Kun minä kerran lensin

Vellon ekojen 'oikeiden' kisojen jälkeen ehdittiin pitää vielä yksi tai kaksi Robbyn valkkua, ennen kuin kelit huononi liikaa. Lisäksi aina vain aiemmin laskeutuva hämärä rajoitti myös, kun ei olisi ehditty aloittamaan tarpeeksi ajoissa. Katin kouluvalkuissa käytiin kyllä, niitä kun sai sovittua välillä päivällekin.

Käytiin myös porukalla Tallinnan horseshowssa ja pidin samassa yhteydessä pari viikkoa lomaa. Omat työkuviot muuttuivat loman jälkeen sen verran, että mulle tuli jonkun verran arkivapaita ja vastaavasti teen pidempää päivää (välillä). Ekalle tällaiselle arkivapaalle sovittiin sitten Katin kouluvalkku heti aamuksi, ensin meni Mimmi Sanilla ja Anne Kisulla, jonka jälkeen meidän piti jatkaa Annen ja Oromiksen seurana Vellon kanssa. Oltiin juuri päästy kentälle ja säätelin vielä Vellon satulavyötä, kun Mimmin takki yhtäkkiä tipahti aidalta, hyvin pehmeästi, mutta pieni kahahdus kuului kuitenkin. Vello otti hirveät slaagit (oli vielä selkä sinne päin) ja lähti kiitämään kenttää ympäri, eikä mitään tietoakaan pidätteisiin reagoimisesta. Mulla oli vielä toinen jalka kaiken lisäksi ylhäällä vyönsäädön takia ja poika sai vain lisäpontta askeliinsa siitä, kun sen varovasti sain hivutettua alas. Pääty lähestyi ja Vello ei kääntynyt tarpeeksi ajoissa, jolloin oltiin jo menossa osin aitaakin kohti. En oikein vieläkään tiedä mitä päädyn jälkeen lopulta tapahtui, mutta kiisin ilmassa täysillä kohti aitaa. Annen mukaan aita jousti hyvin ja tiputti mut maahan, suoraan naamalleni. Hetken itseäni keräiltyäni pääsin kiipeämään aitaa vasten pystyyn ja sain jopa hengityksen kulkemaan. Päässäkin vähän pyöri ja kun saatiin lopulta Vello kiinni (se ei oikein paniikissa anna hyvin kiinni), niin päästiin tarkastelemaan vaurioita. Koko vasen puoli oli ihan helkutin kipeä ja koska pää oli myös ottanut kosketusta aitaan, päätin lähteä käymään terveyskeskuksessa päivystyksessä. Mimmi kävi hoitamassa Sanin pois ja lähti kuskaamaan mua. Sen verran kova oli rysähdys aitaan ollut, että lähimpään pystytolppaan oli ilmestynyt halkeama lähes koko pituuden matkalta, onneksi se ei ollut se metallinen valotolppa, silloin se halkeama olisi todennäköisesti ilmestynyt mun kylkeen. Kypärän vasen sivusta (ja mun korva) oli himpun myös maalissa eli pää oli ottanut aitaan myös kosketusta. Naama taas oli osunut sen verran kovaa hiekkaan, että siinäkin oli jälkiä, olin siis kohtalaisen onnettoman näköinen TK:hon saavuttaessamme.
Musta otettiin röntgenit ja sydänfilmi (koska isku osui vasemmalle) ja sain loppuviikon sairaslomaa. Mitään ei onneksi ollut murtunut, oon oppinut putoamaan kohtuu hyvällä tyylillä..
Seuraavana päivänä oikea polvi ei liikkunut mihinkään, mutta se meni onneksi ohi päivässä. Töihin palattuani vasen polvi alkoi parin päivän jälkeen oireilemaan melko kivuliaastikin, joka esti vielä hevosen selkään nousemisen useammaksi viikoksi. Eikä sillä kovin hauska ollut ympäri HIHSkään kinkata.

Klippasin yks päivä hevosia, kun vihdoin ostin ihan oikean klipperin. Mustan karvakasa näyttää säälittävän pieneltä.

Jossain vaiheessa kävin kokeilemassa Mustalla ratsastusta ja totesin, että keventää ei pysty. Velloa juoksutin pari kertaa, se oli lomaillessaan kerännyt turhaa energiaa (ja vatsanympärystä!!). Säännöllinen ratsastus on kuitenkin ollut nyt jäähyllä pidemmän aikaa, kun polvi ei hirmuisesti tykkää ja töiden jälkeen ei muutenkaan meinaa jaksaa (työpäivät vähintään 9h). Vellolla olen käynyt pari kertaa maastossa kevyesti ja raukalla on kyllä kunto huonontunut tai sitten se ylimääräinen maha painaa tosi rajusti.. Mustan kanssakin olen maastoillut ja joulun alla kokeilin vähän myös hypätä, jotta näkisin kestääkö polvi. Mustankin kunto on huonontunut, vaikka se tekeekin tunteja koko ajan. Lihomaan se ei onneksi ole päässyt. Lasten pikkujouluissa se jaksoi kuitenkin melko hyvin vetää hiihtistä, vaikka huomasi esim. Katinkan jaksavan samassa hommassa paljon paremmin.

Aina yhtä iloinen Rouva Aurinkoinen!

Onneksi polvi alkaa pikkuhiljaa olla parempi ja pätkittäin olen pystynyt keventämäänkin. Nyt alkaa taas Vellon laihdutus- ja kuntokuuri, sen suhteen ollaan melkein samassa tilanteessa kuin vuosi sitten sen tullessa. Mutta eiköhän se kesän aikana kerätty peruskunto sieltä nopeasti palaudu. Sitten voisi taas mennä valkkuihinkin.. Onneksi heinä on tänä vuonna vähän köyhempää kuin yleensä, niin Vellokaan ei ole vapaalla heinällä ollessaan lihonut ihan muodottomaksi. Kyllähän se tiineeltä tammalta vähän näyttää, mutta ei sentään viimeisillään olevalta. Satulavyökin menee kiinni.

Vasemmalta karvat järjestyksessä: Musta, Katinka ja Epron. Musta on isoin noista poneista ja Katinka pienin + useamman kerran jo syksyllä klipattu, silti siltä tuli eniten karvaa ja Mustalta vähiten xD