Kisaset numero kaksi

Edellisistä kisoista on vain pari viikkoa, kun jo oli uudet kisat kotona. Eli sinne siis..

Luokka korkeudet oli nyt 5 senttiä korkeammat kuin viimeksi, joten ilmoittauduin Vellolla 50cm ja Mustalla 70cm ja 80cm. Lauantaina rakennettiin rataa ja kun se oli valmis ja ekan luokan korkeudessa tunsin oloni naurettavaksi ja kävin äkkiä laittamassa Vellon nimen vielä 60cm luokkaankin. Okei, osa ekan luokan esteistä oli sen viitisen senttiä alimittaisia, mutta oli siellä jopa yksi 55cm pystykin. Silti ne näytti niin matalilta, että totesin meidän kyllä pääsevän helposti yli niistä kymmenen senttiä korkeammistakin. Valkuissa me ollaan hypättä kai jotakuinkin 60-65cm, paitsi aluksi erikoisesteet vähän vielä matalampina. Suurin osa oksereista on vaan vielä ollut keskisuomalaisia, mutta viimeisimmällä kerralla Robby jätti meidänkin ryhmän okserit sellaisiksi 'normaali' pituisiksi.
Ennen radan rakentelua käytiin Vellon kanssa pikainen maasto verkaksi seuraavaa päivää varten. Musta teki päivällä tunteja, joten sitä en liikuttanut, toivoin vain parasta että se olisi edes jotakuinkin avuilla.

nää on niin minejä nää 45-50cm xD

Eka luokka pääsi taas verkkaamaan kentälle, joten otettiin Vellon kanssa muutamia hyppyjä sekä pystylle että okserille. Osan hyppyjen jälkeen siirsin käyntiin ja osan jälkeen jatkettiin ravilla tarkkana ettei saa vedettyä päätään alas. Tämä verkkatyyli tuntuu sopivan Vellon kanssa, silloin se on odottavaisella mielellä radalla ja radan voi ratsastaa rauhassa ilman että tarvitsee ajatella käyntiin siirtymisiä liian vauhdin takia. Vello teki molemmat radat hyvin, vaikka siellä oli meille vähän vaikeitakin teitä, yhden tietyn kaarevan linjan jälkeen se aina vähän lähti reippaammin eteen, jolloin oli pakko ottaa reilummin kiinni, edessä kun oli tiukka tie oikealle, eli meille vaikeampaan suuntaan. Tie onnistui kuitenkin hyvin molemmilla radoilla. 60cm lähdin ekana, kuten olin pyytänytkin, jolloin Vellolle ei tullut pitkää odottelua ratojen välissä (50cm lähdettiin vikana) ja pääsin hoitamaan sen nopeasti pois ja verkkaamaan Mustaa. 60cm jätin toisen vaiheen ratsastamatta, kun Vello tuntui jo sen verran väsyneeltä. Neljä hyppyähän se vain olisi ollut, mutta vähintään yksi tiukka tie ja kun poika oli jo tehnyt niin hienon suorituksen, niin miksi turhaan, voitosta tuon kanssa en vielä kisaa vaan haetaan rutiinia ja rauhallisia suorituksia. Nopeutta tulee sitten aikanaan..

nyt alkaa jo näyttää esteille :D
Ja jos joku ihmettelee, niin Vello on n.150cm, mä 160cm nään ihan helposti sen selän yli, mutta se on melko massiivinen (eli leveä) rakenteeltaan ja mulla on pätkät jalat, siksi näytän noin onnettoman lyhyeltä tuolla, vaikka mulla ei oo ees kovin lyhyet jalustimet vielä..

Mustan kanssa nopea verkka, jossa katsoin vaan kaasun ja ratin kohdilleen, jarrua tuo harvoin tarvii xD
Muutama hyppy pikku pystylle, jota kukaan ei ollut ehtinyt nostaa ja yksi hyvä hyppy okserille. Musta oli pikkaisen hitaan oloinen, joka kielii väsymyksestä eli ei turhia hyppyjä ennen ratoja. 70cm meni ok, tosin oltiin jotenkin armottoman hitaita, voitettiin ainoastaan superlyhyiden teiden ansiosta ja silloinkin vain sadasosa sekunnilla. 80cm meni vähän paremmin, mutta hitaasti vieläkin ja ihan samanlaisia teitä ei pystynyt tekemään kuin matalammassa luokassa. Voitettiin kuitenkin, kun Tuike ja Mimmi otti puomeja alas ja meillä ne pysyi kannattimilla enkä itsekään päätynyt istumaan yhdenkään päälle.

80cm, mun ilme ei oo onneks kuin lievästi kauhistunut..

tää on nykyään mun yks lemppariesteistä, koska tää on kevyt kasata :D

Vilja ratsasti Katinkalla 60cm ja 70cm. Matalampaa en ehtinyt nähdä, mutta sen verran ripeitä olivat, että pääsivät 4. sijalle. 70cm meni mielettömän hienosti! Poni liikkui eikä kumpikaan epäröinyt missään, aika riitti taas neljännelle sijalle. Radan jälkeen uskalsin kertoa Viljalle, että perusradan vika este oli sen 10cm korkeampi eli hyppäsivät ihan kevyesti 80cm pystyn. Viljalle tuo 70cm ei vielä ihan ole mukavuuskorkeus, mutta lähellä on jo. Viime vuonna pääsivät hyppäämään vain yhden tuon korkuisen ja siltäkin taisi tulla hylky kieltojen takia.. Vilja oli vähän järkyttyneen näköinen kuultuaan esteen korkeuden, mutta olettaisin että samalla tyytyväinen kun oli selvittänyt sen niin hyvin. Muutenkin Anne rakentaa kotikisoissa nää radat ihan tappiin eli ne tosiaan on vähintäänkin sen ilmoitetun korkeuden. Tällä kertaa lankkueste taisi olla viitisen senttiä alamittainen isommillakin radoilla, mutta vastapainona oli tosiaan tuo yksi isompi pysty. Vellokin hyppäsi siis 70cm pystyn ja kevyesti meni. Me ei Mustan kanssa saatu sille pystylle kummallakaan radalla hyvää paikkaa, vaikka se oli linjalla, ei vaan saanut askelia sopimaan.. Yli siitä mentiin ilman epäröintiä silti, oma pää alkaa taas pikkuhiljaa palautua.


noin ne vaan paino sen kasikympin yli!

Tällä viikolla ei ollutkaan Robbya, kun ei saatu ryhmiä kasaan Annen laivaillessa Virossa. Vellon kanssa keskusteltiin torstaina saako sen otsassa olevaa pikku haavaa hoitaa tahi katsoa (mä voitin tän keskustelun vaikka hevosen pää olikin lopulta pesty lähes kokonaan betadinella) ja vielä enemmän keskusteltiin voiko herralle pukea suitset nyt kun siinä ottassa on se pikkuruinen haava. Lopulta voitin senkin keskustelun, mutta sen verran annoin periksi että jätin riimun alle, kun ei se muuten onnistunut. Käytiin sitten valmiiksi hikisinä pikainen maasto, alun perin oli tarkoitus mennä vähän puomeja kentällä. Mustan kanssa tehtiin kevyt sileän treeni muutaman laidun päivän jälkeen ja se olikin kivan notkea vaikka yleensä vapaat vähän jäykistää sitä. Paljon pohkeenväistöjä, venytys-ylös-venytys -ratsastusta ja jonkin verran avoja sekä sulkuja. Pojat oli muuten ekaa kertaa yhdessä samalla laitsalla, mutta siitä lisää (kuvien kera) myöhemmin.