Estetykki Vello

Vellon loppukesä on pitänyt sisällään aika tasaisesti sekä koulu- että estevalmennuksia. Paljon töitä on tehty ja tuloksiakin on alkanut syntymään. Kun Musta alkoi liikkumaan epämääräisesti, niin otin Vellon Katin valkkuihin ja voi että se on tehnyt hyvää. Itse on välillä ollut hätää kärsimässä ja epätoivokin meinannut iskeä, mutta vaikka kouluvalkuissa saattaakin tuntua, ettei tästä mitään tule eikä itsekään osaa auttaa hepparukkaa joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää, niin esteillä on huomannut huikean muutoksen, nimenomaan siellä esteiden välissä tapahtuvassa työskentelyssä. Viimesimmät estevalkut on Vellon voinut antaa edetä esteelle melko normaalissa laukassa, jolloin hypyistä tulee heti parempia. Ja tämän voi tehdä, koska se ei enää juuri ryntäile ja jos vauhti kiihtyykin esteen jälkeen, tulee se yleensä helposti ja nopeasti takaisin pidätteestä. Se alkaa olla siis aika normaali ratsastettava esteillä. Robby on lisäksi kovasti kehunut laukan (ja ravin) kehittymistä kesän aikana. Ja onhan Vellon helpompi liikkuakin, kun turhaa rasvaa on lähtenyt ympäriltä. Jos sitä ei muusta huomaa, niin satulavyön pituudesta kyllä. Tällä hetkellä on menossa viimeiset reiät mihin laittaa, että hoikistunut on. Uutta vyötä olen katsellut, mutta en ole löytänyt mieluista kohtuullisen hintaan. Lisäksi tarkoitus on vaihtaa satula tässä aika piakkoinkin, joten parempi ehkä odottaa uutta satulaa, siinä kun voi vastinhihnat taas olla ihan eripituiset.

jumppasarjaa

näissä treeneissä korkeudet vielä matalia

Ennen kuin Robbyn valkut pääsi taas jatkumaan elokuussa, kävin kerran Takkulassa hyppäämässä Juho Norilon valkussa. Norilo suhtautui Velloon oikein positiivisesti ja kannustavasti. Lisäksi isolla kentällä pystyi helpommin etenemään normaalissa laukassa tehtävät, kuin kotona vähän pienemmällä kentällä. Tämä olikin eka kerta kun Vellon kanssa mentiin esteitä reippaammassa tahdissa. Vikalla pätkällä vauhtia oli kyllä ehkä himpun liikaa, kun väsymys painoi kavioissa (meillä molemmilla). Edellisenä päivänä oli ollut Katin valkku, jossa oli harjoiteltu laukan lyhentämistä ja hyvä niin, koska Norilo teetti alkuverkaksi hyvin saman tyyppistä tehtävää, josta todellakaan ei oltaisi selvitty ilman edellispäivän tehtäviä. Sanoin meidän hyppykorkeuden tällä hetkellä olevan sellaista 60-70cm tasoa ja sitä Norilo sitten meille hypyttikin. Viimeinen pätkä oli joku 70-75cm, okserien takapuomit ehkä jopa 80cm. Edellisviikolla olin hypännyt pidemmän tauon jälkeen kerran itsenäisesti muutamia yksittäisiä ja linjaa sekä sarjaa 70cm korkeudella ja tallin kisoissa 60cm ja 70cm radat. Muuten ollaan enemmän pysytelty vielä 60-65cm harjoituksissa Robbyssa. Joten Norilon viimeinen rata tuntui melko korkealta, varsinkin kun hevonen alkoi väsyä ja jouduin jopa vähän ratsastamaan sitä eteen. Onneksi Vello menee yli aina kun sen saa esteelle, muuten olisin varmasti lentänyt kielloista, kun vauhti alkoi lisääntyä. Lennellä meinasin muutenkin, kun hypyt alkoi olla ihan oikeita hyppyjä eikä sellaisia pikku loikkia. Olit todella tyytyväinen Velloon, kun meni kyselemättä kaikki, vaikka monen esteen alla oli ties mitä tavaraa.

ekoja kertoja valkoista porttia

Ekassa Robbyssa loman jälkeen meillä ei ollut ratapiirustusta, mutta emme halunneet rakentaa enää rataa, joka oli jäänyt hyppäämättä, koska valkku oli peruuntunut joka kerta kun sitä oli yritetty sen radan kanssa.. ei olla taikauskoisia, ainakaan paljon.. Vietiin kentälle puomeja ja tolppia ja rakennettiin sitten Robbyn kanssa ihan perusesteitä, muutama linja ja muutamia yksittäisiä, lähinnä tais olla pystyjä. Robbyssa on tehty paljon puomi-ristikko hyppyjä ravista (välillä Vello tosin on karannut laukalle, mutta pysynyt tosi pienessä laukassa ja pystynyt näin vielä suorittamaankin), jumppasarjoja (kavalettikorkeudella) ja erilaisia linjoja, sekä suoria että kaarevia. Ollaan myös ekan kerran jälkeen kannettu paljon erikoisesteitä kentälle, aina vähintään yksi este ollut jotain erikoista, usein kaksi tai kolmekin. On käytetty sekä muuria, lankkuja että porttiakin. Tehnyt tosi hyvää sekä Katinkalle että mun päälle, Vellohan noita ei juuri katsele.

Koska Musta oli sairaslomalla, niin hyppäsin valkuissa vain Vellolla ja silloin tottakai jaksoin itsekin paremmin. Korkeutta nostettiin pikkuhiljaa niin, että harjoitusten peruskorkeus oli 70-75cm. Usein menin samassa ryhmässä Vertsun ja Viljan kanssa, jotka hyppäävät poneilla, joten korkeus oli hyvä heillekin. Teimme paljon kavalettiharjoituksia, aluksi Vello oli vähän ihmeissään niistä, mutta kuten muissakin asioissa, se sai nopeasti jutun juonesta kiinni. Kerran menin 'isojen hevosten' ryhmässä ja siellä Vellokin joutui hyppäämään lähes samoja korkeuksia kuin muut ja väleissäkin piti jo laskea askelia eli ei helpotuksia, kun ei oltu 'lapsiryhmässä'.

linjan jälkimmäinen este ja linjalla piti vähän tulla reippaammin, jotta ei tulisi ylimääräisiä askelia. Aika vinkeä tunne, kun yleensä joutuu vaan tulemaan rauhassa ja nyt piti antaa mennä. Hyvin tuli takaisin esteen jälkeen, ainakin yleensä.

tätä pystyä jouduttiin tulemaan aika monta kertaa ennen kuin Robby hyväksyi mun ratsastuksen eli en saanut muuttaa ratsastusta vaikka este olikin vähän korkeampi kuin muut

Viimeisimmissä tallin estekisoissa hypättiin Vellon kanssa jo 60cm ja 70cm, tällä kertaa muutamalla puomilla. Aikaa en ole vieläkään ratsastanut. Ekalla radalla tuli sarjan jälkimmäinen osa alas ja toisella radalla saman esteen lisäksi toinenkin este. Olin edellispäivänä hypännyt jonkin verran koettaen päästäänkö me 70cm yli ja pari kertaa myös sarjaa, kun siihen asti oltiin aina sarjalle tultu ravissa sisään silloin kun sitä oli valkuissa hypätty (eli jumppasarja muodoissa vain). Takana parin viikon hyppytauko, joten Vello oli turhankin innoissaan ja kisapäivänä ehkä himpun väsynyt, puomit tulivat siis lähinnä siitä syystä.

Tämä teksti on roikkunut puolivalmiina koneella iäsyyden, joten päätin viimein ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa sen valmiiksi. Mulla on puolivalmiina jopa ratapiirroksetkin, ehkä saan nekin joskus julkaistua jos ketään kiinnostaa.