maanantai 30. toukokuuta 2016

Valkusta valkkuun

Edellisviikon estevalkuissa menin poikkeuksellisesti Vellolla ensin ja sen kyllä huomasi. Ensinnäkin sen kanssa menee paljon enemmän energiaa, vaikka sitä ei todellakaan tarvitse ratsastaa eteen. Se vaan vaatii niin paljon istunnalta ja vaikka Mustaa pitääkin joskus ratsastaa todella paljon eteen, on se paljon kevyempää. Sen lisäksi kun olen saanut itseni lämpöiseksi ja ajattelemaan eteen Mustan kanssa, niin olen Vellonkin kyydissä paljon paremmin. Nyt kun menin Vellon ensin, en jotenkin osannut olla erikoisemmilla esteillä päättäväinen vaan annoin pysähtyä ja jäin muutamissa hypyissä jälkeenkin, mitä tuon kanssa ei ole juuri tapahtunut.. Mustaa ratsastaessa oli taas jo ihan puolikuollut olo, varsinkin kun harjoitus oli pidempi eli tuli 11 hyppyä peräkkäin ja koko ajan vaan eteen, eteen, eteen..

Vello oli selkeästi vähän väsähtänyt estevalkusta, jossa sillekin tuli poikkeuksellisen monta hyppyä peräkkäin (tuo sama 11, kun tähän asti on yleensä ollut 5-6 hyppyä peräkkäin loppuradoissa). Se oli lauantaina maastossa jotenkin super rauhallinen ja sitä joutui melkein ratsastamaan eteenpäin, vaikka se oli perjantain saanut vapaaksi.  Vein yhden tuntilaisen maastoon, kun Annella oli niin monta kenttätuntia. Oli mukavaa kun oli vain yksi ja sekin aikuinen, jota ei vauhti pelota. Noralle otettiin Sani alle ja päästiin tekemään Evon maisemiin kunnon kimomaasto. Eikä haitannut vaikka venähti melkein 1,5h, kivaa oli. Lopuksi hypättiin vielä lähi maastoeste molempiin suuntiin. Sanikin oli jo rauhoittunut siihen mennessä eikä viitsinyt yrittää enää pukitella laukassa.

Sunnuntaina lähdettiin Tukholman -risteilylle ja käväisin Mustan kanssa maastossa pikaisesti ennen lähtöä. Sen kintuille ei tee hyvää seistä montaa päivää. Viskasin vain huovan selkään ja menin ilman satulaa, mahdollisimman vähällä kosketuksella hevoseen ettei kaikki hajut tarttuisi mukaan :D
Hytissä oli ilmastointi ihan järkyn kovalla ja tietty heti ekana aamuna oli kurkku kipeä. Tukholmassa jaksoin hyvin, mutta illallisen jälkeen olo oli melko karmea ja tiistaina vielä hirveämpi. Juoksutin kotiin tullessa nopeasti Mustan, mutta onneksi se meni sittenkin illalla tunnille vaikka alun perin ei pitänyt. Vello sai jatkaa laidunnustaan, siirrettiin se vain pihattopellolta tien toiselle puolelle Sanin ja Kisun kaveriksi. Olo ei antanut myöden kiivetä yhteenkään selkään. Tien ylitys sujui hyvin, onneksi liikenne oli rauhallista.
Näillä poneilla toisesta suunnasta tultaessa annoin Vellon kieltää, siispä raahasin ne kentälle myös seuraavan viikon valmennukseen..
Seuraavan aamun aikaisen kouluvalkun vedin buranan voimalla (ja kurkkupastilleilla) aina välillä vimmatusti yskien. Tehtiin kohtuu kevyesti, mun kunnon ja seuraavan päivän estevalkun takia. Askeleen pidennyksiä, kevyitä kokoamisia, väliin ihan perus harjoitusravia/laukkaa. Tempon vain piti pysyä koko ajan samana.. noi pidennykset kun onkin Mustan kanssa niin helppoja (not), enemmän niissä tuppasi vaan se tempo lisääntymään. Vellon kanssa kävästiin pikainen maasto. Hyvin huomaa, että se on saanut voimaa: se pystyy laukkaamaan todella rauhallisesti maastossakin, sillä voi vaihdella tempoa aika helposti laukassa eikä se enää painu turpa rintaisiin -moodiin oikeassakaan laukassa. Hyppytreenit tehneet hyvää. Se näyttää jopa vähän hoikistuneen, mikä on aika toivottavaa: painomittanauhan mukaan sen elopaino olisi 545kg!! (Madotuksen yhteydessä pari viikkoa aiemmin mittasin.)

Torstaina oli kaikkien ponskien kengitys. Tai Vellolta otettiin kengät pois ja se sai jäädä paljasvarpaiseksi kesäksi, niin kuin se on tähänkin asti ollut. Viime talven kengäthän oli Vellolle elämänsä ensimmäiset. Sillä on vahva kavio eikä se aro, joten voi hyvin olla kesän ilman kenkiä, laitetaan sitten nastat taas alle kun maa menee kovaksi tai tulee liukasta.
Rakentelin rauhassa valkkuun esteitä ja keräsin voimia kahden hepon ratsastukseen. Estevalkut kipeänä.. ääh..

porttia Vellokin vähän katsoi..
Molempien kanssa meni hyvin, vaikka oma kunto meinasi totaalisesti loppua kesken, varsinkin kun Mustan kanssa jouduttiin vikalla radalla menemään yhtä väliä aina uudestaan ja uudestaan kun sinne tuli ylimääräinen askel..
Edellisviikon harjoituksessa meillä oli ollut toisella pitkällä sivulla 3 ravipuomia ja molemmissa päädyissä ristikot. Muut teki laukannoston puomien jälkeen ja hyppäsi ristikon laukassa, Vellon kanssa mentiin ristikko ravissa ja siinä se yleensä siirtyikin laukkaan. Ristikoilta jatkettiin joko koko rata leikkaalla oleville pystyille tai toisella pitkällä sivulla olevalle okserille. Loppuratana tuota mentiin ilman puomeja niin, että aina kun oltiin päädyssä mentiin ristikko (eli ristikko-pysty-ristikko-pysty-ristikko-okseri-ristikko-pysty-ristikko-pysty-ristikko. Pystyt tultiin näin ollen molemmista suunnista ja okserilla vaihdettiin ns. suuntaa).
Tällä viikolla jatkettiin vähän samassa hengessä, alkuverkkana taas kolme ravipuomia ja toisella pitkällä sivulla kaksi pystyä 9,5 metrin välillä. Aluksi pystyt oli ihan kavaletti korkuisia ja kaikki tuli 3 askeleella, kun nostettiin pystyiksi tuli hevoset 2:lla ja Musta sai jatkaa aavistuksen odottaen kolmella. Tätä mentiin sujuvasti letkassa sekä kavaleteilla että pystyillä. Laukannosto tuli taas suoralla hevosella puomien jälkeen ja pystyjen jälkeen päädyssä takaisin raviin.
Vellon ryhmässä toinen pysty otettiin pois ja toinen oli alkuverkan ristikkona. Nyt päästiin mekin tekemään laukannostot, tosin ne sijoitettiin kulmiin, jotta varmasti tulisi myötälaukka ja tarpeeksi kaukana puomeista, jotta Vello ei ala ennakoida. Ristikon jälkeen raviin siirryttäessä se yritti aina painaa päätä alas ja siirtyä käyntiin, joten jouduttiin molempiin suuntiin ottamaan ylimääräiset kierrokset, jotta saatiin hommaan jatkuvuutta. Koko rata leikkailla (toinen oli enemmänkin kulmasta kulmaan) oli pysty-okseri linjat, hevosille 4:llä ja 5:llä askeleella, Musta sai ottaa näihin YHDET ylimääräiset (lopussa mulla tuli toiselle aina toinen ylimääräinen eli lyhyempään väliinkin kuusi askelta ja jouduttiin vetämään tota rundia kolme kertaa ympäri eli aina se toinenkin linja siihen, jotta päästiin takas sille vaikeuksia tuottavalle. Happi meinas totaalisesti loppua).
Vellon kanssa ei askelia laskettu, pääasia että se menee rennosti ja sujuvasti eteen.
19/5
25/5


Ohessa ratapiirrokset molemmilta kerroilta. Kolme viivaa (toisessa punaiset) on ravipuomit. Kuvat ei ihan mittakaavassa :D, mutta noilta ristikoilta oli kyllä melko tiukka tie okserille..
Kaikki kuvat on tuolta aiemmalta valkkukerralta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti