Alunperin mun oli tarkoitus loppukesästä hypätä muutama ysikymppi, noin niinkuin kokeiluksi, mutta koska Takkula Tuoppi toukokuussa olikin jo ysikympin tasolla (minituopin toinen osakilpailu), niin siirryttiin sitten siihen ysikymppiin jo alkukesästä. Ja ihan hyvin on mennyt.
Takkula Tuopin jälkeen hypättiin kotona yhdet tallin kisat, niistä on video 70cm radalta, en edes muista hyppäsinkö muita kuin sen yhden luokan. Se on kuitenkin kuvattu jalustalla kentän nurkasta, joten siitä ei kovin hyvin näy, en siis sitä videota laita tänne.
Nämä oli ihan kamalat sadekisat. Kesäkuun loppu ja mä kaivoin talviratsarit jalkaan (softshell), jotta en paleltuisi. Tarkoitus oli näin 'kotikentällä' hypätä 80 ja 90cm, koska viikon päästä olin menossa ihan uuteen paikkaan, jossa rajoitusten vuoksi mun ei ollut mahdollista hypätä 70cm (koska olin hypännyt yhden 90cm jo). Tuon järkyttävän sateen takia skippasin kuitenkin sen 90cm luokan, koska välissä oli niin pitkä odotteluaika ja kyydissäni oli vielä poni, joka meni sen 70 ja 80cm näissä kisoissa, joten päivä oli jo ollut pitkä.
Suojakalliolle oli vähän pidempi matka, mutta Anne oli käynyt siellä kisoissa ja sanoi että hyvä iso kenttä ja hyvät järjestelyt, joten lähdin rohkeasti kokeilemaan uutta kisapaikkaa. Järjestelyt toimivat hyvin ja koska heillä ei ollut niin paljon henkilökuntaa, että verkka-alueelle olisi saanut jonkun huutelemaan lähtöjä, niin kuuluttaja kuulutti aina useamman valmistautuvan, mikä auttoi tosi hyvin pysymään selvillä koska oma vuoro olisi. Näin ollen hevosenhoitajan mukanani ollut Kia pystyi rauhassa keskittymään kuvaamiseen. Verkassa Velloa muka vähän jännitti esteet ja ekat ristikkohypyt olikin vähän huvittavia, mutta sen jälkeen se alkoi hypätä ihan normaalisti ja radalla ei esteiden puolesta ollut mitään ongelmaa. Kamalin asia taisi olla sarjan kohdalla aidan vieressä olevat puomit, niitä vähän väisti kun mentiin kohti linjaa. 80cm rata meni muuten oikein hyvin, mutta mokasin itse linjan. Nuo ns. standardi linjat on Vellon kanssa tosi vaikeita, vaikka niitä paljon harjoitellaankin valkuissa. Vellolla ei ole mikään kovin pitkä askel, joten linjat pitää yleensä tulla yhdellä askeleella enemmän ja odottaen. Jos liikkuu hyvin eteen, niin sitten pääsee sillä normi askelmäärällä. Mutta se ratkaisu pitäisi pystyä tekemään jo ennen linjan ekaa estettä ja näitä kisoja ennen sitä ei kovin vielä oltu harjoiteltu. Joten lähdin ahnehtimaan linjaa viidellä enkä sitten kuitenkaan ratsastanut tarpeeksi eteen, jolloin loppuun tuli pikku askel ja jälkimmäinen pysty alas. Ysikympissä oli sama rata kuin edellisen luokan ensimmäinen vaihe, joten pääsin korjaamaan virheeni. Vähän odottavammin linjalle ja tarkoituksella kuusi askelta. Muualla oikaisin sen mitä pystyin ja annoin Vellon edetä melko reippaasti. Alunperin tarkoitukseni oli ysikymppi mennä sillain nätisti vaan, mutta kasikympin pudotus ja sitä myöten sijoitushaaveet sai sisäisen kilpailijani heräämään. Ajattelin että hitto, kyllä mä nyt ratsastan ihan tosissani, vaikka onkin vasta meidän toka ysikymppiä, ei tänne hissuttelemaan ole tultu. Videolta ei ehkä näy kuinka roikun toisella kädellä tukevasti harjassa kiinni, se on mun turvariepuni kun esteet nousee. Sarjaa ei kovin paljon oltu vielä tässä vaiheessa kesää harjoiteltu, mutta Vello hoitaa ne kivasti ja varmasti, onneksi! 90cm siis sijoituttiin jaetulle kolmannelle sijalle. Paikka oli niin kiva, että päätin maksaa hevoselle vuosimaksun ja tulla kahden viikon päästä uudestaan 2-tason Päijänne Jumping -kisoihin. Silloinkin olisi ollut 1-tason luokkia, mutta vain perjantaina ja koska mulla tulee tuonne matkaa sen verran, niin ei ollut mitään mahdollisuuksia töiden jälkeen sinne ehtiä.
Näissä kisoissa olikin Haven kuvaamassa, joten omia videoita en edes editoinut (Vilja kyllä kuvasi ne, vaikka sanoi ettei meinannut tulla mitään kun unohtui katselemaan ja jännäämään). Anne seurasi livekuvaa aamupalaa syödessään (meidän eka startti oli joskus yhdeksän aikaan aamulla) ja sainkin radan jälkeen heti kommentit. Muuten rata meni ihan hyvin, mutta Vello oli alussa vähän nukuksissa ja kakkoselle tultiin melko juureen eikä takaset sitten päässeet puhtaasti yli. Harmi, kun oli clear-round luokka ja näillä oli hienot ruusukkeet jaossa :D. Linjan otin suosiolla lyhyempänä.
Ysikymppi vähän jännitti, okserit oli ihan kunnon kokoisia (ykköstasolla usein aika lyhyitä). Arvosteluna oli A.2.0 ja päätin että niin nopeasti mennään kuin mahdollista ja lyhyillä teillä. Kakkonen tuli taas alas (ja sama este vielä) ja lopullisissa tuloksissa en olisi palkinnoille päässyt edes puhtaalla radalla, joten vielä pitää nopeutta treenata. Loppukesästä tosin harjoiteltu enemmän vielä johtamista ja hevosen ratsastettavuus parantunut koko ajan, joten pystyn tekemään vielä lyhyempiä teitä ja ratsastaa Velloa eteenkin enkä vain antaa sen mennä, jolloin sitä nopeuttakin tulee.
Järjestelyt toimivat taas erinomaisesti ja tykkäsin radoista. Oli mulle muuten ekat 2-tason estekisat ikinä ja kolmas ysikymppiä meille. Että siihen nähden oikein tyytyväinen. Ajattelin, että Vello saattaisi vähän jännittää Havenin kuvauspömpeli yhdessä kulmassa, mutta tuosta kylmäverisyydestä on sentään se hyöty, että vaikka Vello onkin herkkis, niin ei se kiinnittänyt juuri mitään huomiota Havenin pömpeliin eikä kentän keskellä olevaan katokseen. Ainoa mitä se vähän katseli oli jostain syystä laine este, vaikka kotonakin on laineita hypätty. Siinä se vähän kysyi että josko voisi vaikka mennä ohi (näkyy videollakin sellaisena 'huojuntana' ennen estettä), mutta kiltisti hyppäsi.
Okei, tästä on tulossa ihan mahdottoman pitkä postaus, joten pitää laittaa loput videot toiseen postaukseen..
Okei, tästä on tulossa ihan mahdottoman pitkä postaus, joten pitää laittaa loput videot toiseen postaukseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti