Pikkukisaset

Kesän kisakausi on helppoa ja järkevää aloittaa tallin omissa pikku kisoissa. Ekat kisat on yleensä vähän matalammilla korkeuksilla, koska silloin on eniten uusia kisaajia joukossa ja on hyvä, että pääsevät harjoittelemaan helpoilla korkeuksilla, joista ponitkin menevät varmasti yli.
Nyt kun käytössä on kaksi kenttää, on verryttely hyppyineen alakentällä ja yläkentällä vain kisat. Tämä nopeuttaa aikataulua todella paljon ja on ihan hyvää harjoittelua siihen, että ulkopuolisissakaan kisoissa ei yleensä pääse verkkaamaan kisakentälle. Tämä oli yksi syy miksi ilmoittauduin Vellolla matalimpaan luokkaan, se kun pääsee meillä verkkaamaan kentälle. Olihan se 40cm naurettavan matala, mutta toisaalta, ei ollut mitään tietoa kuinka Valkoinen kisoissa käyttäytyisi. Tuon korkuisista sen voisi hyvillä mielin hypyttää ravistakin, jos tulisi jotain ongelmia ohjauksessa.

Vello oli tottakai vähän kierroksilla ympärillä pyörivistä poneista, mutta pysyi käpälissä ihan kivasti. Yleisöstä se ei mitään sanonut eikä siitä, että poneja pistettiin ulos kentältä sitä mukaa, kun suoritukset oli tehty. Vello starttasi vikana ja sen seuraksi jäi kaksi edellistä. Verkkahyppyjen jälkeen siirsin Vellon aina käyntiin, koska se oli vähän turhasti menossa. Radalla oli muutama meille hankalampi kohta, mutta kaiken kaikkiaan rata meni kivasti. Muutamassa kohdassa jouduin ottamaan raviin ja tekemään lähestymisen ravissa, mutta olin todella tyytyväinen Vellon käytökseen ja toimivuuteen radalla.

jokseenkin naurettava tää korkeus..

Mustan kanssa hypättiin kaksi isointa luokkaa, 65cm verkaksi ja 75cm oli sopiva aloittelu korkeus pidemmän tauon jälkeen. Eka luokka meni hyvin, vaikka oma kunto meinasi taas loppua loppurataa kohden (unohdan hengittää kisoissa yleensä). Päätin kuitenkin kaivaa jostain viimeiset voimavarat ja sain kuin sainkin poniin vauhtia toiseen vaiheeseen. Kovin usein käy niin, että mun vauhti aavistuksen hidastuu toiseen vaiheeseen, kun ilma loppuu keuhkoista. Poni meni eteen hyvällä rytmillä ja saatiin ihan oikeasti vauhtia tokaan osaan. Kovin paljon ei voinut oikoa, joten isompi hepo kiilasi ohi sekunnin nopeammalla vauhdilla.


75cm

Seiskaviis alkoi myös hyvin ja sain poniin vielä lisää vauhtia. Päätiin vetää tosissaan ja toisen vaiheen alkaessa kaasu pohjaan. Meitä oli luokassa vain kaksi ja tiesin Foriolan olevan nopea luonnostaan, vaikka sitä ei voikaan täysiä radalla ratsastaa jos haluaa puomien pysyvän ylhäällä. Tämä vähän kostautui, kun tulin toisen vaiheen toiseelle esteelle ja vauhtia oli liikaa ja vaan menin eteenpäin. Musta sitten pysähtyi, kun ei vissiin oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä. Mä olisin hypännyt ja sain kaulasta kiinni ja hidastettua lentoani. Päädyin istumaan okserin etupuomin päälle eikä puomi edes pudonnut. Ei voinut kuin nauraa, mustelmat tosin tuli kankkuun ja toiseen pohkeeseen. Odotin että Tuike hyppäsi ratansa ja kiipesin takaisin selkään ja hyppäsin okserin, tällä kertaa sellaisella kohtuullisella vauhdilla. Ehkä pitäisi harjoitella niitä puolipidätteitä myös Mustan kanssa esteradalla, vaikka meidän yleinen ohje onkin eteen eteen eteen..

tän päälle päädyin istumaan, toisesta suunnasta tultuna tosin

Tippuminen kostautui seuraavan viikon valkussa, en uskaltanut mennä oksereille samalla tavalla kuin ennen kisoja, vaikka kuinka yritin. Kroppa vaan pisti vastaan. Musta teki hienoja hyppyjä ja tuli oikeilla askeleilla linjaa sekä 3 esteen jumppista (1 ja 2 askelta) vaikka mun kroppa yritti vähän estääkin. Vikalla radalla tuli kielto vikalle okserille, poni epäröi ja itse vaan lopetin ratsastuksen pari askelta ennen..
Vello sitä vastoin toimi taas hyvin, jopa jumppiksella, joka oli kuulemma ihan sitä varten suunniteltu treeniin. Se ei enää järkyttynyt kun olikin kolmas este perässä vaan meni hyvin yli, enemmän se tuntui ihmettelevän sitä keskimmäistä, joka oli ristikko (meillä oli puomi-pysty-ristikko-okseri). Vika rata oli taas tosi hyvä, Vellon kanssa tosin tultiin rataa ilman jumppista, se teki sitä vain alkutunnista. Yhdelle esteelle tuli kaksi ekaa kertaa ohimeno, lähestyminen oli tosi lyhyt ja meidän vaikeammasta suunnasta eli oikeasta. Ohjausvirheitä taas. Sitten alkoi sujua, kun löysin juuri sopivan tuntuman ja Vello rentoutui sen kanssa. Tulee välillä jopa laukanvaihtoja (yrittämättä) eikä aina tarvitse korjata ravin kautta. Viimeisen esteen jälkeen siirryttiin aina käyntiin, niin viimeisellä kerralla tulinkin vielä yhden esteen, mitä ei aiemmin ollut tultu, niin Vello oli jo hidastamassa sen 'viimeisen' esteen jälkeen automaattisesti, fiksu poika.

Vilja meni Katinkalla kisoissa 55cm ja 65cm ja molemmat luokat meni kivasti. Isommassa tuli ekassa vaiheessa harmillisesti yksi alas, mutta kumpikaan ei epäröinyt missään kohtaa. Viime kesänä tuo 65-70cm oli vielä sellainen jännäkorkeus ratsukolle, nyt menee epäröimättä. Vilja on myös ollut nyt parissa Robbyssa Katinkalla ja niillä mennyt tosi kivasti. Robby tuntuu tykkäävän Katinkasta vaikka se onkin hitaampi ja tekee välillä kieltoja. Kisojen jälkeisessä valkussa Vilja sai kyllä poniin tosi hyvin vauhtia, varmasti auttoi myös se, kun klippasin ponin kisaviikolla. Sillä oli ihan järkky karva ja eikä selkeästi jaksanut hommia kunnolla.

65cm - kattokaa mikä ilmavara :D