Kesä (kärpäset) ja estevalkut ovat saapuneet!

Oikeastaan estevalkut alkoivat jo tuossa keväällä eli huhtikuun alussa. Heti kun kenttä vaan oli sula ja kuiva. Aloitimme hyppäämisen myös Vellon kanssa Robbyn ohjauksessa. Muutaman kerran menin tuossa kevät talvella puomeja ja matalia kavaletteja, ihan simppelisti vain linjalla kavaletteja ja yksittäistä puomia pääty-ympyrällä.

Ekat valkut aloitettiin simppelisti puomeilla. Neljä puomia raviväleillä, niitä ennen ja jälkeen kaksi puomia 'kujana' eli auttamassa löytämään linjaa (suorien päissä siis, ei liian lähellä puomeja). Näiden puomien väliin tehtiin käyntisiirtymä, joka kerta. Vellolle tämä oli erityisen hyvä harjoitus, sillä kun on tapana höheltää ja puomeistakin se jo innostui ja kohelsi menemään niitä ihme loikilla ennen kuin malttoi rentoutua sen verran, että pystyi ravaamaan tasaisesti yli. Kun tätä oli tehty molempiin suuntiin, nostettiin puomit ristikoksi ja maahan apupuomi askelta ennen. Ravilla jatkettiin ja taas linjan päässä käyntiin, yleensä laukasta, joskus Vello tosin tyytyi vain ravaamaan ristikonkin yli, mikä on ihan ok, sitä ei voi tuollaisissa tilanteissa usuttaa laukkaan, kun tarkoitus on saada se rauhalliseksi esteillä. Lopuksi apupuomi pois ja päästiin tulemaan ihan laukallakin. Ja joka ikinen kerta käyntiin hypyn jälkeen. Jos Vello jatkoi rauhallisessa laukassa, sai se laukata muutaman askeleen enemmän, jos kaahotti, piti siirtää mahdollisimman nopeasti käyntiin.
Käyntiin siirtymiset muutenkin napakkana ja sen jälkeen hevoselle kiitos ja pitkä ohja, jolloin homma on mukavaa hevoselle.
Hypättiin kaikkia esteitä ensin yksittäin ja lopuksi pienenä ratana. Vello tosin siirrettiin 'radallakin' joka kerta käyntiin esteiden jälkeen eli pidettiin linja koko ajan samana eikä muutettu harjoitusta kesken kaiken. Rata alkoi vasemmassa kierroksessa ristikolla pitkällä sivulla, päädyn kautta koko rata leikkaalle, jossa okseri, seuraavalle pitkälle sivulle jossa pysty ja taas päädyn kautta koko rata leikkaalle jossa okseri. Jälkimmäinen okseri oli ainoa, joka meille tuotti vaikeuksia, ei sen takia että se oli okseri (oli matala ja erittäin lyhyt), vaan sen takia, että oli oikeassa kierroksessa. Vello on sen verran vino, että sen on selkeästi vaikeampi kääntyä oikealla kuin vasemmalle. Lisäksi se painuu edestä 'kasaan' eli vetää turvan rintaan, jolloin ohjaus hankaloituu entisestään ja kerran se ei ihan oikeasti edes nähnyt estettä. Joka kerta kun ohjaus toimi ja sain Vellon suorana esteelle se hyppäsi kiltisti. Totesinkin, että se hyppää kaikesta yli mihin sen saa, se ei edes harkitse kieltäytymistä, mikä on erittäin mukavaa vaihtelua. Edes lankkua se ei katsellut vaan meni nätisti yli.

Anne kerkesi kännykällään nappaamaan yhden kuvan. Tässä on tultu laukalla ristikkoa vasta muutama kerta.

Mustan kanssa harjoitusta tehtiin ihan samalla tavalla, hieman korkeampana vain. Eli käyntisiirtymät joka esteen jälkeen. Ja ihan puomeista aloitettiin tälläkin ryhmällä. Puomit tuotti välillä vaikeuksia Mustalle, sen kun on ollut entistä vaikeampaa venyä askelissaan kinnerpattien jälkeen, mutta se sai anteeksi näitä. Musta oli kivan energinen ja hyppäsi hyviä hyppyjä. Käyntisiirtymäthän ei sen kanssa ole ongelma, joten harjoitus oli reilusti mukavuusalueella, varsinkin verrattaessa Velloon. Vähän se puski muutamissa käännöksissä lavalla ulos, mutta sen sai pidettyä linjalla hyvin ja sain kiitosta hyvistä teistä. Esteetkin pidettiin aika matalina, kun en ole viime syksyn jälkeen hypännyt muutamaa kavalettia ja pystyä enempää. Näin sai mun pääkin hyvän alun hyppelöille. Hyppykunto sillä on vielä aika onneton vaikka muuten onkin kunto ja voima noussut kohisten.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Vellon kanssa meni ja kuinka mukavasti Mustan kanssa sujui. Erittäin hyvä aloitus hyppykauteen.

Vello on muuten saanut ruveta käyttämään korvahuppua. Se on turhan herkkä tuulelle ja kaikelle ulkopuoliselle hälylle, tulevista ötököistä korvissa puhumattakaan, joten harjoiteltiin korvahupun kanssa pari päivää ennen valkkua. Vello ei tykkää että sen oikeaan korvaan kosketaan, joten hupun pukeminen ei todellakaan ekalla kerralla ollut mikään läpihuutojuttu. Siinä piti ensin muistuttaa, että paineelle niskassa myödätään ja kun sain otsatukasta otteen ja sen jälkeen siitä oikeasta korvasta, pystyi toinen ihminen pukemaan hupun ongelmitta päähän. Sori Vello, mutta meillä vaan asioita tehdään.. Seuraavana päivänä Vello oli ensin sitä mieltä, että hänen päähänsä ei kosketa ehkä ollenkaan, mutta kysyin, että keskustellaanko tästä taas, antoi se pukea hupun aika helposti. Nyt se on jo rutiinia ja oikeaan korvaan saa muutenkin koskea ilman paniikkia, eli hupusta on ollut sekin hyöty. Maastossa en huppua käytä, mutta valkuissa ja jos menen kentälle työskentelemään. Auttaa se vähän keskittymisessä.

Tämä on tokalta päivältä, huppu on vielä kohtalaisen puhdas.. nyt käytössä on musta huppu ja valkoinen odottaa pesua xD