Hyppelöisiä

Vähän ennen joulua testasin Mustan kanssa kestääkö polveni hyppäämistä, olin ilmoittautunut Norilon valkkuun heti joulun jälkeen, joten asia oli syytä tarkistaa. Ja kestihän se, alas tuloissa välillä vähän tuntui, mutta muuten ok.
Ja kesti hyvin valkussakin. Otin valkkuun Mustan, kun Vello on lomaillessaan kerännyt vähän turhasti vyötärönympärystä, eikä sillä ole hypätty pitkään aikaan.

Norilossa oli jälleen kivaa, vaikka poni olikin vähän jäykähkö ja kun ei itse ole kunnolla pitkään aikaan ratsastanut, niin oli sen taipumisenkin kanssa vähän niin ja näin. Hienosti kuitenkin suoritti tehtävät, johon sisältyi kaarevia linjoja ja erilaisia siirtymiä sekä puomitehtäviä matkan varrella. Muutamat kiellot tuli yhdelle pystylle, liekö johtunut alla olevista laatikoista vai siitä, että se oli isoin este harjoituksessa. Yli siitäkin mentiin useammankin kerran lopulta. Okserille ei onneksi tullut kieltoa, vaikka senkin alla oli sälää. Juho kehui, että Musta on hirmuisen rehellinen ja suorittaa hyvin, vaikka nyt tuota yhtä vähän jäkittikin.

Norilon jälkeen oli taas pakko pitää itse taukoa ja kävin vain osana viikkoa liikuttelemassa Velloa ja satunnaisesti Mustaa.
Nyt oli onneksi lomaviikko ja vaikka siitä menikin pari päivää reissuillen, niin sai heposet silti kunnolla liikuntaa ja Vellollekin saatiin vihdoin nastat alle, niin uskaltaa lähteä tonne lumettomiinkin maastoihin.

Ostin vihdoin uuden kypärän

Mustan kanssa käytiin sunnuntaina kunnon reipas maastolenkki ja kyllä poika olikin innoissaan. Jarrut oli hetkittäin hukassa, kun annoin ponin painaa pätkät minkä kavioistaan pääsi. Ei tarvinut käskeä eteenpäin.. Maanantaina lastentunnin jälkeen taivuttelin ja tein paljon väistöjä. Lavat tuntuu vähän olevan jumissa, mutta selkä oli kyllä edellispäivän laukkojen jälkeen niin vetreänä ettei tosikaan. Tiistaina Musta oli tunnilla ja ke-to sai vapaata kun olin reissussa. Perjantaina kunnolla taivuttelua ja vähän laukkatyöskentelyä, huomaa, että takaa puuttuu kantavaa voimaa. Laukasta käyntiin siirtymiset on hakusessa ja muutenkin tuo laukankokoamisen kanssa on vähän niin ja näin. Vinoutta olen saanut jo hyvin suoristettua muutamassa kerrassa. Mustalla on tapana ruveta työntämään takaosaa oikealle, silloin kun se menee paljon pelkästään tunneilla. Lauantaina jatkoin vielä venyttely- ja väistättelyllä, sekä parit laukankokoamiset. Alkuverkaksi Musta oli talutustunnilla kävelemässä ja vähän hölkkäämässä ja olikin mukavan vetreä aloittaa työt.
Huomenna olisi taas Norilon valkku ja tänään tuntui kyllä hyvältä sitä ajatellen.

Vellon kanssa käytiin perjantaina kunnon maastolenkki, kun nyt on nuo nastat alla. Vaikka ei ihan niin kovaa mentykään kuin Mustan kanssa, niin Vello raukka oli kuin uitettu koira, todellakin ihan läpimärkä. Tänään tehtiin vähän lyhyemmän aikaa töitä kentällä parin puomin avulla. Puomit oli pääty-ympyröillä niin, että ne pääsi ylittämään myös kolmikaarisella. Ravissa teinkin kolmikaarista, puomit toimi kohdisteina ja mielenkiinnon kohteina Vellolle. Aika hyvin taipui, välillä kun yritti lähteä kiirehtimään, niin ei pystynytkään enää taipumaan. Rauhallisuus kaiken a ja o. Laukassa tein pääty-ympyrällä töitä ja aina puomin ylitys. Ekat kerrat meinasi herra vähän innostua pelkästä laukkapuomista ja teki valtavia loikkia puomin yli, mutta rauhoittui sitten. Varovasti koitin ratsastaa sisäpohjetta vähän laukassakin ja sainkin laukan pysymään mukavan rauhallisena melkein koko ajan. Pahimmat eteen ryykäisyt ainakin puuttui. Välillä vaihdoin suuntaa puomin päällä ja sainkin muutaman laukanvaihdonkin aikaiseksi, Vello tosin niistä vähän hämmentyi ja yritti pudottaa raville heti. Kivasti pystyi vielä keskittymään lopuksi ravityöskentelyyn, joten ei se kaikki kesän ja syksyn aikana opittu ole lomaillessa unohtunut. Viime keväänä Vello meinaan kävi laukan jälkeen aina niin kierroksilla, että ravityöskentely oli todella vaikeaa sen jälkeen, nyt sujui jo kuin ihan normaalilta hevoselta.