keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Vauhti-hanki-maasto

Oltiin tuossa reilu viikko sitten kimppamaastossa kaikilla kolmella ponilla. Syksyllähän käytiin myös, silloin Mila meni Mustalla ja itse menin Vellolla Viljan ja Katinkan pitäessä perää (paitsi sen yhden laukan jälkeen jolloin pikkuponi veti koko 'jonon' ohi).
Nyt mukana oli Viljan isosisko Tuike, jonka istutinkin Vellon selkään. Tuike ei ole maastoillut ihan niin paljon kuin Mila, eikä varsinkaan sekopääponeilla, joten tunsin varmemmaksi ottaa itse kuumakalle-Mustan, joka viikkoa aiemminkin oli maastossa mua kiidätellyt.
Tuikea selvästi vähän jänskätti aluksi, vaikka onkin kokenut ratsastaja ja usein menee herkillä ja kuumilla tapauksilla. Ekan ravipätkän jälkeen sekä ratsastaja että hevonen selkeästi rentoutui ja maasto meni kokonaisuudessaan hyvin. Hankea oli paikoitellen niin paljon, ettei Musta mielestään voinut siinä mitenkään ravata tai laukata, paitsi siinä vaiheessa kun mentiinkin takaisin tallille päin. Aika reipasta vauhtia mentiin ja sen verran useita pätkiä, että jopa Musta väsyi ja otti vapaaehtoisesti käyntiin viimeisen ylämäen päällä. Vello rukka oli ihan läpimärkä ja selvästi vähän väsynyt, mutta Katinkalla vielä pyöri silmät päässä. Se ei jäänyt kertaakaan jälkeen ja vaikka pääsikin helpoimmalla kun tuli viimeisenä, niin upotti se tallattukin polku paikka paikoin. Pikkuponilla vaan on superrautainen kunto, varsinkin verrattuna poikiin, jotka vasta keräilee kuntoa. Katinka oli pari kertaa vedellyt jotain pukkejakin, mutta Vilja oli skarppina eikä poni päässyt yllättämään ja heittämään Viljaa kaulalle.
Lopuksi käytiin vielä hyppäämässä pikku maastotukkinen, joka noiden lumien kanssa oli kyllä todella matala. Kaikki oli sitä aiemminkin hypänneet, joten mitään ongelmia ei ollut. Vello vaan vähän kuumeni ja painoi takaisin päin tullessa Mustan ohi kun Musta siirtyi ihan mielellään käyntiin. Vellokin tuli hyvin takaisin ja saatiin taas siisti jonomme aikaiseksi. Tuike tykkäsi Vellosta kovasti ja me Viljan kanssa melkein kuoltiin nauruun kun nähtiin Tuiken sukat, jotka oli ihan Vellon karvoissa. Vello kun aloitti karvan tiputuksen paria viikkoa ennen tallin muita hevosia, edes muut kimot eivät vielä aloittaneet silloin, niin siitä sitä karvaa lähtee, varsinkin silloin kun se hikoaa.


Kouluvalkuissa on tehty paljon venytys-harjoituksia. Eli kootaan ylös hetkeksi ja sitten venytetään eteen-alas, paino sanalla eteen. Mustalle (ja mullekin) nämä on tosi vaikeita, siis nimenomaan ne venytykset. Kyllä se sinne eteen ja alaskin päin lähtee, mutta ei se vielä hirmuisesti venytä, varsinkaan tunnin alussa. Tätä tehtiin kaikissa kolmessa askellajissa ja ravissa se sujui meiltä ehkä parhaiten. Laukassa mun piti opetella keventämään ja se olikin aika helppoa kun sai ideasta ja rytmistä kiinni. Lopputunnista Musta aina venyttää ihan selkeästi paremmin. Kateellisena mä vaan kattelen Annen Oromista, jolle noi venymiset on niin helppoa. Noh, niille se kokoominen onkin sitten vaikeempaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti