Puolitehoinen ratsastaja

Vellolle tuli taas ihan liian kevyt viikko vaikka toisaalta se on voinut olla ihan hyväksikin rankemman viikonlopun jälkeen. Mutta ei se ainakaan sen vatsanympäryksen pienentymistä edistä. Mulla meni vaan keskiviikkona ihan todella myöhään töissä, kun tiistaina tosiaan sateli vettä ja yöllä oli kuitenkin pakkasta. Loskat oli suurimmalta osin aurattu, mutta sitten ne aurausjäänteet oli jo jäätyneet, niin piti koko ajan hyppiä autosta pois ja jako venyi älyttömästi. En siis vaan jaksanut lähteä enää tallille. Torstaina mulla taas oli fyssari, kun mun nilkka ja jalkapöytä on rasittuneet sen takia, että pohkeet ja akillesjänteet on ihan ylikireinä. Nilkan kaikki nivelet ei siis ole päässeet liikkumaan oikein ja silloinhan helposti rasittuu joku paikka. Näitä on nyt OTM-fyssarilla käsitelty neljä kertaa ja vielä ois yks kerta jäljellä tämän jälkeen. Ton fyssarin käsittelyn jälkeen tulee jalat turhan kipeiksi jos lähtee vielä tekemään jotain, huomasin tän parin ekan kerran jälkeen kun sattui tunnin pitoa ja iltatallin tekoa niille päiville eli parempi vaan olla loppuilta ihan rennosti. Oon jotenkin ihan toispuoleinen ollut nyt jaloistakin, vasemmassa kramppas lonkka kun fyssari vielä venytytti mun reisiä ja pakaroitakin lopuksi, oikeassa se venytys sentään tuntui siellä missä pitikin.
Pitää kyllä varata aika koko vartalo hierontaan tässä joskus lähiaikoina, niin saisi noita jumeja taas vähän pehmitettyä.

Torstaina olin jo töissä ihan köhäinen ja edellisyönä en ollut juuri paria tuntia enempää nukkunut, kun vaan yskitti koko ajan. Vähän nosti lämpöäkin iltapäivää kohden, onneksi olin vain sisähommissa (askelia kertyi silti se parikymmentä tuhatta o.O), mutta kotiinkaan ei viitsinyt kesken päivän lähteä, kun fyssari oli tosiaan töiden jälkeen. Mulla tota työmatkaa kertyy kuitenkin reilu kaksikymmentä kilsaa suuntaansa ja fyssari on työkaupungissa, niin huvikseen ei viitsi edestakaisin ajella. Perjantaille se sitten nostikin ihan kunnolla jo lämpöä ja olo oli muutenkin aika karmaiseva. Yskä sentään alkoi vähän helpottaa, mutta sairauslomallehan se oli jäätävä eikä siinä kunnossa voinut tallillekaan lähteä. Eli kolmas vapaa peräkkäin Vellolle ja sen mahan ympärykselle.

Kuvituksena näitä viime viikonlopun koulukisakuvia. (c) Jonna Pyymäki

Lauantaina ei onneksi enää ollut lämpöä, joten uskalsin lähteä hyvin vaatteilla pakattuna ja varusteltuna nenäliinoilla sekä kurkkupastilleilla tallille kouluvalkkuun. Tehtiin kevyesti, myös sen takia että Annen Kisulla oli ollut rokotus pari päivää aiemmin, mutta myös mun vajaakuntoisuuden vuoksi. Hevonen ei sitten kyllä mikään vajaakuntoinen ollut, mutta aika nopeasti sen sai keskittymään ja kuuntelemaan. Itseasiassa jo heti käynnissä sain hyvin pyöreäksi ja samoin ravissa, joskin siinä se aina välillä yritti lähteä tekemään omia hommiaan, niin nyt sen saa nopeasti jo reagoimaan sisäpohkeella ja asetuksella. Joskus tarvitsi kyllä vähän ulkopohjettakin, jotta ryhdistäytyi, mutta reagointi on huomattavasti aikaisempaa nopeampaa. Tai sitten mä oon vaan nopeampi ja tehokkaampi.

Aloitettiin joka tapauksessa käynnissä ja pitkillä sivuilla takapään siirtelyä sisään ja ulos niin, että hevosen piti lähteä viemään haluttua takajalkaa heti ensimmäisestä merkistä, ihan sama kuinka paljon, mutta reaktion oli tapahduttava. Kisu teki tätä harjoitetta pohkeenväistönä ja Vellolla se oli sulkua, jolloin pystyin hyvin käyttämään taivutusta myös hyödyksi pyöreänä pitämiseen. Raviin siirryttiin samaisessa tehtävässä, mutta niin, että siirtymä piti tapahtua samalla hetkellä kun hevonen lähtee viemään takajalkaa ristiin. Eli se joutui samaan aikaan ponnistamaan eteen- ja ylöspäin sekä viemään jalkaa sivulle. Otti muuten kolme yritystä että nämä tapahtui yhtä aikaa, muuten väistö tuli aina ensin ja ravi vasta seuraavassa askeleessa. Epäilen kyllä että ratsastajalla oli tässä vähän enemmän osuutta asiassa eikä niinkään hevosen reagoinnissa. Tämän lisäksi tietysti piti pysyä rentona siirtymässäkin, mikä oli kyllä yllättävän helppoa. Vellon ekat ravisiirtymät on aina olleet vähän hätäisempiä, mutta nyt se oli kyllä rentona jo noissa ekoissakin, edistystä siis, ainakin tällä kertaa. Kaikkien näiden harjoitusten perimmäinen tarkoitushan tällä hetkellä on opettaa Vellolle uutta tapaa liikkua ratsastajan kanssa eli sen, että voi pysyä rentona siirtymisissä yms. ja kantaa itseään samalla. Toki näiden harjoitusten tarkoitus on myös notkistaa ja vahvistaa samalla, mutta Vellolle tällä hetkellä jopa niitä tärkeämpää on se henkinen puoli näissä valkuissa ja sitä mä yritän aina itsenäisesti mennessäkin pitää mielessä. Eli mieluummin hyvin valmisteltuna pari oikeanlaista siirtymää tai harjoitetta oikein jo ekoista askelista kuin monta toistoa väärin. Helpommin sanottu kuin tehty kyllä.
Ravissa jatkettiin samaa ja taas sen siirrettävän takajalan piti lähteä heti siitä ekasta merkistä. Musta kyllä tuntuu että välillä istuin itse Vellon liikettä vastaan ja ehkä estinkin sitä tekemästä tai sitten en vaan tuntenut kun se siirtyi vähän. Harmi kun en tajunnut ottaa videokameraa kuvaamaan kentän laidalle, kun kerrankin oli valoisaa. Olisi sitten itse nähnyt niitä takajalan liikkumisia. Pienten välikäyntien jälkeen rupesimme tekemään ravista laukannostoja samalla periaatteella eli laukka silloin kun takajalka lähtee sivulle päin. Välillä tuli vääriä laukkoja, mutta pääasia oli että heppa reagoi ja pysyi rentona. Tätä harjoitusta Annekin teki sulusta eikä väistöistä. Laukan nostoja tehtiin vain toiseen laukkaan, vaikka väistöjä tehtiin tasaisesti yhä molempiin suuntiin. Aloitimme vasemmassa, mutta valitsin oikean laukan, koska vasemmassa Vello työntää muutenkin sitä takapäätään sisälle päin. Koska laukkaa mentiin vain muutama askel eli lähinnä nosto ei sillä ollut niin väliä vaikka olikin vastalaukka. Lisäksi vastalaukasta on meille muutenkin hyötyä harjoitteena, vaikka sitä mennäänkin vain suoralla. Anne teki myötälaukasta, koska Kisu on kuitenkin vielä sen verran nuori. Välillä tosiaan tuli niitä vääriäkin laukkoja ja aluksi heitin itseni ihan irti hevosesta noston jälkeen. Kati oli ihan ihmeissään, että mitä helkuttia mä oikein puuhaan. Ravissa istuin nätisti ja kun nostin laukan niin, tsip - heitin itseni irti. Katin sanoin: anna sen kantaa sua, kun sitähän sä sille olet koko ajan opettanut. Onnistu se sitten lopulta, en oikein tiiä mikä itselle aluksi tuli tuossa. Oikeaan kierrokseen tein sitten vasenta laukkaa ja kuten olin ajatellut, niin vastalaukkana Vello ei yrittänyt niin pahasti työntää sitä pyllyään vasemmalle, varmasti osittain kun aita on siellä vastassa. Lopuksi vielä ravia, ensin vähän isommilla askelilla (joissa mä en meinaa osata vielä istua), kun kerran oli hyvin rentona ja sitten vielä venytellen kevyessä ravissa. Vello oli aika hyvin kaikkensa antanut, vaikka mä pääsin aika kevyellä ja Vellonkin väsymys oli varmaan suurilta osin henkistä. Onneksi se on karvaton nyt, muuten olisi taas ollut ihan läpimärkä. Hyvää oli, että vaikka ratsastaja oli puolitehoinen, niin hevonen ei.

Tynkäkaula.. (c) Minna Kotajärvi

Huh, tulipa pitkä jaarittelu ja näin vielä kuumeen jälkimainingeissa ei välttämättä edes kaikkein selkeintä tekstiä, anteeksi siis siitä.