli jo ihan siistejä ja sieltä jäi pois ne ekat hätäiset askeleet. Tosin kun ravia tehtiin pidempiä pätkiä, niin välillä meinasi tahti turhasti kiihtyä, jolloin mä rupean pomppimaan (harjoitusravissa), josta Vello jännittyy tietenkin ja oravanpyörä on valmis. Yritin vain rauhoittaa ravia ilman ohjista vetämistä ja enemmänkin ajatuksella pohkeista, niin ristiriitaiselta kuin se saattaa kuulostaakin. Aina kun hevonen saatiin ravissa rennoksi ja tasapainoon, piti sitä pyytää vähän eteen, isompaan raviin. Tämäkin oli taas oma haasteensa enkä todellakaan pyytänyt pohkeella eteen vaan enemmän vain ajattelin, että nyt saa ravata isommin. Vello lähti silti helposti kiihdyttämään, jolloin taas takaisin aavistus lyhyempään raviin, paino takasille ja tasapaino kohdilleen. Välillä tuli ihan kivojakin pätkiä ja Kati sanoikin lopputunnista että sillä on aika makea ravi silloin kun se sitä rentona rupeaa venyttämään.
   Huilitauon jälkeen lähdettiin taas vähän kääntämään takaosakäännöstä, ihan pieni pätkä ja heti kun kääntyi hyvin, niin muutama askel pois käännöksestä ja laukannosto. Laukassa hevonen takaosalle ja siirtyminen raviin. Ajatus taas takaosalle ja siitä käyntiin, josta sama homma uudestaan. Koko ajan siis ajatuksena paino takaosalla ja hevoset tasapainossa. Lopuksi vielä muutaman kerran tarkistus tasapainosta pohkeenväistön avulla eli isommasta ravista pohkeenväistöä muutama askel uralta pois, jonka jälkeen vain vähän takapäänväistöä samaan suuntaan -> etupään suoristus takaosan linjalle ja laukannosto. Jos hevoset oli hyvin tasapainossa, niin pohkeenväistö isommassakin ravissa oli mahdollista. Vello ei kyllä vasemmalle väistänyt oikein ollenkaan, vaan yritti tiputtaa ravia pois ja esitti ihme hyppyjä. Saatoin kyllä itsekin istua liikettä vastaan (Katin mukaan kyllä en), mutta Vello ei vaan kyennyt. Osasyy kuulemma oli kyllä sen isossa masussa, sitä roikkoa on vaikea nostaa ylös. Oikealle onnistui alun kangertelun jälkeen muutaman kerran ihan hyvin, laukannostoissa Vello kyllä yritti karata selkä notkolla alta pois, mutta pari viimeistä kertaa onnistuin pitämään istuntani niin kuin kuului ja Vello ihan oikeasti yritti ja suoriutui parhaansa mukana. Taas tuo roikko siellä vyön takana vähän häiritsi.. Loppuraveissa Vello yritti taas lähteä hiihtelemään, mutta melko helposti sen sai rauhoittumaan rauhalliseen raviin, jossa se ehti sitten venyttääkin.
   Menin pitkästä aikaa ilman martingaalia ja Vello pysyi kyllä ihan kivasti tasaisena ja koko ajan isommissa määrin. Esteille harkitsen kyllä vaihtavani takaisin normi kuolaimeen, mutta sileällä tämä oliivirengas tuntuu olevan hyvä vaihtoehto. Jarrut vaan on turhan hitaat esteillä silloin kun se on oikein innoissaan tai väsynyt, jolloin joudun ottamaan napakammin edestä, mikä aiheuttaa suupielen ryppyihin punoitusta. Niissä on sellaiset kohdat, joista nahka tuntuu aina riekaloituvan heti, jos joutuu vähänkin ottamaan napakammin. Varsinkin normirenkaisella kuolaimella, mutta jonkin verran myös tällä oliivilla. Rasvaan kyllä aina helosanilla, mutta edes ratsastustauot eivät ole poistaneet ongelmaa. Valmennuksen jälkeen oltiin molemmat taas ihan läpimärkiä, minä enemmän paidan sisäpuolelta kuin ulkopuolelta pienestä tihkusateesta huolimatta.
Sen verran innokkaasti porukka juoksenteli, että Vellokin sentään nosti päänsä ylös puskasta, vaikka ei viitsinytkään lähteä mukaan juoksenteluun..

Tulipas melkoisen pitkä epistola, toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun asti.


2 kommenttia:

  1. tosi kiva blogi sulla, liityin lukijaksi! Olisi tosi kiva jos kävisit katsomassa minunkin blogini :)
    https://sanniequestrian.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäät. Sulla on mukava blogi ja sun vuokraheppa on yhtä vanha kuin mun Katinka :)

      Poista