Viihh...

Huh, onpas taas taukoa kertynyt.. ja paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun.

Vellon kanssa käytiin kesällä aika tasaiseen tahtiin kisoissa. Lähinnä estekisoissa ja mentiin 80cm ja 90cm aikalailla joka kisoissa. Käytiin myös parissa uudessa paikassa ja yhdet kakkostason kisatkin. Melkein joka kisoista tuli vähintään toisesta luokasta sijoitus, joten homma on alkanut pyöriä ihan mukavasti. Vieläkin ongelmana on välillä turhan herkästi putoavat puomit, mutta muuten Vello hyppää tuon 90cm:kin niin kevyesti, että ensi vuoden tavoitteeksi on asetettu metri, korkeus jota en ole itsekään hypännyt kuin ihan muutaman kerran jonkun jumppasarjan päässä, siis totaalisen uusi korkeus meille molemmille.

Suojakalliolla Päijänne Jumping, 90cm (2. taso)

Vellon kanssa on myös käyty harjoittelemassa maastoesteillä ja se alkaa niilläkin olla jo melko varma. Vaikeammat tyypit tarvitsee vielä harjoituttaa varmemmiksi (esimerkiksi maahauta ei oo ollenkaan meidän juttu), mutta vesi on aina hyvä elementti poitsulle. Kesällä sen huveihin kuuluikin kaataa vesiastiat laitumella ja läträtä siellä, ei siis ihme että veteen meno ratsainkaan ei tuota ongelmia.

Korpikylässä syksyllä, täällä käytiin pariin kertaan kisoissa ja Vello oli tosi rentona, vaikka oli sille ihan uusi paikka. Kuvan ottajaa en valitettavasti muista :/

Kävimme myös syksymmällä yhden matalan tason kenttäkisat, joissa kouluohjelmana oli tuttarin koulurata ja esteet sitten korkeudella 60cm. Edellispäivänä kävimme Takkulassa harjoittelemassa vähän maastoesteillä Tolmusen Petrin johdolla (joka kisoissa oli ratamestari ja estetuomari), joten Vello oli vähän väsynyt, mikä ei koskaan ole hyvä kouluohjelmaa ajatellen. Se oli sen verran virittynyt, että mun oli pakko keventää kun jokaisesta pienen pienestäkin eleestä se yritti laukalle. Onneksi olin lähtövuorossa sen verran ajoissa ettei esteosuudet olleet vielä alkaneet, ne kun ratsastettiin siinä ihan vieressä ja joku olisi niistä saattanut ottaa vähän kipinää..
Kouluosuuden jälkeen vaihdettiin vain nopeasti suitset ja laitettiin suojat ja paineltiin samoilla lämmöillä esteille. Yksi verkkahyppy okserille ja sen jälkeen rata sellaisessa rauhallisessa temmossa ja puhtaasti. En oikonut, mutta en ratsastanut myöskään ylipitkiä teitä hevosta säästääkseni. Tämän jälkeen hepot koppiin päiväheinille ja Anne kävi hakemassa meille ruokaa sillä välin. Kisoissa olimme siis Veronican kanssa ja Anne tuli paikalle vasta tuntien loputtua, ehti juuri näkemään meidän molempien kouluradat. Ehdittiin hyvin syödä itsekin ennen maastoradan kävelyä.
Ihanne aika maastoon oli 1,5 minuuttia nopeudella 400m/min. Rata oli myös melko tekninen ja siellä oli paljon tiukkoja teitä, joten koko matkaa ei voinut vain painella täysiä. Olikin vain muutama ratsukko jotka pääsivät ihanneaikaan (toinen jopa vähän ali) ja meillä Vellon kanssa tuli 3 sekuntia yliaikaa. Eka este oli kentällä, jonka jälkeen piti laukata maneesin viertä sinne taakse missä suurin osa maastoesteistä Takkulassa on. Tässä kohtaa oli yleisön alue erotettu nauhalla radasta, mikä järkytti muutamia hevosia (Kansas veti liinat ihan kiinni ennen kuin pääsi kentältä pois ja Vellokin yritti häipätä toiseen suuntaan). Veden läpi oli suht pitkä matka laukata ja vaikka vesi oli matalalla, niin sitä ei meillä kotona pääse harjoittelemaan, se siis söi voimia hevosesta ja Vello olikin kentälle takaisin tullessa jo ihan valmis lopettamaan. Jäljellä oli kuitenkin vielä kolme estettä, joista ensimmäinen ylitettiin kuin hidastetussa filmissä, jonka jälkeen sain pojan taas vauhtiin. Viimeisen esteen jälkeen rutistin vielä kaikki loput irti ja maalilinja ylitettiin kovemmassa laukassa kuin mitä olen Vellon kanssa koskaan mennyt. Mutta kyllä kävin mun pohkeetkin kuin singerillä ikään, niin paljon se vaati tuossa vaiheessa eteen ratsastusta (harvinaista herkkua Vellolla). Tulikin hyvät loppukäynnit kun jäätiin odottamaan lopullisia tuloksia. Kouluosuuden jälkeen olin 11. sijalla, mutta niin vaan noustiin puhtaan esteradan ja pienen aikavirheen ansiosta neljänneksi lopullisissa tuloksissa ja päästiin siis sijoille. Ihan superkivaa oli ja ensi kesänä on kyllä pakko päästä oikeisiin kenttäkisoihin. Kvaalit on jo sekä harrasteeseen että tuttariin tänä kesänä rataesteiltä hommattu.

kenttäkisojen palkintojen jaosta

Katinka siirtyi alkukesän ontuilun (ja klinikka reissun) jälkeen eläkkeelle ja tekee enää satunnaisia tunteja, nekin lähinnä alkeistunteja. Samoin tein se siirtyi pihattoon asumaan ja saa nyt ekaa talvea moneen vuoteen pitää karvansa. Se onkin jo kunnon pufpuf-kunnossa ja mahan ympäryskin on päässyt pikkaisen kasvamaan kun liikuntaa ei juuri tule. Se kävi myös elokuun vierailemassa viehättävän nuorukaisen luona ja tulos tältä reissulta on toivottavasti vielä kyydissä. Vuorokausia on tällä hetkellä noin 100 plakkarissa ja ultralla varmistettu että siellä ainakin jotain on ollut kyydissä. Tätä tulosta odotetaan jo kovin innolla koko talliporukan kanssa.

Mulla on videot lähes joka kisoista, joten laittelen niitä vielä näkyviin seuraavaan postaukseen. Samoin on videon pätkiä Sanna Siltakorven pitämästä kenttävalkusta, jossa alkusyksystä Vellon kanssa käytiin (HIHS-viikonloppuna).