Kouluvalkku pakkasessa

Nyt kun on ollut vähän enemmän pakkasta, niin on ihan oikeasti joutunut miettimään pukeutumista. Vellon kanssa ratsastaessa tulee aina kyllä kuuma, en tiedä johtuuko se siitä, että sen kanssa pitää niin paljon keskittyä istuntaan ihan jo liikkeen takia, mutta myös siksi että se reagoi niin voimakkaasti ratsastajan istuntaan ja tekee välillä yllättäviä tanssiliikkeitä. Mustan kanssa ei samalla tavalla tullut hiki, vaikka sitä piti ratsastaa selkeästi enemmän eteen. Liike ilmeisesti oli niin pieni ja tasainen, ettei se vaatinut istunnalta samalta tavalla "passiivista aktiivisuutta", vaikka sitäkin sai ihan istunnalla ratsastaa ja se toimi sillä kivasti.

Yleensä jos olen toppatakin jättänyt päälle, on alta pitänyt ottaa reilusti vaatetta pois. Nyt kun valmennus oli sovittu puoli seitsemäksi lauantai-iltana eli reilusti auringonlaskun jälkeen, jouduin miettimään mitä oikeasti laittaisin päälle. Koska unohdin paksumman toppaliivini kotiin, päädyin toppatakkiin ja laitoin sen alle ohkaisen urheilupaidan (pitkät hihat) ja kevyen toppaliivin. Tuo toppaliivi oli kuitenkin liikaa, kun päästiin työskentelemään ja hikihän siinä tuli. Myös hevoselle, vaikka pakkasta oli se viisitoista astetta (ellei vähän enemmänkin). Huppukin oli pakko ottaa pois päästä, vaikka yleensä mulla on korvat ja pää helposti kylmettyviä, nyt oli kuitenkin pääkin hikinen tunnin jälkeen, ehkä jouduin tekemään liikaa ajatustyötä, sen takia ne hevosetkin tuntuu naamastaan hikoavan.

Vello lumipesulla. Kaikki kuvat tällä kertaa kännykkälaatuisia.

Valmennus oli melko simppeleitä tehtäviä, mutta meille vaatimustasolta haastavaa. Vello ei ole vielä läheskään aina tasainen edestä, varsinkin kun oli taas päässyt olemaan useampi vapaapäivä, joten alku meni siihen, että haettiin taas avoimuutta muotoon ilman että hevonen juoksee pois alta. Niskaa pitkälle, kaulaa pyöreäksi ja selkää ylös. Jalathan Vellolla kyllä käy ja sen on melko helppoa ottaa painoa takasille. Onneksi se ei ole luonnostaan kovin etupainoinen, muuten olisi kyllä hankalaa. Aluksi näitä asioita haettiin ravissa, paljon ympyröitä ja vapaasti suunnanvaihtoja, mutta ei lävistäjillä vaan esim. vastakaarroilla. Vellon rasvavaranto kylkiä olikin mielenkiintoista yrittää saada taipumaan ja tuntui ettei talvikenkien kanssa oikein saanut omaa pohjetta nätisti sinne kylkeen kiinni. Asiaa ei auttaneet mun talviratsastushousut, joissa on pelkät silikonipaikat eikä niitäkään ole pepussa. Mulla on yhdet kesähousut samanlaiset ja tykkään hypätä niiden kanssa, mutta kouluratsastuksessa olen suosinut vielä perinteisiä kokopaikkoja, jolloin se takapuoli pysyy edes vähän helpommin Vellon kyydissä mukana. Taas huomaa sen eron, että Mustalla pystyi ihan helposti menemään vaikka toppahousuilla eikä ollut ongelmia pysyä kyydissä. Lopputuntia kohden onneksi jo totuin tuohon "liukkauteen", joten oli helpompi pysyä kyydissä eikä koko aikaa tuntunut siltä, että nyt liukuu johonkin.

Välikäyntien jälkeen ruvettiin tekemään varsinaista harjoitusta eli vastalaukkaa. Anne teki koko ajan vastalaukkaa ja siinä sulkutaivutusta, meille Vellon kanssa riitti vastalaukan nostot. Eli pitkän sivun alkupuolella vastalaukka ja ihan lyhyen pätkän jälkeen jo raviin. Päädyssä sitten tarpeen vaatiessa ravissa ympyröitä, myös sen takia, että Anne pääsi vastalaukassaan tarpeen vaatiessa ohi meistä. Toinen vaihtoehto tehtävän tekemiselle olisi ollut siirtyä käynnin kautta päätyihin aina myötälaukkaan, mutta sain itse valita kumpaa teen ja totesin, että Vellolle voi olla helpompaa ymmärtää, kun nostetaan vain sitä vastalaukkaa eikä vuorotellen molempia. Varsinainen tehtävä tässä laukassa kuitenkin oli rennot siirtymät, joissa hevonen pysyy pyöreänä ja niska siellä pitkällä. Mikä on laukassa muutenkin jo haastavaa, saati että siirtymät olisi kovin kauniita, vaikka niitä olenkin yrittänyt treenata. Saatiin kyllä molempiin suuntiin ihan hyviäkin siirtymiä ja ravissa sain nopeasti Vellon rennoksi vaikka se olisikin siirtymässä vähän jännittynyt eli jonkinlaista edistymistä on tapahtunut. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja oikeaan kierrokseen oli siinä mielessä hankalampaa, että Vello työntää vieläkin vasemmassa laukassa peppuaan sisään päin (siis laukan suuntaisesti sisään päin eli sinne vasemmalle), mikä teki nostoista välillä haastavia. Lopuksi laukkasimme vielä myötälaukassa ympyröitä ja siinäkin piti yrittää säilyttää se pyöreys ja pitkä niska. Viimeisen ravisiirtymisen saimme tehtyä kyllä tosi hienosti, vaikka se ottikin pari yritystä. Loppuraveissa Vello venyttikin jo oikein hyvin ja sitä sai jopa vähän pidentämään askelta ilman, että rupesi juoksemaan pois alta. Olenkin pellolla mennessä yrittänyt opettaa itseäni vähän reippaampaan ravin tahtiin ja Vellolle sitä, että se voi pidentää sitä askelta ilman että tarvitsee jännittyä ja ruveta juoksemaan alta pois. Jos Vello yhtään jännittyy niin en pysty istumaan yhtään reippaammassa ravissa itse enää rentona. Kotiläksyksi saatiin käsky harjoitella noita vastalaukkoja, ihan tuolleen vaan suoralla uralla, mutta keskittyen tosiaan siihen rentouteen.

Katinka sai uuden ulkoloimen, Premium Equinelta. Onneksi oli sopivan kokoinen ja tuntuu ainakin tosi kestävältä (= vielä ei ole tarhakaverit saaneet reikiä aikaan)

Sunnuntaina käytiin vähän päästelemässä maastossa Annen ja Foriolan kanssa. Otin kokeiluun ostamani happy mouth -omena nivelen, kun ajattelin Vellon olevan vähän väsynyt edellisillan valmennuksesta (ei ollut!) ja sitä myöten rauhallinen, jos kuolain ei vaikka kävisikään sille. Lisäksi oli Foriolan takapuoli varajarruna edessä. Vello oli alkumatkan ihan menossa ja steppaili melkein paikoillaan, ei vaikuttanut väsyneeltä. Käynnissä me mentiinkin Foriolan edellä, vaikka sekään ei todellakaan ole mikään hidas kävelijä. En ollut ihan varma kuolaimen tehokkuudesta (Mustalla samanlainen oli paras kuolain maastoon ja esteille, kun sillä oli sopivasti jarrua), joten jättäydyin ravissa Annen ja Foriolan taakse. Paineltiin melko reipasta ja pitkää ravia ja laukkakin annettiin rullata reippaasti eteen. Vello raukka oli taas ihan hikinen ja vaikka sitä sisällä ensin kuivattelinkin parin fleecen alla, oli ulos kuitenkin pakko laittaa toppaloimen alle vielä kuiva fleece. Vello onnistui hajottamaan sen sadeloimen, jossa on fleecevuori ja joka on toiminut erinomaisesti kuivatuksessa ulkona. Nyt siis pakko laittaa toppaloimi ja koska se ei itsessään ole oikein hyvä hien imemiseen, niin fleece sitten alle.

Uusi fleece. Oli seuraavana päivänä ihan valkoinen edestä, kun Vellolla aika paha karvanlähtö :D